Geenit peritään ja ne pysyvät. Uusien tutkimusten mukaan voit kuitenkin virittää omat perintötekijäsi huippukuntoon oikealla ruokavaliolla. Lue kuinka temppu tehdään.

Synnymme maailmaan geeniemme kanssa. Emme voi noukkia pahoja geenejä pois emmekä liioin lisätä hyviä. On siis vain tuurista kiinni, millaisilla geeneillä meitä siunataan.

Vai onko sittenkään? Aikaisemmin ajateltiin, että geenit ovat kiveen kirjoitettuja ja kohtalomme on sinetöity niihin. Nyt tiedetään, että geenit ovat pikemminkin kuin termostaatti, jota voimme säätää elintavoillamme. Jos väännämme termostaatin kohtaan ”sohvaperuna”, erilainen valikoima geenejä aktivoituu kuin jos väännämme sen kohtaan ”säännöllinen liikunta”.

Samoin jos syömme ”paljon kasviksia”, käännämme päälle erilaisen valikoiman geenejä kuin jos termostaatti on kohdassa ”roskaruokaa”. Syömällä voimme siis kirjaimellisesti vaikuttaa siihen, ruokimmeko ”hyviä” vai ”pahoja” geenejä.

Geenit eivät kuitenkaan voi nyhjäistä tyhjästä. Ensinnäkin, itse geenit on tehty jostakin. Raaka-aineiden, josta ne valmistavat proteiineja, on tultava jostakin. Ja energian, jolla koko tämä mylly pyörii, on tultava jostakin. Tämä kaikki tulee syömällä, ja siksi syömisellä on suuri vaikutus geeniemme toimintaan.

Vahvista perustaa

Terveytemme kannalta DNA-nauha, jossa geenimme sijaitsevat, on kallein omaisuutemme. Jos yhden solumme DNA-nauha vedettäisiin suoraksi, sen pituus olisi kaksi metriä; ja jos yhden ihmisen kaikkien solujen DNA virkattaisiin yhteen ja vedettäisiin suoraksi, se ulottuisi Maasta Kuuhun ja takaisin.

Kuvittele, että sinulla olisi näin pitkä nauha mitä tahansa ja sinun pitäisi varmistaa, ettei siihen tule kierteitä tai solmuja tai ettei se katkeile vääristä kohdista. Urakka olisi mahdoton, mutta tätä tapahtuu soluissamme koko ajan. Jos DNA:lta kuitenkin puuttuu raaka-aineita, joista se rakentaa tai korjaa itseään, terveytemmekin alkaa rapistua.

DNA-nauha muodostuu neljästä kemiallisesta kirjaimesta — adeniinista, sytosiinista, guaniinista ja tymiinistä — mutta näitä ei olisi olemassa ilman B-vitamiineja. Ne kaikki rakennetaan B3- ja B6-vitamiineista sekä foolihaposta.

Koska B-vitamiinit ovat osa DNA-nauhan rakennetta, niiden puutostila tekee DNA:sta hauraamman ja helpommin vaurioituvan. Nämä vauriot kiihdyttävät ikääntymistä ja lisäävät riskiä sairastua syöpään ja muihin sairauksiin.

Ruoki rakentajia

Toinen ravinteiden ryhmä, joita DNA tarvitsee, ovat aminohapot. Osa tarvitsemistamme aminohapoista valmistuu elimistössämme, osan saamme ravinnon mukana. Paras aminohappojen lähde on eläinperäinen ravinto.

Kasvissyöjien on kerättävä aminohapponsa pavuista, riisistä ja hernekasveista.

DNA sisältää ohjeet siitä, miten aminohapoista rakennetaan proteiineja. Proteiinit taas ovat solujen todellisia työhevosia, jotka saavat asiat tapahtumaan. Jos emme saa ravinnosta riittävästi aminohappoja, solumme eivät voi rakentaa tarvitsemiaan proteiineja.

Aminohappojen saannissa tärkeää on paitsi ruoka myös sen valmistustapa. Mitä paistetumpaa liha tai kala on, sitä huonompilaatuiseksi aminohapot menevät. Tämä johtuu siitä, että paistettaessa proteiinit ja sokerit yhdistyvät tavalla, jonka seurauksena ne eivät hajoa ruoansulatuksessa aminohapoiksi. Päinvastoin ne voivat ”liimautua” solujen kalvoille ja vahingoittaa niitä. Samoja vahingollisia tuotteita syntyy, jos syö paljon sokeria.

Suojaa pommeilta

Perimämme joutuu päivittäin tuhoisien iskujen kohteeksi. Pahimpia pommittajia ovat vapaiksi radikaaleiksi kutsutut lyhytikäiset molekyylit, joita syntyy esimerkiksi solujen energiatuotannon sivutuotteena. Paras suoja niitä vastaan ovat antioksidantit, jotka sieppaavat vapaita radikaaleja.

Tunnetuimpia antioksidantteja ovat C-vitamiini, E-vitamiini ja seleeni. Antioksidantteja on kuitenkin paljon muitakin, kuten karotenoidit ja flavonoidit.

Paras tapa löytää hyvät antioksidantin lähteet on katsoa hedelmien ja kasvisten väriä. Esimerkiksi mustaherukka on sysimusta, koska pigmentin väriaineet suojaavat sen DNA:ta UV-säteilyn aiheuttamilta vaurioilta. Kun syömme mustaherukoita, voimme käyttää näitä väriaineita oman DNA:mme suojelemiseen. Tutkimuksissa on todettu, että antioksidantit vähentävät DNA:n vaurioita ja suojaavat näin elimistöä rappeumasairauksilta ja syöviltä.

Torju tulehdus

Antioksidanteilla, flavonoideilla, karotenoideilla ja kasvien polyfenoleilla on myös täsmällisempiä vaikutuksia. Monet niistä vaikuttavat suoraan geeneihin, joko kääntämällä ne päälle, jarruttamalla niiden toimintaa tai sammuttamalla ne kokonaan. Vaikka tutkimus on vasta lapsenkengissään, jotain sentään tiedetään.

Viime vuosina on voitu osoittaa, että kasvien polyfenolit taistelevat tulehdusta vastaan. Näitä ovat esimerkiksi vihreän ja mustan teen sisältämät katekiinit, omenankuoresta saatava kversetiini, appelsiinien hesperidiini ja greipin sisältämä naringiini.

Tulehdusreaktion takana on äärimmäisen monimutkainen geeniverkosto, ja nämä polyfenolit vaikuttavat verkoston eri kohtiin. Siksi niiden joukosta ei kannata valita vain yhtä tai kahta taistelijaa, vaan aloittaa täysrynnäkkö syömällä kasviksia mahdollisimman monipuolisesti.

Voitele konetta

E-vitamiini on tärkeimpiä antioksidanttejamme. Se on rasvaliukoinen, mikä tarkoittaa, että se kerääntyy elimistön rasvaisiin kohtiin, kuten solukalvoille.
E-vitamiini suojelee sydäntä monella eri tavalla. Vaikka kaikki ovat kuulleet pahasta LDL-kolesterolista, harva tietää, että siitä esiintyy kaksi muotoa.

Normaali LDL ei itse asiassa ole kovin vaarallista, mutta jouduttuaan vapaiden radikaalien pommittamaksi, siitä tulee ärhäkämpi: se pureutuu lujemmin ja syvemmälle valtimon seinämiin ja kerää herkemmin plakkia ympärilleen. Näin valtimot alkavat ahtautua ja kovettua.

E-vitamiini estää pahan kolesterolin hapettumista sieppaamalla vapaat radikaalit itseensä. E-vitamiini voi estää sydäntauteja myös ehkäisemällä kolesteroliplakin syntymistä. E-vitamiini jarruttaa plakin syntymisen kannalta keskeisen molekyylin muodostumista, jolloin plakin kertyminen hidastuu.

E-vitamiini vaimentaa myös monien tulehdusreaktioita piiskaavien geenien toimintaa, minkä vuoksi siitä on hyötyä esimerkiksi nivelreumassa.

Korjaa vauriot

Tärkeä DNA:ta suojaava molekyyli on proteiini p53. Se valvoo, että DNA-nauhaan tulleet vauriot korjataan välittömästi. DNA on kuin liukuhihna, joka tuottaa tavaroita. Kun liukuhihnaan tulee vaurio, p53 pysäyttää hihnan ja alkaa korjata.

C- ja D-vitamiinin tiedetään virkistävän p53:n toimintaan. Erityisen tärkeä p53:n kannalta on kuitenkin seleeni. Itse asiassa kun DNA:han tulee vaurio, seleeniä sisältävä proteiini aktivoi p53:n toimintaa ja edistää näin vaurioiden korjaamista.

Koska ikivanhan maaperämme seleeni on huonosti liikkuvaa, vuodesta 1990 kaikkiin lannoitteisiin on lisätty seleeniä. Maasta se kulkeutuu viljaan, ja sen kautta viljatuotteisiin, lihaan ja kananmuniin. Luomuleivästä seleeniä ei saa, mutta eläinten, myös luomueläinten, rehuun sitä lisätään, koska seleeni on välttämätön eläimille ja ihmisille.

Porkkanoiden, kurpitsojen ja paprikoiden sisältämä beetakaroteenilla ja tomaatin sisältämällä lykopeenilla näyttää olevan samanlainen korjaavavaikutus DNA-nauhaan.

Tankkaa polttoainetta

DNA-liukuhihna, jossa proteiinit valmistetaan, tarvitsee energiaa. Se tuotetaan solujen energiatehtaissa eli mitokondrioissa.

Solujen energiatuotantoon voi kuitenkin tulla monenlaisia ongelmia. Kun mitokondriot kirnuavat energiaa, syntyy suuri määrä solun terveyttä uhkaavia vapaita radikaaleja. Suurin osa näistä neutraloidaan saman tien, mutta ajan myötä niitä pääsee enemmän pakoon ja ne hyökkäävät mitokondriaalisen DNA:n kimppuun.

Jos mitokondrioiden DNA:han kertyy paljon vaurioita, ne muuttuvat tehottomiksi. Tiedetään, että vanhojen solujen mitokondriot toimivat takkuillen kuin vanhat autot, eivätkä ne enää kykene tuottamaan riittävästi energiaa. Mitokondrioiden rapistumista pidetäänkin ikääntymistä vauhdittavana tekijänä.

Mitokondrioista on kuitenkin mahdollista pitää huolta elintavoillaan. Tutkimuksissa on todettu, että liikunta kohenttaa niiden toimintaa. Samoin tekee vähähiilihydraattinen ruokavalio. Näiden lisäksi on olemassa entsyymejä ja proteiineja, jotka edistävät energian tuottamista. Niitä voimme saada syömällä oikein.

Jos taas niitä ei saa riittävästi, energiantuotanto kärsii, vaikka koneisto olisi muuten kunnossa.

Sisäelimet ovat parhaita mitokondrioiden ruokkijoita. Energiaa tuottavat entsyymit ja proteiinit ovat nimittäin runsaimmillaan siellä, missä energiaa tarvitaan eniten: sydämessä, maksassa ja muissa kovassa käytössä olevissa lihaksissa.

Hienosäädä lopuksi

Ubikinoni on energiantuotannossa niin tärkeä, että ilman sitä ei tapahdu mitään. Luontainen ubikinonin tuotanto alkaa laskea noin 21 ikävuoden jälkeen. Sitä saa lisää syömällä sisäelimiä, mutta myös lihaa ja soijapapuja.

Alfalipoiinihappo on myös välttämätön tekijä solun enrgiatuotannossa. Kuten ubikinoni myös alfalipoiinihapon määrä alkaa vähentyä nuorena aikuisena. Parhaiten sitä saa sisäelimistä, kasvissyöjä pinaatista ja parsakaalista.

Jos taas ei saa tarpeeksi karnitiinia, rasvojen polttaminen heikentyy. Karnitiinia on runsaasti punaisessa lihassa. Kasvikunnassa parhaita lähteitä ovat pähkinät ja siemenet.

Kreatiinia voisi kuvailla energian palauttajaksi. Kretiinia on vähärasvaisessa punaisessa lihassa ja lohessa. Jos kreatiinia ei saada riittävästi ravinnosta, elimistö valmistaa sitä itse aminohapoista, jos tarvittavia aminohappoja on.

Lue lisää

Auttaako antioksidantti?
Ruokavalion palat kohdalleen
Vitamiineilla täsmähoitoa
 

Vierailija

Osaatko ruokkia geenisi oikein?

Meni uskottavuus koko artikkelilta - valitettavasti: "Samoin jos syömme ”paljon kasviksia”, käännämme päälle erilaisen valikoiman geenejä kuin jos termostaatti on kohdassa ”roskaruokaa”. Syömällä voimme siis kirjaimellisesti vaikuttaa siihen, ruokimmeko ”hyviä” vai ”pahoja” geenejä."
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Magnesium on keskeinen tekijä sadoissa aineenvaihdunnan tapahtumissa. Puutostilasta kärsivät vain harvat, sillä magnesiumia saa vaikka mistä.

Hivenaine magnesiumin tärkeyttä ei pidä väheksyä. Se osallistuu solujen perusaineenvaihdunnan säätelyyn, aivojen välittäjäaineiden toimintaan, perintötekijöiden rakentumiseen sekä hermojen ja lihasten yhteispelin sujumiseen.

Magnesiumin saantisuositus on miehillä 350 milligrammaa ja naisilla 280 mg päivässä. Puutostila on harvinainen ja johtuu yleensä runsaasta virtsanerityksestä, joka voi liittyä munuaissairauteen, diabetekseen, pitkäaikaiseen nesteenpoistolääkkeiden käyttöön tai alkoholismiin. Ajan kanssa lieväkin puutos voi kuitenkin johtaa ongelmiin. Oireita ovat väsymys, oksentelu, vapina ja lihasten nykiminen.

Magnesiumlisien tehoa suonenvedon estämiseen ei ole todistettu pätevillä tutkimuksilla, mutta niitä voi hyvin käyttää, jos ne tuntuvat auttavan.

Asiantuntija: sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

 

NÄISTÄ SAAT MAGNESIUMIA

Vehnälese 822 mg/100 g

Siemenet 447 mg

Pähkinät 208 mg

Tumma suklaa 130 mg

Banaani 31 mg

Tyrnimarja 30 mg

Kala 30 mg

Kaurapuuro 30 mg

Avokado 29 mg

Jauheliha 25 mg

Vadelma 25 mg

Lähde: Fineli.fi

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Pitääkö superfoodeista pitää taukoa? Käytän macaa, spirulinaa ja chiaa. Voiko superfoodeja ja kanelia käyttää, jos maksa -arvot ovat kohonneet?

Maca eli andienkrassi eli perun ginseng (Lepidium meyenii) on Andeilta peräisin oleva juurikasvi, jota on käytetty jo inkakulttuurissa. Suomessa sitä käytetään kuivattuna, jauhettuna juurena. Juuri sisältää aminohappoja, hiilihydraatteja, hieman rasvaa ja kivennäisistä mm. kalsiumia, kaliumia ja jodia. Macan väitetään lisäävän vireyttä, seksuaalista halua, hedelmällisyyttä ja helpottavan vaihdevuosioireita. Vaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä.

Haittoja ei ole systemaattisesti tutkittu, mutta ei ole toisaalta tietoa siitäkään, että maca aiheuttaisi maksahaittoja.

Spirulina on siniviherlevää, jota käytetään kuivattuna jauheena ja kapseleina. Se sisältää proteiinia, hiilihydraattia, rasvoja, vitamiineja ja mineraaleja. Käyttömäärien pitäisi kuitenkin olla runsaita, jotta spirulinan sisältämillä ravintoaineilla olisi merkitystä ruokavaliossa. Spirulinan on väitetty auttavan mm. pitkittyneeseen väsymykseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja tehostavan vastustuskykyä, mutta tieteellistä näyttöä näistä vaikutuksista ei ole. On julkaistu potilastapaus, jossa spirulinan epäiltiin aiheuttaneen maksavaurion. Siniviherlevien sisältämiä myrkkyjä voi olla mukana myös spirulinatuotteissa. Muina haittoina voi esiintyä suolisto-oireita, kuten vatsan turvotusta, ripulia ja ilmavaivoja. Jos maksa-arvot ovat koholla, spirulinavalmiste pitää lopettaa ja kääntyä lääkärin puoleen. Maksa-arvot on tarkistettava muutaman viikon kuluttua valmisteen lopettamisesta. Jos maksa-arvot korjaantuvat spirulinan käytön loputtua, maksahaitta saattaa olla spirulinan aiheuttama. Muut syyt maksa-arvojen koholla oloon on tietysti myös selvitettävä.

Chia (Salvia hispanica L.) on mintulle sukua oleva viljelykasvi, jonka siemeniä ja niistä puristettua öljyä käytetään ravintona. Chia on nyt suosittua FODMAP-ruokavaliossa, koska sen ajatellaan tasapainottavan vatsan toimintaa. Ravintosisältö on tyypillinen siemenille, eli chia sisältää kuitua, pehmeää rasvaa ja proteiineja. Tutkimustietoa chian terveysvaikutuksista tai haitoista on rajallisesti, eikä sen mahdollisista maksavaikutuksista ole mitään tietoa.

Lue lisää FODMAP-ruokavaliosta

Jauhettu kanelipuun kuori, mausteena käytetty kaneli, on tavanomaisina määrinä turvallista. Tavallisemman eli kassiakanelin runsasta käyttöä on syytä välttää sen sisältämän haitallisen kumariinin vuoksi. Ceyloninkanelissa kumariinipitoisuus on huomattavasti pienempi. Kaneliöljy ja kanelipuun kuoriuutteet sisältävät kanelijauheeseen verrattuna moninkertaisia määriä kasvin ainesosia, ja ne ovatkin aiheuttaneet haittavaikutuksia. Paikallisesti käytettynä kaneliöljy voi aiheuttaa allergisia reaktioita ja ihottumaa. Suun kautta nautittu kaneliöljy voi suurina annoksina lamata keskushermostoa.

Kaneliöljyä ja kaneliuutteita on vältettävä, jos sairastaa maksasairautta, koska kanelin sisältämä kinnamaldehydi on maksalle haitallista. Mausteena kanelia voi silti käyttää ruoassa.

Kasveista valmistettuja ravintolisiä olisi parasta käyttää vain kuuriluonteisesti, koska niiden pitkäaikaiskäytön turvallisuutta ei ole yleensä varmistettu.

Mainituista "superfoodeista" ainakin spirulina ja kaneliuutteet voivat aiheuttaa maksavaurion, joten ne on jätettävä kokonaan pois käytöstä, jos maksa-arvot ovat koholla.
 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

 

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

 

 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Spiruliinan syöjä

Voiko superfoodeista olla harmia?

Vierailija kirjoitti: Astronautit syö spiruliinaa eikä heillä ole maksavaurioita. Spiruliina on kasvatettua levää eli ruokaa. Liika hiilari rasvoittaa maksa ja siten saa rasvamaksan. Artikkelissa ei sanota että Spiruliina AIHEUTTAA maksavaurion vaan että VOI aiheuttaa maksavaurion, aivan kuten liika hiilarikin VOI. Kiinalaiset ovat kovia riisinsyöjiä, onko heillä kaikilla rasvamaksa?
Lue kommentti