Geenit peritään ja ne pysyvät. Uusien tutkimusten mukaan voit kuitenkin virittää omat perintötekijäsi huippukuntoon oikealla ruokavaliolla. Lue kuinka temppu tehdään.

Synnymme maailmaan geeniemme kanssa. Emme voi noukkia pahoja geenejä pois emmekä liioin lisätä hyviä. On siis vain tuurista kiinni, millaisilla geeneillä meitä siunataan.

Vai onko sittenkään? Aikaisemmin ajateltiin, että geenit ovat kiveen kirjoitettuja ja kohtalomme on sinetöity niihin. Nyt tiedetään, että geenit ovat pikemminkin kuin termostaatti, jota voimme säätää elintavoillamme. Jos väännämme termostaatin kohtaan ”sohvaperuna”, erilainen valikoima geenejä aktivoituu kuin jos väännämme sen kohtaan ”säännöllinen liikunta”.

Samoin jos syömme ”paljon kasviksia”, käännämme päälle erilaisen valikoiman geenejä kuin jos termostaatti on kohdassa ”roskaruokaa”. Syömällä voimme siis kirjaimellisesti vaikuttaa siihen, ruokimmeko ”hyviä” vai ”pahoja” geenejä.

Geenit eivät kuitenkaan voi nyhjäistä tyhjästä. Ensinnäkin, itse geenit on tehty jostakin. Raaka-aineiden, josta ne valmistavat proteiineja, on tultava jostakin. Ja energian, jolla koko tämä mylly pyörii, on tultava jostakin. Tämä kaikki tulee syömällä, ja siksi syömisellä on suuri vaikutus geeniemme toimintaan.

Vahvista perustaa

Terveytemme kannalta DNA-nauha, jossa geenimme sijaitsevat, on kallein omaisuutemme. Jos yhden solumme DNA-nauha vedettäisiin suoraksi, sen pituus olisi kaksi metriä; ja jos yhden ihmisen kaikkien solujen DNA virkattaisiin yhteen ja vedettäisiin suoraksi, se ulottuisi Maasta Kuuhun ja takaisin.

Kuvittele, että sinulla olisi näin pitkä nauha mitä tahansa ja sinun pitäisi varmistaa, ettei siihen tule kierteitä tai solmuja tai ettei se katkeile vääristä kohdista. Urakka olisi mahdoton, mutta tätä tapahtuu soluissamme koko ajan. Jos DNA:lta kuitenkin puuttuu raaka-aineita, joista se rakentaa tai korjaa itseään, terveytemmekin alkaa rapistua.

DNA-nauha muodostuu neljästä kemiallisesta kirjaimesta — adeniinista, sytosiinista, guaniinista ja tymiinistä — mutta näitä ei olisi olemassa ilman B-vitamiineja. Ne kaikki rakennetaan B3- ja B6-vitamiineista sekä foolihaposta.

Koska B-vitamiinit ovat osa DNA-nauhan rakennetta, niiden puutostila tekee DNA:sta hauraamman ja helpommin vaurioituvan. Nämä vauriot kiihdyttävät ikääntymistä ja lisäävät riskiä sairastua syöpään ja muihin sairauksiin.

Ruoki rakentajia

Toinen ravinteiden ryhmä, joita DNA tarvitsee, ovat aminohapot. Osa tarvitsemistamme aminohapoista valmistuu elimistössämme, osan saamme ravinnon mukana. Paras aminohappojen lähde on eläinperäinen ravinto.

Kasvissyöjien on kerättävä aminohapponsa pavuista, riisistä ja hernekasveista.

DNA sisältää ohjeet siitä, miten aminohapoista rakennetaan proteiineja. Proteiinit taas ovat solujen todellisia työhevosia, jotka saavat asiat tapahtumaan. Jos emme saa ravinnosta riittävästi aminohappoja, solumme eivät voi rakentaa tarvitsemiaan proteiineja.

Aminohappojen saannissa tärkeää on paitsi ruoka myös sen valmistustapa. Mitä paistetumpaa liha tai kala on, sitä huonompilaatuiseksi aminohapot menevät. Tämä johtuu siitä, että paistettaessa proteiinit ja sokerit yhdistyvät tavalla, jonka seurauksena ne eivät hajoa ruoansulatuksessa aminohapoiksi. Päinvastoin ne voivat ”liimautua” solujen kalvoille ja vahingoittaa niitä. Samoja vahingollisia tuotteita syntyy, jos syö paljon sokeria.

Suojaa pommeilta

Perimämme joutuu päivittäin tuhoisien iskujen kohteeksi. Pahimpia pommittajia ovat vapaiksi radikaaleiksi kutsutut lyhytikäiset molekyylit, joita syntyy esimerkiksi solujen energiatuotannon sivutuotteena. Paras suoja niitä vastaan ovat antioksidantit, jotka sieppaavat vapaita radikaaleja.

Tunnetuimpia antioksidantteja ovat C-vitamiini, E-vitamiini ja seleeni. Antioksidantteja on kuitenkin paljon muitakin, kuten karotenoidit ja flavonoidit.

Paras tapa löytää hyvät antioksidantin lähteet on katsoa hedelmien ja kasvisten väriä. Esimerkiksi mustaherukka on sysimusta, koska pigmentin väriaineet suojaavat sen DNA:ta UV-säteilyn aiheuttamilta vaurioilta. Kun syömme mustaherukoita, voimme käyttää näitä väriaineita oman DNA:mme suojelemiseen. Tutkimuksissa on todettu, että antioksidantit vähentävät DNA:n vaurioita ja suojaavat näin elimistöä rappeumasairauksilta ja syöviltä.

Torju tulehdus

Antioksidanteilla, flavonoideilla, karotenoideilla ja kasvien polyfenoleilla on myös täsmällisempiä vaikutuksia. Monet niistä vaikuttavat suoraan geeneihin, joko kääntämällä ne päälle, jarruttamalla niiden toimintaa tai sammuttamalla ne kokonaan. Vaikka tutkimus on vasta lapsenkengissään, jotain sentään tiedetään.

Viime vuosina on voitu osoittaa, että kasvien polyfenolit taistelevat tulehdusta vastaan. Näitä ovat esimerkiksi vihreän ja mustan teen sisältämät katekiinit, omenankuoresta saatava kversetiini, appelsiinien hesperidiini ja greipin sisältämä naringiini.

Tulehdusreaktion takana on äärimmäisen monimutkainen geeniverkosto, ja nämä polyfenolit vaikuttavat verkoston eri kohtiin. Siksi niiden joukosta ei kannata valita vain yhtä tai kahta taistelijaa, vaan aloittaa täysrynnäkkö syömällä kasviksia mahdollisimman monipuolisesti.

Voitele konetta

E-vitamiini on tärkeimpiä antioksidanttejamme. Se on rasvaliukoinen, mikä tarkoittaa, että se kerääntyy elimistön rasvaisiin kohtiin, kuten solukalvoille.
E-vitamiini suojelee sydäntä monella eri tavalla. Vaikka kaikki ovat kuulleet pahasta LDL-kolesterolista, harva tietää, että siitä esiintyy kaksi muotoa.

Normaali LDL ei itse asiassa ole kovin vaarallista, mutta jouduttuaan vapaiden radikaalien pommittamaksi, siitä tulee ärhäkämpi: se pureutuu lujemmin ja syvemmälle valtimon seinämiin ja kerää herkemmin plakkia ympärilleen. Näin valtimot alkavat ahtautua ja kovettua.

E-vitamiini estää pahan kolesterolin hapettumista sieppaamalla vapaat radikaalit itseensä. E-vitamiini voi estää sydäntauteja myös ehkäisemällä kolesteroliplakin syntymistä. E-vitamiini jarruttaa plakin syntymisen kannalta keskeisen molekyylin muodostumista, jolloin plakin kertyminen hidastuu.

E-vitamiini vaimentaa myös monien tulehdusreaktioita piiskaavien geenien toimintaa, minkä vuoksi siitä on hyötyä esimerkiksi nivelreumassa.

Korjaa vauriot

Tärkeä DNA:ta suojaava molekyyli on proteiini p53. Se valvoo, että DNA-nauhaan tulleet vauriot korjataan välittömästi. DNA on kuin liukuhihna, joka tuottaa tavaroita. Kun liukuhihnaan tulee vaurio, p53 pysäyttää hihnan ja alkaa korjata.

C- ja D-vitamiinin tiedetään virkistävän p53:n toimintaan. Erityisen tärkeä p53:n kannalta on kuitenkin seleeni. Itse asiassa kun DNA:han tulee vaurio, seleeniä sisältävä proteiini aktivoi p53:n toimintaa ja edistää näin vaurioiden korjaamista.

Koska ikivanhan maaperämme seleeni on huonosti liikkuvaa, vuodesta 1990 kaikkiin lannoitteisiin on lisätty seleeniä. Maasta se kulkeutuu viljaan, ja sen kautta viljatuotteisiin, lihaan ja kananmuniin. Luomuleivästä seleeniä ei saa, mutta eläinten, myös luomueläinten, rehuun sitä lisätään, koska seleeni on välttämätön eläimille ja ihmisille.

Porkkanoiden, kurpitsojen ja paprikoiden sisältämä beetakaroteenilla ja tomaatin sisältämällä lykopeenilla näyttää olevan samanlainen korjaavavaikutus DNA-nauhaan.

Tankkaa polttoainetta

DNA-liukuhihna, jossa proteiinit valmistetaan, tarvitsee energiaa. Se tuotetaan solujen energiatehtaissa eli mitokondrioissa.

Solujen energiatuotantoon voi kuitenkin tulla monenlaisia ongelmia. Kun mitokondriot kirnuavat energiaa, syntyy suuri määrä solun terveyttä uhkaavia vapaita radikaaleja. Suurin osa näistä neutraloidaan saman tien, mutta ajan myötä niitä pääsee enemmän pakoon ja ne hyökkäävät mitokondriaalisen DNA:n kimppuun.

Jos mitokondrioiden DNA:han kertyy paljon vaurioita, ne muuttuvat tehottomiksi. Tiedetään, että vanhojen solujen mitokondriot toimivat takkuillen kuin vanhat autot, eivätkä ne enää kykene tuottamaan riittävästi energiaa. Mitokondrioiden rapistumista pidetäänkin ikääntymistä vauhdittavana tekijänä.

Mitokondrioista on kuitenkin mahdollista pitää huolta elintavoillaan. Tutkimuksissa on todettu, että liikunta kohenttaa niiden toimintaa. Samoin tekee vähähiilihydraattinen ruokavalio. Näiden lisäksi on olemassa entsyymejä ja proteiineja, jotka edistävät energian tuottamista. Niitä voimme saada syömällä oikein.

Jos taas niitä ei saa riittävästi, energiantuotanto kärsii, vaikka koneisto olisi muuten kunnossa.

Sisäelimet ovat parhaita mitokondrioiden ruokkijoita. Energiaa tuottavat entsyymit ja proteiinit ovat nimittäin runsaimmillaan siellä, missä energiaa tarvitaan eniten: sydämessä, maksassa ja muissa kovassa käytössä olevissa lihaksissa.

Hienosäädä lopuksi

Ubikinoni on energiantuotannossa niin tärkeä, että ilman sitä ei tapahdu mitään. Luontainen ubikinonin tuotanto alkaa laskea noin 21 ikävuoden jälkeen. Sitä saa lisää syömällä sisäelimiä, mutta myös lihaa ja soijapapuja.

Alfalipoiinihappo on myös välttämätön tekijä solun enrgiatuotannossa. Kuten ubikinoni myös alfalipoiinihapon määrä alkaa vähentyä nuorena aikuisena. Parhaiten sitä saa sisäelimistä, kasvissyöjä pinaatista ja parsakaalista.

Jos taas ei saa tarpeeksi karnitiinia, rasvojen polttaminen heikentyy. Karnitiinia on runsaasti punaisessa lihassa. Kasvikunnassa parhaita lähteitä ovat pähkinät ja siemenet.

Kreatiinia voisi kuvailla energian palauttajaksi. Kretiinia on vähärasvaisessa punaisessa lihassa ja lohessa. Jos kreatiinia ei saada riittävästi ravinnosta, elimistö valmistaa sitä itse aminohapoista, jos tarvittavia aminohappoja on.

Lue lisää

Auttaako antioksidantti?
Ruokavalion palat kohdalleen
Vitamiineilla täsmähoitoa
 

Vierailija

Osaatko ruokkia geenisi oikein?

Meni uskottavuus koko artikkelilta - valitettavasti: "Samoin jos syömme ”paljon kasviksia”, käännämme päälle erilaisen valikoiman geenejä kuin jos termostaatti on kohdassa ”roskaruokaa”. Syömällä voimme siis kirjaimellisesti vaikuttaa siihen, ruokimmeko ”hyviä” vai ”pahoja” geenejä."
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Minulla on helikobakteerin aiheuttama mahakatarri. Bakteeri on häädetty, mutta oireet eivät tunnu hävinneen. Tarvitsisin luotettavia ruokaohjeita sekä listan tuotteista: mitä saa syödä ja mitä ei. Netistä kun etsii, niin yhdessä sanotaan yhtä ja toisessa toista.

Mikäli oireet jatkuvat hoidon päättymisen jälkeen, on syytä hakeutua lääkärin arvioitavaksi, sillä sairaus voi uusia ja tällöin tarvitaan uusi hoito.

Lääkärin vastaanottoa odotellessa voi kokeilla seuraavia: alkoholijuomien, kahvin sekä rasvaisten, käristettyjen ja mausteisten ruokien välttäminen sekä useimpien hedelmä- ja marjamehujen välttäminen niiden happamuuden vuoksi.

Ruokarytmin säännöllisyys helpottaa useimpia vatsavaivoja eli valveillaoloaikana on hyvä nauttia ruokaa ja juomaa noin kolmen tunnin välein. Annoskokojen kohtuullisuuteen on hyvä kiinnittää huomiota. Kysymyksestä ei käy ilmi, tupakoiko kysyjä. Tupakoinnin lopettaminen usein helpottaa oireita.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.