Yksi makkara-ateria viikossa on hyvä sääntö, sillä makkarassa on paljon epäterveellistä suolaa ja nitraattia.

Paljon makkaraa ja muita teollisesti prosessoituja lihavalmisteita syövät saattavat ruokavalionsa takia altistua monille sairauksille ja myös menehtyä niihin. Tavallinen, prosessoimaton punainen liha ei ole samanlainen riskitekijä, tuore tutkimus osoittaa.

Ruotsalaistutkijoiden tulos perustuu aikaisempien tutkimusten yhteisanalyysiin ja vahvistaa jo kertynyttä tutkimusnäyttöä prosessoitujen lihatuotteiden epäterveellisyydestä. Makkaran ja vastaavien lihatuotteiden haitat selittyvät pitkälti niiden suurella suola- ja nitraattipitoisuudella.

Analyysissa yhdistettiin yhdeksän tutkimuksen aineistot, ja niiden perusteella paljon prosessoitua punaista lihaa syövät menehtyvät aikaisemmin kuin hyvin vähän lihatuotteita syövät. Runsas lihansyönti yleensäkin liittyi suurempaan kuolleisuuteen, mutta tuloksista on vaikea erottaa muiden elintapojen vaikutuksia. On todennäköistä, että paljon lihaa syövien elintavat ovat muiltakin osin erilaiset kuin kasvispainotteisesti ruokailevien.

Makkaraa kerran viikossa

Makkara on perusluonteeltaan rasvainen ja suolainen herkku, jonka rasva on pitkälti kovaa, sydämelle epäterveellistä eläinrasvaa.  Mitä harvemmin makkaraa syö, sen huolettomammin tuotteen voi valita. Hyvä periaate on korkeintaan yksi makkara-ateria viikossa.

Ruokavalio kevenee helposti, kun vaihdat makkarasiivut täys- tai kokolihaleikkeleisiin. Samalla myös kovan rasvan määrä vähenee. Leikkeleiden rasvapitoisuus vaihtelee 1–40 prosentin välillä. Täys- tai kokolihaleikkeleissä on rasvaa yleensä 1–3 prosenttia, vaikkei niissä olisikaan kevyt-merkintää.

Kannattaa muistaa, että elintarvikevalmistajat saavat käyttää kevyt-sanaa, kun tuotteessa on rasvaa kolmannes vähemmän kuin tavallissti. Jos lähtötaso on rasvainen, "kevyt" voi olla yllättävän raskasta. Kannattaakin mieluummin katsoa rasvan prosenttimäärää kuin luottaa kevyt-sanaan.  Valitse makkar, jossa on korkeintaan 10 prosenttia rasvaa. Leikkeleistä kannattaa valita vaihtoehto, jossa rasvaa on alle neljä prosenttia. Suolapitoisuuden olisi hyvä olla aina alle 1,8 prosenttia.

Ruotsalaistutkimus julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.

Lähde Duodecim

Nitraatti ja nitriitti ovat lisäaineita, joiden alkuperäinen käyttösyy on ehkä jäänyt unhoon. Paitsi elintarvikkeiden turvallisuuden valvojilta, jotka eivät voi unohtaa Clostridium botulinum -bakteeria ja sen erittämää botuliini hermomyrkkyä. Botuliini tappaa jo äärimäisen pieninä annoksina, sillä se lamaa lihasten ja hengityselimistön toimintaa.

Liha on Clostridium botulinumille ja monelle muulle mikrobille, kuten listerialle, mieluisa kasvualusta. Nitriittiä lisätäänkin liha- ja makkaratuotteisiin. Joissakin juustoissa saattaa olla nitraattia, joka muuttuu elimistössä nitriitiksi.

Jos lopettaisimme nitriitin käytön elintarvikkeissa, meillä voisi olla erittäin suuri riski botuliini-epidemioihin.

Tuotteen ainesosaluettelo kertoo, jos siihen on valmistuksessa lisätty nitraattia. Tällöin ainesosaluettelosta löytyy nimi natriumnitraatti tai kaliumnitraatti tai numerotunnus E 251 tai E 252.

Nitraatille sallitut käyttökohteet ja enimmäismäärät on annettu EU:n lisäainelainsäädännössä ja sen päivittäiseksi enimmäissaanniksi on määritetty 3,7 mg/henkilön painokilo.

Lähde: Evira