Voiko avattua tonnikalapurkkia pitää jääkaapissa? Saako säilykkeistä samat vitamiinit kuin tuoretuotteista? Ota selville, mitä säilykepurkit oikeasti sisältävät.

1. Oliiveista, punajuurista, hillosipuleista ja muista pitkään avattuna säilytettävistä säilykepurkeista ei saa kaataa nestettä, koska silloin tuotteet pilaantuvat. Kaikkien palasten tulee olla liemen alla.

Oikein. Jos tuote pääsee ilman kanssa tekemisiin, bakteerit, homeet ja hiivat voivat alkaa kasvaa. Yleensä liemi on se säilövä elementti: pH voi olla alhainen, siinä voi olla säilöntäaineita ja suolaa, jotka estävät bakteerien kasvua.

2. Avattu, etikkaan säilötty jalapeno- tai chilipurkki säilyy jääkaapissa jopa kuukausia.

Oikein ja väärin. Nesteen alla ja viileässä tuote voi säilyä jopa kuukausia, sillä bakteerit eivät pääse kasvamaan. Mutta vaikka bakteereita ei syntyisikään, tuotteen laatu voi muuten heiketä. Sen kemiallinen koostumus tai maku saattaa muuttua, eikä se enää vastaa uutta. 3–4 viikkoa on sopiva säilytysaika. Jos valmistaja on antanut avatulle tuotteelle säilyvyysajan, noudata sitä.

3. Viimeinen käyttöpäivä on vain ohjeellinen. Avaamattomana säilytettyä tuotetta voi huoletta syödä pari kuukautta, tai puolikin vuotta viimeisen käyttöpäivän jälkeen.

Väärin. Viimeinen käyttöpäivä tarkoittaa aina viimeistä käyttöpäivää. Sen sijaan parasta ennen -merkittyjä tuotteita voi käyttää niin kauan kuin ne pysyvät hyvinä. Säilykkeissä on parasta ennen -merkintä, sillä viimeistä käyttöpäivää käytetään vain helposti pilaantuvissa tuotteissa, kuten jauhelihassa.

4. Metallipurkkisäilykettä, kuten tonnikalaa tai ananasta, ei saa säilyttää avattuna jääkaapissa, koska purkista liukenee säilykkeeseen tinaa.

Oikein. Avattua tuotetta ei saa säilyttää metallipurkissa, koska siitä voi liueta terveydelle haitallisia aineita. Etenkin happamat tuotteet pitää siirtää toiseen säilytysastiaan.

5. Kolhiintunutta säilykepurkkia ei saa käyttää, sillä sen sisäpinta on rikkoontunut ja pilannut säilykkeen.

Oikein. Kolhiintuneessa tai ruttaantuneessa purkissa olevaa säilykettä ei kannata syödä, sillä sisäpinta todella saattaa olla rikkoontunut. Jos purkkiin on tullut reikä, bakteerit pääsevät pilaamaan tuotteen.

6. Säilykepurkkia ei pidä säilyttää jääkaapissa, sillä kylmyys pilaa tuotteet nopeammin.

Oikein ja väärin. Kylmyys ei sinänsä pilaa tuotetta, mutta säilykkeitä ei silti pitäisi säilyttää jääkaapissa. Kylmässä ja kosteassa purkki voi ruostua puhki. Tämä kannattaa huomioida myös, jos aikoo jättää säilykkeitä kesämökille talven yli. Säilykkeet tulisi säilyttää kuivassa paikassa, huoneenlämmössä.

7. Lasipurkin korkin pitää napsahtaa ensimmäistä kertaa avatessa, muutoin säilyke on mennyt pilalle.

Oikein. Kannen on oltava tiukka ja napsahdettava avatessa. Kun purkki suljetaan kuumana, sinne syntyy alipaine, joka aiheuttaa napsahduksen paineen vapautuessa.

8. Säilykkeet ovat suolaisempia, sokeroidumpia ja rasvaisempia kuin tuoretuotteet, eikä niissä ole yhtä paljon hyödyllisiä ravinteita kuten vitamiineja.

Oikein. Yleensä säilykkeet varmaan ovat suolaisempia ja sokerisempia kuin tuoretuotteet. Aina ja välttämättä näin ei kuitenkaan ole. Onhan sitä ananasta omassa liemessäänkin. Rasvaisuus vaihtelee, tonnikalaa on sekä öljyssä että vedessä. Vitamiinien vähyys pitää paikkansa. Kuumennus tuhoaa osan vitamiineista.

9. Pelkillä säilykkeillä ei voi elää, elimistö vaatii tuoreita kasviksia ja muuta tuoretta ruokaa.

Oikein. Etenkään kaikkia kasviksia ei kannata vaihtaa säilöttyihin vihanneksiin, sillä kuumennus tuhoaa muiden muassa terveydelle välttämättömän C-vitamiinin.

10. Puolukan oma mehu riittää säilömään marjat vuodeksi, sokeria ei tarvita.

Oikein. Mutta puolukat pitää muistaa survoa huolellisesti ja säilyttää viileässä. Puolukkasurvoksen mehu on niin hapanta, että siinä eivät bakteerit kasva. Sen sijaan home sietää aika happamia olosuhteita, joten hometta voi tulla survoksen pinnalle, etenkin jos kaikki marjat eivät jää mehun alle.

11. Mitä halvempi tonnikala, sitä huonompi kalan laatu ja sitä nopeammin avattu purkki pilaantuu.

Väärin. Ei pidä paikkaansa, ei ainakaan saisi pitää. Elintarvikkeiden kohdalla halpa hinta ei saa tarkoittaa huonompaa laatua.

12. Kotimainen säilyke on turvallisempi kuin ulkomainen.

Väärin. Kaikkien säilykkeiden tulee olla turvallisia. Jos jotain pitäisin riskinä, niin kotisäilykkeitä. Sen sijaan teollista prosessia valvotaan hyvin, sekä Suomessa että ulkomailla.

13. Säilykkeisiin päätyy pienikokoisempaa ja heikkolaatuisempaa ylijäämäruokaa, joka ei tuoreena mene kaupaksi.

Väärin. Säilykkeitä ei voi tehdä huonolaatuisesta tavarasta vaan ne pitää valmistaa ensiluokkaisista raaka-aineista. Säilykkeeseen pitää valita moitteeton laatu. Esimerkiksi säilykehernekeitossa lihan sidekudos turpoaa ja laajenee. Siksi hernekeittolihan pitää olla erityisen hyvää lihaa, jossa on vähän sidekudosta. Jos liha on huonoa, sitä keittoa ei kyllä syö kukaan. Joihinkin murskattuihin säilykkeisiin voi laittaa pienikokoisempaa tavaraa, esimerkiksi pienempiä ananaksia tai sieniä, mutta laadun pitää olla hyvä.

14. Lisäaineet ovat haitallisia ihmisen terveydelle.

Väärin ja oikein. Oikein käytettynä ja suosituksia noudattaen nautittuna lisäaineet ovat turvallisia. Jos ne olisivat terveydelle vaarallisia, niitä ei saisi käyttää. Lisäaineita käytetään parantamaan ruoan makua, väriä, rakennetta tai muuta ominaisuutta. Lisäaineita on monenlaisia, eivät ne kaikki ole mitään kemiallisia E-koodiyhdisteitä. Esimerkiksi suola on lisäaine. Tai lisätty C-vitamiini. Lisäaineissakin kannattaa noudattaa raja-arvoja ja ohjeita. Lisäaine voi olla vaarallinen sille allergiselle henkilölle.

Vastaajana ylitarkastaja Taina Niskanen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tunnista nälästä johtuva energianotkahdus ja syö kunnon välipala.

VAIKKA runsas rasvan ja valkoisen viljan syöminen voi väsyttää, kalorien vähentäminen ei ole aina ratkaisu. Väsymys voi johtua siitä, että syö liian vähän. Jos liikkuupaljon ja saa liian vähän hiilihydraatteja kulutukseensanähden, energia loppuu.

Nälästä johtuva energiatason notkahdus on hyvä oppia tunnistamaan.Siihen auttaa proteiinin ja hitaiden hiilihydraattien, kuten tummanleivän, lisääminen aterialle tai täsmävälipalaksi ennen kuin virta loppuu kokonaan.

PÄHKINÄT ja mantelit pitävät varsin hyvin nälkää ja hillitsevät myös verensokerin nousua. Ne ovat energiapitoisuudestaan huolimatta hyvä ja terveellinen proteiinilisä ruokavalioon.

Sopiva määrä on pieni kourallinen päivässä. Myös sokeroimattomat marjat, puurot, tuoreetpilkotut kasviksetsekävähärasvaiset, maustamattomat jogurtitjarahkat ovat ravitsevia välipaloja.

4 x virkistävä välipala

  • NAPOSTELIJALLE Puoli kourallista tai kourallinen suolaamattomia ja sokeroimattomia manteleita tai pähkinöitä, yksi tai kaksi hedelmää tai kirsikkatomaatteja.
  • PERINTEISELLE Ruis- tai kauraleipäviipale, puolikas avokado ja salaatin lehtiä, tumma kaakao rasvattomaan maitoon.
  • KIIREISELLE Smoothie, jossa hedelmiä tai marjoja, maitoa tai jogurttia ja leseitä.
  • LIIKKUJALLE Keitetty kananmuna tai desi raejuustoa ja hedelmä.

Asiantuntija: Nina Nevanperä, ravitsemusterapeutti, Työterveyslaitos.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Syömällä oikein voi lisätä elinvoimaa ja henkistä vireyttä. Kokeile näitä!

Mikään ruokavalinta yksistään ei auta nahistuneeseen oloon ja harhaileviin ajatuksiin. Olennaisinta jaksamisen kannalta ovat hyvin koostetut ateriat, omaan energiantarpeeseen sovitetut annokset ja säännöllinen ruokarytmi.

– Useimpien ihmisten olisi hyvä syödä 3–5 tunnin välein, sanoo tutkija, terveystieteilijä ja ravitsemusterapeutti Nina Nevanperä Työterveyslaitoksesta.

Muista aamupala

Treenaajat puhuvat paljon proteiinin merkityksestä jaksamiselle. Suomalaisten proteiininsaannissa ei silti keskimäärin ole mitään vikaa, vain ikäihmiset tarvitsevat sitä lisää.

On kuitenkin hyvä, että jo aamiaisella on proteiinia. Hyvä aamupala on vaikkapa kuitupitoinen leipä, jonka lisäkkeenä on juustoa, leikkelettä tai kananmunaa sekä kasviksia. Puuron proteiinimäärä kasvaa, kun sen keittää maitoon tai lisää joukkoon siemeniä.

Margariinista, pähkinöistä ja siemenistä saa myös hyvää pehmeää rasvaa.

Jos aamupala ei heti herättyä maistu, Nevanperä suosittelee haukkaamaan jotain edes vähän myöhemmin aamupäivällä töihin päästyä.

– Jos ei syö alkupäivästä mitään, niin viimeistään iltapäivällä se kostautuu väsymyksenä, Nevanperä sanoo.

Syö salaatti ensin

Päivän aikana vireystila vaihtelee luonnostaan. Useimmat ihmiset ovat terävimmillään aamupäivästä. Iltapäivällä yhden ja viiden välillä vireystila laskee.

Lounaanjälkeinen notkahdus tapahtuu siis osittain ruoasta riippumatta, mutta raskas ateria voi entisestään syventää aallonpohjaa. Jos mättää lounaaksi vaikkapa ison juustoisen pastaannoksen – väsähtää takuuvarmasti.

Hiilareita ei tarvitse jättää pois kokonaan, kunhan niitä syö kohtuudella ja mahdollisimman kuitupitoisena: täysjyväpastaa tai -riisiä sekä tummaa leipää. Sopiva määrä riippuu omasta energiankulutuksesta ja siitä, miten paljon liikkuu. Rinnalle tarvitaan lihaa, kalaa tai kasviproteiinia.

Lisäksi aterialla on hyvä saada pehmeää rasvaa – öljyä salaattiin ja sipaus kasvirasvaa leivälle – sekä reilusti salaattia tai muuta kasvislisäkettä.

– Kun aterialla on aina kasviksia mukana, ruoka ei kulje niin nopeasti ruoansulatuskanavassa. Hiilihydraatitkin imeytyvät silloin hitaammin, mikä vaikuttaa vireyteen, Nevanperä sanoo.

Jopa ruokien syömisjärjestyksellä voi olla vaikutusta. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja elintarviketieteiden kandidaatti Henna Rannikko suosittelevat kirjassaan Toimistotyöläisen ruokapäivä syömään ensin runsaan salaatin, sitten vasta proteiinipitoisen pääruoan ja hiilihydraatit. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että aterian jälkeinen verensokerikäyrä olisi näin tasaisempi. Myös lusikallinen viinietikkaa salaatissa tasaa verensokeria.

Patukka on laiha lohtu

Kun iltapäivällä alkaa väsyttää ja hiukoa, moni turvautuu suklaapatukkaan tai muuhun makeaan välipalaan. Kyllä sokeri piristääkin – mutta ei pitkään, kuten ei pelkkä hedelmäkään.

Välipala sinänsä on monelle kuitenkin tarpeen vielä ennen päivällistä.

Vaikkapa runsaskuituinen leipä lisukkeineen tai jogurtti, rahka tai viili pähkinöiden ja marjojen kanssa antaa virtaa.

Jos lähtee pian välipalan jälkeen jumppaan tai lenkkipolulle, on Nevanperän mukaan hyvä syödä kohtuullisen nopeasti sulavaa ruokaa, ei siis kovin rasvaista tai runsaskuituista. Näin energia saadaan liikuntaan, eikä ruoka tyhjene liian hitaasti mahalaukusta.

– Silloin voisi esimerkiksi pähkinät jättää pois jogurtista tai valita kohtuullisesti kuitua sisältävän sämpylän ruisleivän sijaan.

Päivällisen voi taas koostaa pitkälti samoin kuin lounaankin. Hiilihydraattiannos iltapalalla saattaa auttaa nukahtamaan nopeammin, mutta vaikutuksista uneen ei ole laajempaa tutkimustietoa.

Rasvainen jättipitsa tai iso pihviateria voi sen sijaan närästää ja valvottaa tai heikentää unen laatua.

– Jos on nukkunut huonosti, univaje voi sekoittaa kylläisyyden tunnetta sääteleviä hormoneja, jolloin ruokahalu voi lisääntyä, Nevanperä selittää. ●