Ravitsemustutkimukset kertovat vuodesta toiseen, että suomalaiset syövät monipuolisesti ja saavat ravinnostaan riittävästi vitamiineja. Väestötasolla näin on, mutta pitääkö tämä paikkansa, kun puhutaan yksilöistä ja arjesta? Elimistön stressitila saattaa kuluttaa arvokkaat vitamiinit nopeammin kuin arvaammekaan.

Jokaisella meistä on aikoja, jolloin emme ehdi kiinnittää huomiota ravitsemukseemme. On myös tilanteita, joissa vitamiineja ja ravinteita kuluu tavallista enemmän. Uusimpien käsitysten mukaan saatamme tarvita erityisesti antioksidanttivitamiineja paljon enemmän kuin luulemmekaan.

Usein ajatellaan, että C-vitamiinia on niin runsaasti kasviksissa ja ja E-vitamiinia esimerkiksi ruisleivässä, ettei niiden saantiin tarvitse kiinnittää paljonkaan huomiota. Kunhan vain syö monipuolisesti, vitamiinit tulevat itsestään. Nämä elimistömme tärkeimmät antioksidantit kuitenkin kuluvat käytössä ja vaativat täydennystä jatkuvasti.

Antioksidantit toimivat solutason passipoliiseina, jotka pyydystävät stressitilassa syntyviä vahingollisia happiradikaaleja ja tekevät ne vaarattomiksi. Niiden merkitys korostuukin silloin, kun elimistön stressitila kärjistyy tavalla tai toisella.

Tupakoitsijalle erityissuojaa

Tyypillisin tapa stressata solujaan on tupakoida. Tupakan savussa on runsaasti happiradikaaleja muodostavia oksidantteja, joten C- ja E-vitamiinia kuluu jokaisella henkosella. Tämä on todennettu tutkimuksissa, joissa tupakoitsijoilta on mitattu alhaisempia C- ja E-vitamiinin pitoisuuksia kuin ei-tupakoitsijoilta.

Tupakoitsijoiden ongelmana on, että tupakka vähentää nälän tunnetta ja vaikuttaa myös makuaistimukseen.

Tupakoitsijat syövät vähemmän ja tutkimusten mukaan muuta kuin kasviksia ja hedelmiä, joita he nimenomaan tarvitsisivat täydentääkseen antioksidanttejaan. Samasta syystä he jäävät ilman monia muitakin ravinteita, kuten B-vitamiinia. Tupakoitsijoilla todettu B-vitamiinien puute voi olla osatekijä tupakoitsijoiden syöpäriskin lisääntymisessä, sillä esimerkiksi B6-vitamiini ja folaatti ovat välttämättömiä DNA:n normaalille toiminnalle.

Puute kiihdyttää tulehdustauteja

Happiradikaalit eivät kuitenkaan liity pelkästään tupakointiin. Päinvastoin. Kun räkätauti yllättää tai tulehdus iskee salakavalasti, elimistössämme syntyy runsain mitoin happiradikaaleja – ja silloin tarvitaan C- ja E-vitamiinia niitä metsästämään. Tämä on erityisen tärkeää kroonisissa tulehduksellisissa sairauksissa kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa (COPD), valtimonkovettumataudissa ja metabolisessa oireyhtymässä. Jos antioksidantteihin ei saada täydennystä hedelmistä ja kasviksista, sairauden eteneminen voi kiihtyä.

Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että C-vitamiini ja kasvisravinto lievittävät esimerkiksi astman ja COPD:n oireita ja vähentävät riskiä sairastua näihin tauteihin. Parannuskeino ne eivät kuitenkaan ole. Valtimonkovettumataudissa ja metabolisessa oireyhtymässä runsaasti kasviksia sisältävä ruokavalio ja liikunta sen sijaan voivat saada ihmeitä aikaan.

Tuntematon homokysteiini

B-vitamiinien puute on ollut viime vuosina kiihkeän tutkimuksen kohteena. On arveltu, että B-vitamiinien puute altistaisi sydän- ja verisuonisairauksille, masennukselle, Alzheimerin taudille ja dementialle. On myös ehdotettu, että kaikille 50 vuotta täyttäneille pitäisi antaa B-vitamiinilisiä.

Syy tähän innostukseen on aminohappo nimeltä homokysteiini. Tutkijat ovat havainneet, että homokysteiinin kohonneet pitoisuudet veressä altistavat ihmisen kaikille edellä mainituille sairauksille. On myös havaittu, että homokysteiinin pitoisuudet saadaan alas B-vitamiineilla. B6- ja B12-vitamiinit sekä B-vitamiineihin lukeutuvan foolihapon esiaste folaatti pilkkovat homokysteiinia. Jos homokysteiinin tasot saadaan B-vitamiineilla alas, vaikuttaako se mainittujen sairauksien kulkuun?

Vastaus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Tutkimuksista saatu viisaus osoittaa, että B-ryhmän vitamiinien puutos kyllä altistaa kaikille näille sairauksille, mutta ylimääräisten vitamiinilisien hyödyistä ei ole yksimielisyyttä.

Asian tekee pulmalliseksi se, että homokysteiinin merkitystä ei täysin tunneta. Sydän- ja verisuonisairauksissa se ei ilmeisesti ole sinänsä haitallinen molekyyli vaan pikemminkin varoitusmerkki elimistön hälytystilasta. Vaikka B-vitamiineilla siis saadaan homokysteiinitasot alas, muut riskitekijät eivät katoa mihinkään.

Aivosairauksissa syy-yhteys voi olla suorempi, sillä homokysteiinin tiedetään vahingoittavan hermosoluja. Kuopion yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että masennus on kaksi kertaa yleisempää folaatin puutteesta kärsivillä. Ihmiset myös toipuivat masennuksesta sitä pikemmin, mitä korkeampia folaattipitoisuuksia heidän verestään mitattiin.

Uutta tietoa A-vitamiinista

Elimistölle välttämätön A-vitamiini saattaa myös olla yksi niistä ravintoaineista, jonka puutteesta monet kärsivät tietämättään. Koska A-vitamiini on suurina annoksina myrkyllinen, sen saannin turvaamiseksi on suositeltu lähinnä beetakaroteenia sisältävien ruokien, kuten porkkanan, syömistä. A-vitamiinia tarvitaan hämäränäön, solujen erilaistumisen ja kasvun sekä ihon ja limakalvojen ylläpidossa. Beetakaroteeni varastoituu maksaan ja muodostaa siellä A-vitamiinia.

Hiljattain on havaittu, että beetakaroteeni ei muutukaan A-vitamiiniksi noin vain. Beetakaroteenista muodostuu A-vitamiinia vain siinä tapauksessa, että elimistössä on jo valmiina A-vitamiinia. Beetakaroteenin varastoitumista on ilmeisesti myös liioiteltu. Varastot näyttäisivät hupenevat hyvin nopeasti, jos ravinnosta ei saa täydennystä. Lisäksi varastoitunut beetakaroteeni ilmeisesti muuttuu A-vitamiiniksi huonommin kuin ”tuore” beetakaroteeni. On myös todettu, että yllättävän monilla naisilla on geenimutaatio, joka heikentää elimistön kykyä muuntaa beetakaroteeni A-vitamiiniksi.

Paljonko on tarpeeksi?

Koska tutkimustulokset ovat vielä hyvin tuoreita, kukaan ei osaa tarkkaan sanoa, mitä ne tarkoittavat. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi A-vitamiinin kohdalla aletaan laajemmin sallia valmista A-vitamiinia sisältävien ruokien, kuten maksan ja kananmunan, syömistä. Varmaa on ainakin se, että antioksidanttivitamiineja sisältävää ruokaa, kuten hedelmiä, marjoja, vihanneksia, hyviä kasvirasvoja ja täysjyväviljaa, kannattaa syödä riittävästi. Erityisesti silloin, kun elimistö on stressitilassa esimerkiksi tupakoinnin tai flunssan vuoksi.

Vitamiinitutkimuksessa on vielä paljon tehtävänä. Tässä vaiheessa fiksuin tapa syödä on ajatella kokonaisuutta ja miettiä, miten kokoaa viisaan ruokalautasen. Mikäli erityisiä riskitekijöitä tai viitteitä erityistarpeista on, kannattaa asiantuntijan kanssa miettiä yksittäisten ravintoaineiden osuutta.
Omin päin tehdyissä vitamiinikokeiluissa on vaaransa. Tutkijoillakin on vielä tuoreena mielessä mitä tapahtui, kun koehenkilöille alettiin syöttää epätavallisen suuria määriä yksittäistä ravintoainetta - beetakaroteenia.

Sen sijaan että beetakaroteeni olisi suojannut potilaita keuhkosyövältä ja sydän- ja verisuonitaudeilta, se lisäsikin niiden riskiä.

Parasta on hankkia vitamiininsa mieluummin ruokalautaselta kuin pilleripurkista. Omenassa tai porkkanassa ravintoaineet tulevat valmispakettina eikä liika-annostuksen vaaraa juuri ole. Ja mukana on satoja sellaisiakin aineita, joiden merkitystä emme vielä tunne mutta joilla saattaa olla oma tärkeä tehtävänsä.

Asiantuntijana elintarviketieteen lisensiaatti Eeva Voutilainen Helsingin yliopistosta