Syömisongelmat, epävakaa purenta tai vain häiritsevä peilikuva — jokainen näistä on riittävä syy aloittaa hampaiden oikomishoito vielä aikuisena. Mutta mitä se vaatii ja mitä se maksaa?

1. Pitääkö ”rautojen” näyttää aina raudoilta?

Ei tarvitse. Materiaaleissa on eroja, ja kiinnikkeet voivat olla teräksen värisiä tai värittömiä. Moni aikuinen valitsee mieluummin hampaistoon paremmin sulautuvat kojeet.

2. Onko mitään uudempia tapoja oikoa?

Jos oikomistarve on pieni, voidaan käyttää niin sanottua linguaalitekniikkaa. Siinä kiinnikkeet kiinnitetään hammaskaaren sisäpinnoille. Tekniikan etuna on oikomisen huomaamattomuus, mutta kaikkien purentavirheiden hoitoon se ei sovellu.

Hampaita voidaan myös liikuttaa irrotettavin kojein joko perinteisillä oikomislevyillä tai käyttämällä ohuesta muovista prässättyjä, huomaamattomia kiskoja. Menetelmä soveltuu esimerkiksi hieman toisen hampaan päällä olevan hampaan siirtämiseen.

3. Miten voi estää ruoantähteiden kertymisen oikomiskojeisiin?

Sitä ei voi estää muutoin kuin välttämällä tarrautuvia ruokalajeja, kuten persiljaa tai salaattia. Laukussa kannattaa pitää mukana hammasharjaa.

Muita oikomiskojeiden mukanaan tuomia pikkuhankaluuksia on esimerkiksi se, että välillä huuli ei laskeudukaan ihan helposti hymyn jälkeen hampaiden päälle tai että koje hankaa joskus suun limakalvoa ja kojeen päälle pitää laittaa suojavahaa.

4. Paljonko ja kauanko?

Valtaosa aikuisten oikomishoidoista tehdään yksityisillä oikomiseen erikoistuneilla hammaslääkäreillä. Heitä on aika vähän ja joskus oikomishoitoon voi yhdellä hammaslääkärillä olla kuukausien jonot.

Raaka hinta- ja kestohaarukka oikomisissa on tällainen: 2–3 hampaan oionta maksaa noin 1 000 euroa ja kestää noin vuoden; ylä- ja alahammaskaaren tasoitus saattaa kestää kaksikin vuotta ja maksaa noin 4 000 euroa. Sitäkin laajempi oikomishoito, johon usein liittyy myös hampaiden poistoja, voi viedä 2,5 vuotta ja maksaa noin 6 000 euroa. Kela ei korvaa yksityistä oikomishoitoa.

ASIANTUNTIJANA Janna Waltimo-Sirén dosentti, oikomishoidon erikoishammaslääkäri, Helsingin yliopisto

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.