Kun sydämen rytmi sekoaa, syy voi löytyä eri kohdasta. Myös hoito vaihtelee syyn mukaan.

1. Eteisvärinä eli flimmeri

Oireet Sydämessä tuntuu normaalia nopeampi rytmi. Rytmi voi muuttua äkillisesti ja tuntua pyrähtelevältä ja epäsäännölliseltä. Aina oireita ei ole. Keski-iän jälkeen alkava tauti, nuorilla harvinainen.

Syyt Korkea verenpaine, joka lisää sydämen vasemman kammion paksuutta ja jäykkyyttä ja nostaa lepovaiheen painetasoa. Sydämen eteisessä paine nousee ja eteinen venyy. Kilpirauhasen liikatoiminta lisää vireyttä säätelevän hermoston toimintaa. Diabetes ja ylipaino lisäävät eteisvärinäriskiä.

Hoito Jos oireiden alusta on alle 48 tuntia, sydämen rytmi voidaan kääntää normaaliksi rytminsiirrolla. Rytminsiirto tehdään sähköisesti nukutuksessa, osalla lääkkeillä. Rytmi palaa usein pysyvästi normaaliksi, jos eteisvärinä on aivan uusi. Osalla potilaista aloitetaan eteisvärinän uusimista estävä lääkitys. Eteisvärinä uusii lääkkeestä huolimatta yli puolella potilaista vuoden kuluessa.
Pyrähtelytaipumusta hallitaan beetasalpaajilla ja digoksiinilla.

Eteisvärinää sanotaan sydämen ”toiseksi parhaimmaksi” rytmiksi. Kroonistunut eteisvärinä ei uhkaa henkeä, jos potilas syö verenhyytymislääkettä. Marevan vaatii säännöllisiä laboratoriokokeita, mutta on myös uusia, helpommin käytettäviä lääkkeitä.

Hankalaan eteisvärinään voidaan tehdä katetriablaatio, jossa estetään sähkön kulku keuhkolaskimon ja sydämen eteisten välillä.  

2. Sairas sinus -oireyhtymä

Oireet Vaihtelevat riippuen siitä, onko tauti lievä vai hankala. Ajoittaisia nopeita tykytystuntemuksia ja muljahteluja. Sydämen perusrytmi on harva ja harvenee lisää iän myötä. Harvalyöntisyyteen voi liittyä jaksoittaista sykkeettömyyttä.

Syyt Ikääntymisen tai sydänsairauksien takia sydämen sähköistä rytmiä ylläpitävä sinussolmuke laiskistuu. Oireyhtymä ennakoi myöhemmin kehittyvää eteisvärinää.

Hoito Ei välttämättä mitään, jos tauti on lievä. Tarvittaessa sykettä hidastava lääkitys. Jos ilmaantuu lisäksi satunnaista eteisvärinää, aloitetaan verenohennuslääkitys. Kun tauti iän myötä pahenee, tarvitaan nopealyöntisyyttä hillitseviä lääkkeitä sekä usein sydämentahdistin.

3. Kammiotakykardiat

Oireet Lyhytjaksoisia pyrähdyksiä esiintyy terveessäkin sydämessä, ja ne ovat vaarattomia. Pitkäkestoiset kammioperäiset tykytykset ovat hengenvaarallisia. Useammin kuin muilla rytmihäiriöillä niiden ensioire on tajunnanmenetys.

Syyt Sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti, sydänlihastulehdus tai jokin muu etenevä sydän­sairaus.

Hoito Perussydänsairauden hyvä hoito ja veren mahdollisen kalium-
vajeen korjaus lääkkeellä. Lääkehoito ja tarvittaessa sydämentahdistin.

4. Eteis-kammio­johtumishäiriö

Oireet Sydämen sykkeeseen ilmaantuu liian pitkiä taukoja, jolloin alkaa heikottaa. Jopa taju voi varoittamatta lähteä.

Syyt Sairauksien tai vanhenemisen seurauksena sähköä johtavat säikeet rappeutuvat, joten sähkön johtuminen sydämessä häiriintyy. Sydämen läppäviat, sepelvaltimotukokset ja erilaiset sydänlihassairaudet altistavat.

Hoito Sydämentahdistin, joka asetetaan solisluun alapuolelle, usein kehon oikealle puolelle. Tahdistinjohdot viedään sydämeen. Tahdistin korvaa hetkellisiä tai pysyviä puutteita sydämen sähkön kulussa.

Asiantuntijana kardiologian erikoislääkäri Sinikka Pohjola-Sintonen, Peijaksen sairaala

Lue lisää Pysy rytmissä, sydän

  • Rytminsiirrolla pyritään palauttamaan sydämen normaali rytmi antamalla sähköisku, joka pysäyttää sykkeen hetkellisesti. Toimen­pide on kivuton, kun se tehdään nukutuksessa. Rytminsiirto voidaan joskus tehdä myös lääkkeillä.
  • Katetriablaatio on toimenpide, jossa sydämeen viedään katetri, jolla tuhotaan polttamalla noin viiden millin kokoinen, rytmihäiriön synnyttävä alue. Toimenpide onnistuu lähes aina, jos kyseessä on ylimääräisen johtoradan tai kaksijakoisen eteiskammiosolmukkeen aiheuttama tiheälyöntisyys.
  • Sydämentahdistin asetetaan leikkauksessa ihon alle. Se ei estä rytmihäiriöiden uusiutumista mutta estää liian pitkät tauot sykkeessä. Hengenvaarallisissa rytmihäiriöissä asennetaan erityinen rytmihäiriötahdistin, joka pysäyttää rytmihäiriökohtaukse
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.