Aivoinfarkti on heikentyneen verenvirtauksen tai sen puuttumisen aiheuttama aivokudoksen pysyvä vaurio. Se voidaan useimmissa tapauksissa hoitaa liuottamalla aivovaltimon tukkinut veritulppa, mutta nopeus ratkaisee.
Riskit
Aivoverenkiertohäiriöiden riskiä lisäävät merkittävästi kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli valtimotaudit ja diabetes. Niinpä verenpaine ja veren rasva-arvot kannattaa mittauttaa säännöllisesti, jotta riskitekijät huomattaisiin ajoissa. Tupakointi kannattaa lopettaa, sillä joka neljäs aivoinfarkti johtuu tupakoinnista. Myös liian vähäinen liikunta lisää aivoverenkiertohäiriöiden riskiä. Jo kohtuullinen liikunta ja painonpudotus auttavat pitämään aivoverenkierron kunnossa.
Oireet
Aivoinfarkti tulee usein täysin yllättäen ja useimmiten kivuitta. Sen ensioireita ovat muutamassa minuutissa tai tunnissa kehittyvät näkö- ja puhehäiriöt, raajojen voimattomuus tai tunnottomuus tai suupielen roikkuminen. Oireita ei kuitenkaan välttämättä itse heti tunnista. Joskus oireet voivat mennä nopeastikin ohi, mutta niihin on syytä suhtautua vakavasti: ohimenevät oireet (eli ns. TIA-kohtaus) viestittävät usein lähestyvästä pysyvästä tukoksesta ja aivoinfarktista.
Aivoinfarktin iskiessä on tärkeää soittaa pikaisesti hätänumeroon 112. Aivoinfarktipotilaan oikea osoite on päivystävä sairaala, ei terveyskeskus. Hoito olisi aloitettava mahdollisimman nopeasti, mieluiten 2–3 tunnin kuluessa infarktista. Hoitoon pitäisi hakeutua heti, vaikka kohtaus menisi ohi.
Hoito
Sairaalassa potilaan aivot tutkitaan ja selvitetään, voidaanko infarktin aiheuttanut tukkeutunut suoni liuottaa auki. Liuotuksen yhteydessä hoidetaan myös kallonsisäistä painetta ja estetään kudosturvotusta. Uudet tukkeutumat ehkäistään joko tulpan syntyä estävillä tai verta ohentavilla lääkkeillä. Jos aivoissa todetaan myös aivoverenvuoto, liuotus ei ole mahdollinen vaan voidaan tarvita leikkausta ja asianmukaista lääkitystä.
Varhainen kuntoutus takaa parhaan paranemistuloksen. Aktiivinen kuntoutus olisi hyvä aloittaa jo viikon kuluessa sairastumisesta. Potilaan on tärkeää lähteä nopeasti liikkeelle, jotta painehaavojen, keuhkokuumeen, syvien laskimotukosten ja keuhkoveritulpan vaara pienenisi.
Suurin osa aivohalvauspotilaista toipuu niin hyvin, että he pärjäävät itsenäisesti arkiaskareissaan. Joka toinen sairastunut tai sairastuneen läheinen potee taudin jälkeen masennusta. Masennusta voidaan hoitaa, mutta usein se jää huomaamatta.
Aina infarktista ei kuitenkaan parane täysin. Aivoinfarktin vuoksi Suomessa menetetään enemmän laadukkaita elinvuosia kuin minkään muun sairauden vuoksi. Se on siis raskas tauti niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin.
Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi
