C-reaktiivisen proteiinin eli CRP:n mittaaminen on käytetyimpiä laboratoriotutkimuksiamme. Sitä tarvitaan usein myös päivystysaikana. Suomenkielistä nimeä tälle tärkeälle bakteeritulehduksia jäljittävälle verikokeelle ei vielä ole.

C-reaktiivista proteiinia syntyy maksassa tulehdusten ja kudostuhojen seurauksena. Sen biologista merkitystä ei tarkkaan tunneta, mutta todennäköisesti se nopeuttaa bakteerien tuhoutumista ja hajoavista kudoksista vapautuvien haitallisten aineiden poistumista elimistöstä. Yhdisteen nimi johtuu siitä, että se sitoutuu eräiden bakteerien polysakkarideihin eli suurimolekyylisiin sokereihin.

CRP kuuluu ns. äkillisen vaiheen valkuaisaineisiin, joiden määrä veressä suurenee muutamassa tunnissa kudosvaurion synnyttyä. CRP:n pitoisuus saattaa jopa 3000-kertaistua, mikä tekee siitä erityisen hyvän apuneuvon taudinmäärityksessä. Muiden äkillisen vaiheen valkuaisten pitoisuus enintään nelinkertaistuu.

Näytteeksi pieni määrä verta

CRP-näytteeksi riittää pieni määrä seerumia, joka saadaan esimerkiksi yhdestä millilitrasta verta. Verikokeen ottaminen ei vaadi erityisiä esivalmisteluja. Terveillä ihmisillä CRP-pitoisuus on 0,1–3,7 mg/l. Näin pieniä pitoisuuksia ei kuitenkaan yleensä mitata tarkasti, koska tulehdukseen viittaavat CRP-pitoisuudet ovat suurempia kuin 10 mg/l. Useat laboratoriot ilmoittavatkin terveiden CRP-pitoisuudeksi "alle 10 mg/l".

CRP-pitoisuus suurenee nimenomaan bakteeritulehduksissa. CRP-tutkimuksella voidaan siis usein erottaa bakteeritauti virustaudista. Tieto saadaan bakteeri- ja virusviljelyä nopeammin, mikä on tärkeää, jotta oikea hoito voidaan aloittaa ajoissa. Erottelukyky ei kuitenkaan ole täydellinen, sillä myös jotkin virustaudit, varsinkin jos niihin liittyy lisätauteja, lisäävät CRP-tuotantoa.

CRP-tutkimuksen ehkä tärkein käyttöalue on bakteeritulehduksen hoidon seuraaminen. Oikea antibioottilääkitys alkaa nopeasti pienentää CRP-pitoisuutta. Pitoisuuden uusi kasvu puolestaan varoittaa taudin aktivoitumisesta.

Kroonisten tulehdusten mittari

CRP-määritys sopii myös kroonisten tulehdusten mittariksi. Pitoisuus suurenee mm. selkärankareumassa, nivelreumassa ja joissakin muissakin niveltulehduksissa. Näissä taudeissa CRP on osin korvannut laskon, ja on lähinnä makuasia, kumpaa tutkimusta lääkäri käyttää. Myös syöpä ja sydäninfarkti lisäävät usein CRP-pitoisuutta.

Kohta ehkä uudentyyppistä käyttöä

CRP-määritykselle saattaa olla tulossa uudentyyppinen käyttö, sillä tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että hiukankin suurentuneeseen CRP-pitoisuuteen liittyy lisääntynyt sydäninfarktivaara. Tämän havaitsemiseksi tarvitaan tavallista herkempää mittausmenetelmää, jollaisia on tarjolla suurimmissa laboratorioissa.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun verensokeri on pysyvästi koholla, olet sairastunut tyypin 2 diabetekseen. Mikä siihen johtaa, miten sitä voi välttää?

Millaisia ovat alkavan tyypin 2 diabeteksen oireet?

Erityisesti syömisen jälkeen saattaa vähän väsyttää ja raukaista. Suu tuntuu kuivalta ja janottaa, voi ilmetä keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta, näön sumentumista sekä jalkojen puutumista ja pistelyä.

Kun verenkierrossa on paljon ylimääräistä glukoosia, sitä alkaa erittyä myös virtsaan, jolloin virtsaamistarve voimistuu.

Aiemmin puhuttiin vanhuustyypin diabeteksesta, mutta termi on vanhentunut, sillä osa sairastuneista on nuoria. Yhdysvalloissa ja Englannissa sairastuneiden joukossa on myös lapsia ja teiniikäisiä.

Onko löytynyt uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen?

Diabeteksen puhkeamisessa on vielä paljon tuntematonta, mutta ylipainon, vähäisen liikkumisen ja perintötekijöiden lisäksi yksi vähemmän tunnettu riskitekijä on pitkään jatkunut univaje. Jo yksi huonosti nukuttu yö voi pistää verensokeritasot hetkeksi hyrskyn myrskyn. Unen puute kääntää hormonitoiminnan sellaiseksi, että ruokahalu voimistuu, kylläisyyden tunne vähenee ja insuliinin toimintaa heikkenee.

Myös ympäristömyrkyt, kuten raskasmetallit ja torjunta-aineet muuttavat hormonien ja geenien toimintaa. Ympäristömyrkkyjä on esimerkiksi elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, hygieniatuotteissa, muoveissa ja kaloissa.

Voiko sairastaa tietämättään?

Voi, jopa vuosia tai vuosikymmeniä, sillä tyypin 2 diabetes on usein petollisen vähäoireinen tai oireeton.

Ei ole lainkaan tavatonta, että silmälääkäri huomaa taudin ensimmäisenä. Liika sokeri verenkierrossa saa silmänpohjan pienet verisuonet ratkeilemaan ja vuotamaan.

Joskus äkillisen sydäninfarktin takaa paljastuu tyypin 2 diabetes.

Miksi huomaamaton tautikin on vaarallinen?

Pitkään jatkuessaan korkea verensokeri vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa.

Silmänpohjan verisuonten vaurioituminen voi jopa sokeuttaa. Jos munuaisten verisuonet vaurioituvat, ihminen voi joutua keinomunuaishoitoon tai elinsiirtoon.

Hermovauriot taas aiheuttavat erimuotoisia tuntohäiriöitä, kuten puutumista, pistelyä ja lämpötunnon vaihtelua raajoissa. Hermojen vaurioituminen voi tehdä myös sen, että ihminen ei tunne esimerkiksi kengässään hiertävää kiveä, jolloin jalat voivat haavautua.

Diabeetikoita myös ientulehdukset piinaavat terveitä enemmän.

Jopa 60–70 prosenttia aikuisiän diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonitauteihin.

Voiko diabeteksesta parantua?

Tyypin 2 diabetesta pidetään elämänmittaisena sairautena, mutta sen voi hoitaa erinomaiseen tasapainoon syömällä terveellisesti, nukkumalla hyvin ja liikkumalla tarpeeksi.

Osa pääsee lihavuusleikkauksen jälkeen eroon diabeteslääkkeistä. Leikkaus parantaa insuliinin toimintaa ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Voidaan ajatella, että jos verensokeri on pysynyt vuoden normaalina ilman lääkitystä, on parantunut.


Mikä on tehokkainta tyypin 2 diabetesta hoitoa?

Tärkeintä on painonpudotus. Tutkimusten mukaan tyypin 2 diabeetikoilla laihduttaminen on kuitenkin terveitä vaikeampaa. Silloin, kun laihtumisesta olisi eniten hyötyä, elimistö pistää kaikin keinoin hanttiin.

Taivaita ei kuitenkaan tarvitse tavoitella, sillä jo pieni, noin viiden prosentin painonpudotus voi saada ihmeitä aikaan.

Lääkehoidossa pyritään valitsemaan valmisteita, jotka eivät lihota tai altista hypoglykemioille ja jotka jopa auttavat laihtumaan. SGLT2-estäjäryhmän lääkkeet poistavat myös glukoosia virtsaan, ja osa diabeetikoista saattaa keventyä sen vaikutuksesta jopa parikymmentä kiloa.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Lue lisää tyypin 2 diabeteksesta Käypä hoito -suosituksesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti