Eläkeikää lähestyvä tekee itselleen parhaan palveluksen, kun ryhtyy vaalimaan terveyttään ja antaa kaikkien tunteidensa tulla. Edessä on ihana vapaus, joka saa vähän pelottaakin.

Lähestyvä eläkkeelle jääminen tuntuu vuoroin hyvältä, vuoroin pahalta. Tämän elämän rajapyykin lähellä elää nyt paljon suomalaisia.

– Kuusikymppinen voi olla samassa kunnossa kuin joku toinen nelikymppisenä, mutta ainakin jonkin verran kuluneempi kuin itse oli pari vuosikymmentä aiemmin, tiivistää työterveyshuollon erikoislääkäri Vuokko Hupli.

Hän työskentelee Vita-lääkärikeskuksen johtavana lääkärinä ja on terveystarkastuksissa nähnyt, että eläkeikää lähestyvien joukossa on paljon niitä, joiden terveys osoittautuu moitteettomaksi.

Enemmän on kuitenkin niitä, joilla on jo ikään liittyviä vaivoja, esimerkiksi nivelrikkoja, kulumia, heikentynyt näkö tai kuulo. Kansantaudit, kuten sydänvaivat, tyypin 2 diabetes, tuki- ja liikuntaelinvaivat, nivelreuma, alkavat eläkeikää lähestyvillä yleistyä. Masentuneisuus vaivaa monia ja dementoitumisen varhaismerkkejäkin löytyy.

Viisaat ja lämpöiset

Eniten Vuokko Huplia ilahduttavat ne kuusikymppiset, joista eletty elämä on kasvattanut viisaita, ympärilleen lämpöä ja hyvää mieltä säteileviä ihmisiä.

– Ja tietysti lääkäristäkin on mukavaa, jos potilaat ovat huolehtineet maallisesta tomumajastaan. Silloin terveyttä on tarpeeksi tallella eläkevuosia varten ja mahdollisista tulevista sairauksista toipumisen varalle.

Ikävää taas on se, jos vanhetessa otetaan ennen aikojaan raihnaisen rooli.

– Jos heittäytyy autettavaksi, alkaa huomaamattaan pitää itseään yhä avuttomampana. Apuvälineitä ja muuta teknistä tukea saa ehkä riittävästi, mutta ei helpotusta siihen, mistä oikeastaan on kyse, kuten turvattomuuden tunteesta ja yksinäisyydestä.

Synkistelyyn ei kuitenkaan ole syytä, sillä eläkkeellä olo ei ole vain kremppojen kanssa pärjäämistä vaan siihen kuuluu myös paljon vapauttavaa.

– Voi sallia itselleen sellaista, mistä ennen on joutunut kieltäytymään. Jos tekee mieli makeaa, sitä voi hyvällä omallatunnolla syödä, Hupli sanoo.

Terveellisestä ruokavaliosta ja säännöllisistä ruoka-ajoista kannattaa huolehtia, mutta painoa ei tarvitse enää entisellä ahkeruudella tarkkailla.

– Ainakin 70 ikävuoden jälkeen pieni ylipaino on hyväksi luustolle, joka rasittuu ja samalla vahvistuu paremmin kuljettaessaan raskaampaa taakkaa. Laihdutuskuuritouhuihin ei eläkkeelle jäätyä tarvitse ryhtyä, sillä vanhana pieni ylipaino on terveellisempää kuin alipaino.

Liikuntaa lukujärjestykseen

Eläkkeelle lähtevän fyysisen kunto, koko toimintakyky, riippuu paljon siitä, minkä verran elimistöä on liikutettu. Jos ei ole ollut intohimoa liikuntaan, niin vähäisempikin kuntoilu on työvuosina pitänyt vireessä. Kuusissakymmenissä on hyvä reipastua.

– Liikuntaharrastuksen aloittaminen vasta eläkkeellä vaatii melkoista tahdonvoimaa. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa. Ikä ei vähennä terveen elimistön treenattavuutta, Vuokko Hupli sanoo.

Hän kannustaa yrittämään sitkeästi, kutakin omassa sarjassaan, sillä liikunta on ikääntyvän paras tapa pitää aivot, verenkierto ja lihakset kunnossa. Kävelykyky on vanhenevalle ihmiselle arvokasta omaisuutta.

– Lenkille kannattaa lähteä, vaikka koskee ja olisi kankea. Eikä se ole vaikeaakaan, riittää, kun esimerkiksi kävelee reippaasti puoli tuntia päivässä.

Jos eläkeläinen käy lenkillä heti aamusta, hän on Vuokko Huplin mielestä hoitanut päivänsä tärkeimmän tehtävän.

– On hyvä muistaa, että liikkumattomuudella voi lyhyessä ajassa menettää paljon siitä terveydestä, mikä on jäljellä.

Jos motivaatioksi ei riitä se, että pysyy kunnossa, voi itseään huijata millä tahansa omaan persoonaan sopivalla tavalla.

– Eläkkeellä jos koska on aikaa jäädä bussista tai ratikasta yhtä pysäkkiä ennen tai jälkeen sen totutun, tai tarjouskahvin voi kävellä ostamassa pitemmällä olevasta kaupasta.

Vuokko Hupli neuvoo sijoittamaan liikunnan johonkin tiettyyn kohtaan päivässä kuin lukujärjestykseen. Kun yleensäkin luo päiviinsä toistuvia rakenteita, huolehtii samalla mielialastaan ja vähentää masentumisen vaaraa.

– Pikku pakko pitää pirteänä, se lisää adrenaliinin eritystä, hän perustelee.

Alkoholi rasittaa vanhaa

Masentuneisuudesta kärsii kuitenkin moni ikääntyvä, ja osa heistä lievittää pahaa oloaan alkoholilla.

– Jos alkoholinkäyttöön on tottunut, tapa ei ikääntyessä jää itsestään pois, Hupli sanoo.

Ennen mummien ja ukkien tiedettiin ottavan konjakkihuikan silloin tällöin. Nykysenioreilla valitettavasti voi mennä selvästi enemmänkin.

Alkoholi rasittaa vanhenevaa elimistöä enemmän kuin nuorta, koska iän lisääntyessä elimistön suhteellinen vesimäärä vähenee. Entistä pienempi alkoholimäärä menee päähän ja nostaa promilleja.

Lisärasitusta elimistölle tulee siitä, että aineenvaihdunta, maksa ja muut elimet ovat jo jonkin verran muutenkin käytössä kuluneet.

– Jos vielä käyttää lääkkeitä, alkoholi on aineenvaihdunnalle erityisen suuri taakka. Yhteisvaikutus voi olla jopa hengenvaarallinen.

Pelotta porukassa

Itsekin eläkeiässä oleva psykologi Pirkko Sammallahti on huomannut. että suuriin ikäluokkiin kuuluvat saavat huomaamattaankin tukea toisiltaan.

– Kun ikätovereita alkaa jäädä eläkkeelle, huomaa kuuluvansa joukkoon. Elämänmuutokseen sopeutumista helpottaa, kun tulee tunne siitä, että meikäläiset alkavat tätä nykyä tehdä sitä ja tätä. Vaikeampaa on olla yksin muutoksen edessä, hän uskoo.

Vaikka joukkovoimaa on, rohkeus joutuu välillä koetukselle. Mielessä käyvät ajatukset yksinäisyydestä, vanhuudesta, siitä, että kuolema tuntuu tulevan harppauksen lähemmäksi. Sekin mietityttää, miltä tuntuu joutua katsomaan elämää sivusta, eikä enää oteta vakavasti.

Pelkojen laatuun vaikuttaa myös sukupuoli. Monet naiset pelkäävät työyhteisön ja työkavereiden menetystä. Miehet sitä, että lohkare identiteetistä menee työn mukana, varsinkin, jos työ on ollut keskeinen osa elämää.

– Pieni valmistautumistesti olisi miettiä, miten suhtautuu lomaan, mikä on loman käynnistämisessä helppoa tai vaikeaa, Pirkko Sammallahti neuvoo.

Mitä tehdä, jos eläkkeelle jääminen suoranaisesti ahdistaa?

–?Ajatukset selkiytyvät, kun yrittää perehtyä siihen, mikä on edessä. Jo se helpottaa, että tapaa työkavereita, jotka jo ovat eläkkeellä, ja kyselee heiltä, miltä elämä nyt oikeasti tuntuu. Useimmat ovat sitä mieltä, että asiat ovat odotettua mukavammin.

Surua ei kuitenkaan saisi yrittää väkisin karkottaa.

– Eihän se ole ollut mahdollista muissakaan elämänvaiheessa. Ilo tai suru ei yleensä ole vain jompaa kumpaa, ylioppilasjuhlissa, häissä, lapsen syntyessä sekä iloitaan että kyynelehditään. Kaikki elämän käännekohtiin sisältyy menettämistä ja saamista. Miksei siis eläkkeelle jääminenkin olisi tunteisiin käyvää?

Luopuminen on taito

Pirkko Sammallahti neuvoo pohtimaan itsekseen tai jonkun toisen kanssa siitä, mistä eläkkeelle siirtyessään joutuu luopumaan: työyhteisöstä, selkeästä päivärytmistä, ja joistakin elämän iloista, jos taloudellinen tilanne huonontuu.

Kannattaa on myös muistaa, että on joutunut luopumaan ennenkin, rakastetusta, muista tärkeistä ihmisistä, ehkä kotipaikkakunnastakin. Elämä on jo ehtinyt opettaa jokaista luopumisen taidossa.

– Vanhat luopumiset eivät enää kirpaise, vaikka aikanaan tuntui, ettei niiden yli pääse ikinä. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, niitä muistelee haikeudella, ehkä hymyillenkin. Tässä isässä voi jo luottaa siihen, että kun on selviytynyt ennen, selviytyy vastakin.

Mutta luopuessa myös saa, eläkkeelle lähtevän tapauksessa ainakin vapautta.

– Sen voi antaa itselleen palkkiona siitä, että on tehnyt työnsä, ikään kuin läksyt koulussa ja päässyt luokalta, Pirkko Sammallahti sanoo.

Sulka hattuun

Mielelle tekee hyvää myös se, että arvostaa itseään ihan reilusti. Eläkkeelle jäädessä on oikeus olla sitä mieltä, että on tehnyt ison työn, aikuisen urakan.

– Kuinka monena pimeänä aamuna onkaan lähtenyt ja pimeässä tullut takaisin, joskus kipeänäkin. Kestänyt luonnon ja työpaikan ilmapiirin tuiverruksia. On siinä monta vääntöä ollut. Nyt on syytä olla tyytyväinen. Voi todella panna sulan hattuunsa.

Viime töinään voi vaikka kirjoittaa itselleen työtodistuksen tai kertomuksen nimeltä ”Minun työelämäni”. Se pitää tehdä itselleen oikeudenmukaisesti, omana hyvänä ystävänään, ilman mitään itseruoskintaa.
Näin syntyvä dokumentti ei oikeastaan olekaan vain itseä varten. Koskaanhan ei tiedä, kuka siitä vielä kiinnostuu, ehkä jälkeläiset aikanaan.

– Melkein huomaamattaan tulee myös laatineeksi kertomusta itsestään laajemminkin ja saa tilaisuuden katsoa elämäänsä uudesta näkökulmasta. Näkee, miten yllättävät asiat ovat siihen vaikuttaneet, yksi asia johtanut toiseen.

Kertomukseen voi tietysti lisätä muita elämän asioita, hyviä ja huonoja. Ja sitä voisi jatkaa eläkkeelle jäätyä, jos on aikaa. Moni nimittäin huomaa, ettei sitä niin kauheasti entistä enemmän olekaan.

Pehmeästi muutokseen

Ennen eläkkeelle lähtemistä pitää jaksaa vielä viimeiset työvuodet. Mitä tehdä, jos tuntee silloin olevansa lopussa?

– Arjen katkaisun on mahdollista, vaikka osa-aikaeläkkeellä, tai jos vähempi riittää, miettimällä, mistä voisi nipistää itselleen lisää aikaa. On myös korkea aika opetella sanomaan ei, Vuokko Hupli sanoo.

Apua saa myös työterveyslääkäriltä. Hän antaa neuvoja fyysisten ja psyykkisten voimavarojen viisaaseen käyttöön. Kuntoutuslääkärinä Vuokko Hupli on monesti nähnyt, että pientä rohkaisua saatuaan töihin väsynyt motivoituu miettimään, mikä on itselle hyväksi. Ja moni myös onnistuu näin kohentamaan oloaan.

Itsensä loppuun ajetuksi kokevan kannattaa viimeisinä työvuosina miettiä, miten eläkkeellä päivänsä rakentaa. Pehmeään eläkkeelle laskeutumiseen ei kuulu suunnitella, että ryhtyy heti raivokkaasti matkustamaan, siivoamaan tai harrastamaan. Ei myöskään kannata odottaa, että kaikki ongelmat pyyhkiytyvät pois, kun ei enää tarvitse olla töissä. Niin ei nimittäin käy.

Vapaa mutta tarpeellinen

Moni suunnittelee heti eläkkeelle jäätyään tekevänsä jotain erikoislaatuista.

– Äitini teki nopeassa tahdissa kaksi ryijyä. Pian hän kuitenkin huomasi, ettei tarvitsekaan olla mitään erityistä ohjelmaa, aika kuluu muutenkin, Pirkko Sammallahti kertoo.

Pienin askelin aloittaminen on käypä vaihtoehto sekin.

– Aluksi voi vaikka katsella, että mitä tämä nyt oikeasti on. Etenkin, jos on ollut hyvin työkeskeinen, kannattaa miettiä, minkälaiset hommat nyt miellyttäisivät. Esimerkiksi kurssit ja opiskelu voivat olla hyvä alku.

Tarpeelliseksi voi itsensä tuntea myös auttamalla ystäviä ja sukulaisia, lapsenlapsia hoitamalla tai tekemällä vapaaehtoistyötä.

– Mutta kohtuullisesti ja uhrautumatta, omasta elämästä luopumatta. Vaikka nyt onkin entistä enemmän aikaa, Pirkko Sammallahti muistuttaa.

Vuokko Hupli on samoilla linjoilla. Hän ajattelee, että eläkkeelle jäävällä alkaa uusi vapaus, viimeinen nuoruus.

– Eläkkeellä voi taas ottaa teini-ikäisen, elämälle uteliaan, uudesta innostuvan asenteen. Maailmaa voi katsella taas kuin nuori, sillä erotuksella tosin, ettei enää tarvitse murehtia ulkonäköään eikä yrittää olla kuten muut samanikäiset.

Valmistaudu vapauteen

  • Kysele Helpotat tulevaa elämänmuutostasi kyselemällä jo eläkkeellä olevilta, minkälaista se oikeasti on.
  • Tunne Muiden elämän rajapyykkien tavoin eläkkeelle lähteminenkin on tunteisiin käyvä asia. Hyväksy myös suru.
  • Luota Selviydyt eläkkeelle jäämiseen kuuluvasta luopumisesta, olethan luopunut jo monta kertaa elämässäsi.
  • Palkitse Anna eläkkeelle jääminen itsellesi palkkiona siitä, että olet tehnyt aikuisen urakan.
  • Tunnustele Voit aloittaa eläkkeellä olo tutustumalla rauhassa uuteen olotilaasi.

Lue lisää ikääntymisestä.

 Ota tavaksi

  • Kävele ja liiku säännöllisesti noin puoli tuntia päivässä, niin huolehdit parhaiten terveydestäsi.
  • Pidä säännölliset ruoka-ajat ja syö terveellisesti, mutta laihdutuskuurille ei kannata ryhtyä.
  • Tee entistä enemmän asioita, joista olet ennenkin pitänyt. Vihdoinkin sinulla on aikaa niihin.
  • Ole avoin uudelle. Kokeile uusia harrastuksia, tutustu uusiin ihmisiin.
  • Vaali ihmissuhteitasi. Auta muita, mutta älä uhraudu.
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.