Eläkeikää lähestyvä tekee itselleen parhaan palveluksen, kun ryhtyy vaalimaan terveyttään ja antaa kaikkien tunteidensa tulla. Edessä on ihana vapaus, joka saa vähän pelottaakin.

Lähestyvä eläkkeelle jääminen tuntuu vuoroin hyvältä, vuoroin pahalta. Tämän elämän rajapyykin lähellä elää nyt paljon suomalaisia.

– Kuusikymppinen voi olla samassa kunnossa kuin joku toinen nelikymppisenä, mutta ainakin jonkin verran kuluneempi kuin itse oli pari vuosikymmentä aiemmin, tiivistää työterveyshuollon erikoislääkäri Vuokko Hupli.

Hän työskentelee Vita-lääkärikeskuksen johtavana lääkärinä ja on terveystarkastuksissa nähnyt, että eläkeikää lähestyvien joukossa on paljon niitä, joiden terveys osoittautuu moitteettomaksi.

Enemmän on kuitenkin niitä, joilla on jo ikään liittyviä vaivoja, esimerkiksi nivelrikkoja, kulumia, heikentynyt näkö tai kuulo. Kansantaudit, kuten sydänvaivat, tyypin 2 diabetes, tuki- ja liikuntaelinvaivat, nivelreuma, alkavat eläkeikää lähestyvillä yleistyä. Masentuneisuus vaivaa monia ja dementoitumisen varhaismerkkejäkin löytyy.

Viisaat ja lämpöiset

Eniten Vuokko Huplia ilahduttavat ne kuusikymppiset, joista eletty elämä on kasvattanut viisaita, ympärilleen lämpöä ja hyvää mieltä säteileviä ihmisiä.

– Ja tietysti lääkäristäkin on mukavaa, jos potilaat ovat huolehtineet maallisesta tomumajastaan. Silloin terveyttä on tarpeeksi tallella eläkevuosia varten ja mahdollisista tulevista sairauksista toipumisen varalle.

Ikävää taas on se, jos vanhetessa otetaan ennen aikojaan raihnaisen rooli.

– Jos heittäytyy autettavaksi, alkaa huomaamattaan pitää itseään yhä avuttomampana. Apuvälineitä ja muuta teknistä tukea saa ehkä riittävästi, mutta ei helpotusta siihen, mistä oikeastaan on kyse, kuten turvattomuuden tunteesta ja yksinäisyydestä.

Synkistelyyn ei kuitenkaan ole syytä, sillä eläkkeellä olo ei ole vain kremppojen kanssa pärjäämistä vaan siihen kuuluu myös paljon vapauttavaa.

– Voi sallia itselleen sellaista, mistä ennen on joutunut kieltäytymään. Jos tekee mieli makeaa, sitä voi hyvällä omallatunnolla syödä, Hupli sanoo.

Terveellisestä ruokavaliosta ja säännöllisistä ruoka-ajoista kannattaa huolehtia, mutta painoa ei tarvitse enää entisellä ahkeruudella tarkkailla.

– Ainakin 70 ikävuoden jälkeen pieni ylipaino on hyväksi luustolle, joka rasittuu ja samalla vahvistuu paremmin kuljettaessaan raskaampaa taakkaa. Laihdutuskuuritouhuihin ei eläkkeelle jäätyä tarvitse ryhtyä, sillä vanhana pieni ylipaino on terveellisempää kuin alipaino.

Liikuntaa lukujärjestykseen

Eläkkeelle lähtevän fyysisen kunto, koko toimintakyky, riippuu paljon siitä, minkä verran elimistöä on liikutettu. Jos ei ole ollut intohimoa liikuntaan, niin vähäisempikin kuntoilu on työvuosina pitänyt vireessä. Kuusissakymmenissä on hyvä reipastua.

– Liikuntaharrastuksen aloittaminen vasta eläkkeellä vaatii melkoista tahdonvoimaa. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa. Ikä ei vähennä terveen elimistön treenattavuutta, Vuokko Hupli sanoo.

Hän kannustaa yrittämään sitkeästi, kutakin omassa sarjassaan, sillä liikunta on ikääntyvän paras tapa pitää aivot, verenkierto ja lihakset kunnossa. Kävelykyky on vanhenevalle ihmiselle arvokasta omaisuutta.

– Lenkille kannattaa lähteä, vaikka koskee ja olisi kankea. Eikä se ole vaikeaakaan, riittää, kun esimerkiksi kävelee reippaasti puoli tuntia päivässä.

Jos eläkeläinen käy lenkillä heti aamusta, hän on Vuokko Huplin mielestä hoitanut päivänsä tärkeimmän tehtävän.

– On hyvä muistaa, että liikkumattomuudella voi lyhyessä ajassa menettää paljon siitä terveydestä, mikä on jäljellä.

Jos motivaatioksi ei riitä se, että pysyy kunnossa, voi itseään huijata millä tahansa omaan persoonaan sopivalla tavalla.

– Eläkkeellä jos koska on aikaa jäädä bussista tai ratikasta yhtä pysäkkiä ennen tai jälkeen sen totutun, tai tarjouskahvin voi kävellä ostamassa pitemmällä olevasta kaupasta.

Vuokko Hupli neuvoo sijoittamaan liikunnan johonkin tiettyyn kohtaan päivässä kuin lukujärjestykseen. Kun yleensäkin luo päiviinsä toistuvia rakenteita, huolehtii samalla mielialastaan ja vähentää masentumisen vaaraa.

– Pikku pakko pitää pirteänä, se lisää adrenaliinin eritystä, hän perustelee.

Alkoholi rasittaa vanhaa

Masentuneisuudesta kärsii kuitenkin moni ikääntyvä, ja osa heistä lievittää pahaa oloaan alkoholilla.

– Jos alkoholinkäyttöön on tottunut, tapa ei ikääntyessä jää itsestään pois, Hupli sanoo.

Ennen mummien ja ukkien tiedettiin ottavan konjakkihuikan silloin tällöin. Nykysenioreilla valitettavasti voi mennä selvästi enemmänkin.

Alkoholi rasittaa vanhenevaa elimistöä enemmän kuin nuorta, koska iän lisääntyessä elimistön suhteellinen vesimäärä vähenee. Entistä pienempi alkoholimäärä menee päähän ja nostaa promilleja.

Lisärasitusta elimistölle tulee siitä, että aineenvaihdunta, maksa ja muut elimet ovat jo jonkin verran muutenkin käytössä kuluneet.

– Jos vielä käyttää lääkkeitä, alkoholi on aineenvaihdunnalle erityisen suuri taakka. Yhteisvaikutus voi olla jopa hengenvaarallinen.

Pelotta porukassa

Itsekin eläkeiässä oleva psykologi Pirkko Sammallahti on huomannut. että suuriin ikäluokkiin kuuluvat saavat huomaamattaankin tukea toisiltaan.

– Kun ikätovereita alkaa jäädä eläkkeelle, huomaa kuuluvansa joukkoon. Elämänmuutokseen sopeutumista helpottaa, kun tulee tunne siitä, että meikäläiset alkavat tätä nykyä tehdä sitä ja tätä. Vaikeampaa on olla yksin muutoksen edessä, hän uskoo.

Vaikka joukkovoimaa on, rohkeus joutuu välillä koetukselle. Mielessä käyvät ajatukset yksinäisyydestä, vanhuudesta, siitä, että kuolema tuntuu tulevan harppauksen lähemmäksi. Sekin mietityttää, miltä tuntuu joutua katsomaan elämää sivusta, eikä enää oteta vakavasti.

Pelkojen laatuun vaikuttaa myös sukupuoli. Monet naiset pelkäävät työyhteisön ja työkavereiden menetystä. Miehet sitä, että lohkare identiteetistä menee työn mukana, varsinkin, jos työ on ollut keskeinen osa elämää.

– Pieni valmistautumistesti olisi miettiä, miten suhtautuu lomaan, mikä on loman käynnistämisessä helppoa tai vaikeaa, Pirkko Sammallahti neuvoo.

Mitä tehdä, jos eläkkeelle jääminen suoranaisesti ahdistaa?

–?Ajatukset selkiytyvät, kun yrittää perehtyä siihen, mikä on edessä. Jo se helpottaa, että tapaa työkavereita, jotka jo ovat eläkkeellä, ja kyselee heiltä, miltä elämä nyt oikeasti tuntuu. Useimmat ovat sitä mieltä, että asiat ovat odotettua mukavammin.

Surua ei kuitenkaan saisi yrittää väkisin karkottaa.

– Eihän se ole ollut mahdollista muissakaan elämänvaiheessa. Ilo tai suru ei yleensä ole vain jompaa kumpaa, ylioppilasjuhlissa, häissä, lapsen syntyessä sekä iloitaan että kyynelehditään. Kaikki elämän käännekohtiin sisältyy menettämistä ja saamista. Miksei siis eläkkeelle jääminenkin olisi tunteisiin käyvää?

Luopuminen on taito

Pirkko Sammallahti neuvoo pohtimaan itsekseen tai jonkun toisen kanssa siitä, mistä eläkkeelle siirtyessään joutuu luopumaan: työyhteisöstä, selkeästä päivärytmistä, ja joistakin elämän iloista, jos taloudellinen tilanne huonontuu.

Kannattaa on myös muistaa, että on joutunut luopumaan ennenkin, rakastetusta, muista tärkeistä ihmisistä, ehkä kotipaikkakunnastakin. Elämä on jo ehtinyt opettaa jokaista luopumisen taidossa.

– Vanhat luopumiset eivät enää kirpaise, vaikka aikanaan tuntui, ettei niiden yli pääse ikinä. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, niitä muistelee haikeudella, ehkä hymyillenkin. Tässä isässä voi jo luottaa siihen, että kun on selviytynyt ennen, selviytyy vastakin.

Mutta luopuessa myös saa, eläkkeelle lähtevän tapauksessa ainakin vapautta.

– Sen voi antaa itselleen palkkiona siitä, että on tehnyt työnsä, ikään kuin läksyt koulussa ja päässyt luokalta, Pirkko Sammallahti sanoo.

Sulka hattuun

Mielelle tekee hyvää myös se, että arvostaa itseään ihan reilusti. Eläkkeelle jäädessä on oikeus olla sitä mieltä, että on tehnyt ison työn, aikuisen urakan.

– Kuinka monena pimeänä aamuna onkaan lähtenyt ja pimeässä tullut takaisin, joskus kipeänäkin. Kestänyt luonnon ja työpaikan ilmapiirin tuiverruksia. On siinä monta vääntöä ollut. Nyt on syytä olla tyytyväinen. Voi todella panna sulan hattuunsa.

Viime töinään voi vaikka kirjoittaa itselleen työtodistuksen tai kertomuksen nimeltä ”Minun työelämäni”. Se pitää tehdä itselleen oikeudenmukaisesti, omana hyvänä ystävänään, ilman mitään itseruoskintaa.
Näin syntyvä dokumentti ei oikeastaan olekaan vain itseä varten. Koskaanhan ei tiedä, kuka siitä vielä kiinnostuu, ehkä jälkeläiset aikanaan.

– Melkein huomaamattaan tulee myös laatineeksi kertomusta itsestään laajemminkin ja saa tilaisuuden katsoa elämäänsä uudesta näkökulmasta. Näkee, miten yllättävät asiat ovat siihen vaikuttaneet, yksi asia johtanut toiseen.

Kertomukseen voi tietysti lisätä muita elämän asioita, hyviä ja huonoja. Ja sitä voisi jatkaa eläkkeelle jäätyä, jos on aikaa. Moni nimittäin huomaa, ettei sitä niin kauheasti entistä enemmän olekaan.

Pehmeästi muutokseen

Ennen eläkkeelle lähtemistä pitää jaksaa vielä viimeiset työvuodet. Mitä tehdä, jos tuntee silloin olevansa lopussa?

– Arjen katkaisun on mahdollista, vaikka osa-aikaeläkkeellä, tai jos vähempi riittää, miettimällä, mistä voisi nipistää itselleen lisää aikaa. On myös korkea aika opetella sanomaan ei, Vuokko Hupli sanoo.

Apua saa myös työterveyslääkäriltä. Hän antaa neuvoja fyysisten ja psyykkisten voimavarojen viisaaseen käyttöön. Kuntoutuslääkärinä Vuokko Hupli on monesti nähnyt, että pientä rohkaisua saatuaan töihin väsynyt motivoituu miettimään, mikä on itselle hyväksi. Ja moni myös onnistuu näin kohentamaan oloaan.

Itsensä loppuun ajetuksi kokevan kannattaa viimeisinä työvuosina miettiä, miten eläkkeellä päivänsä rakentaa. Pehmeään eläkkeelle laskeutumiseen ei kuulu suunnitella, että ryhtyy heti raivokkaasti matkustamaan, siivoamaan tai harrastamaan. Ei myöskään kannata odottaa, että kaikki ongelmat pyyhkiytyvät pois, kun ei enää tarvitse olla töissä. Niin ei nimittäin käy.

Vapaa mutta tarpeellinen

Moni suunnittelee heti eläkkeelle jäätyään tekevänsä jotain erikoislaatuista.

– Äitini teki nopeassa tahdissa kaksi ryijyä. Pian hän kuitenkin huomasi, ettei tarvitsekaan olla mitään erityistä ohjelmaa, aika kuluu muutenkin, Pirkko Sammallahti kertoo.

Pienin askelin aloittaminen on käypä vaihtoehto sekin.

– Aluksi voi vaikka katsella, että mitä tämä nyt oikeasti on. Etenkin, jos on ollut hyvin työkeskeinen, kannattaa miettiä, minkälaiset hommat nyt miellyttäisivät. Esimerkiksi kurssit ja opiskelu voivat olla hyvä alku.

Tarpeelliseksi voi itsensä tuntea myös auttamalla ystäviä ja sukulaisia, lapsenlapsia hoitamalla tai tekemällä vapaaehtoistyötä.

– Mutta kohtuullisesti ja uhrautumatta, omasta elämästä luopumatta. Vaikka nyt onkin entistä enemmän aikaa, Pirkko Sammallahti muistuttaa.

Vuokko Hupli on samoilla linjoilla. Hän ajattelee, että eläkkeelle jäävällä alkaa uusi vapaus, viimeinen nuoruus.

– Eläkkeellä voi taas ottaa teini-ikäisen, elämälle uteliaan, uudesta innostuvan asenteen. Maailmaa voi katsella taas kuin nuori, sillä erotuksella tosin, ettei enää tarvitse murehtia ulkonäköään eikä yrittää olla kuten muut samanikäiset.

Valmistaudu vapauteen

  • Kysele Helpotat tulevaa elämänmuutostasi kyselemällä jo eläkkeellä olevilta, minkälaista se oikeasti on.
  • Tunne Muiden elämän rajapyykkien tavoin eläkkeelle lähteminenkin on tunteisiin käyvä asia. Hyväksy myös suru.
  • Luota Selviydyt eläkkeelle jäämiseen kuuluvasta luopumisesta, olethan luopunut jo monta kertaa elämässäsi.
  • Palkitse Anna eläkkeelle jääminen itsellesi palkkiona siitä, että olet tehnyt aikuisen urakan.
  • Tunnustele Voit aloittaa eläkkeellä olo tutustumalla rauhassa uuteen olotilaasi.

Lue lisää ikääntymisestä.

 Ota tavaksi

  • Kävele ja liiku säännöllisesti noin puoli tuntia päivässä, niin huolehdit parhaiten terveydestäsi.
  • Pidä säännölliset ruoka-ajat ja syö terveellisesti, mutta laihdutuskuurille ei kannata ryhtyä.
  • Tee entistä enemmän asioita, joista olet ennenkin pitänyt. Vihdoinkin sinulla on aikaa niihin.
  • Ole avoin uudelle. Kokeile uusia harrastuksia, tutustu uusiin ihmisiin.
  • Vaali ihmissuhteitasi. Auta muita, mutta älä uhraudu.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun verensokeri on pysyvästi koholla, olet sairastunut tyypin 2 diabetekseen. Mikä siihen johtaa, miten sitä voi välttää?

Millaisia ovat alkavan tyypin 2 diabeteksen oireet?

Erityisesti syömisen jälkeen saattaa vähän väsyttää ja raukaista. Suu tuntuu kuivalta ja janottaa, voi ilmetä keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta, näön sumentumista sekä jalkojen puutumista ja pistelyä.

Kun verenkierrossa on paljon ylimääräistä glukoosia, sitä alkaa erittyä myös virtsaan, jolloin virtsaamistarve voimistuu.

Aiemmin puhuttiin vanhuustyypin diabeteksesta, mutta termi on vanhentunut, sillä osa sairastuneista on nuoria. Yhdysvalloissa ja Englannissa sairastuneiden joukossa on myös lapsia ja teiniikäisiä.

Onko löytynyt uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen?

Diabeteksen puhkeamisessa on vielä paljon tuntematonta, mutta ylipainon, vähäisen liikkumisen ja perintötekijöiden lisäksi yksi vähemmän tunnettu riskitekijä on pitkään jatkunut univaje. Jo yksi huonosti nukuttu yö voi pistää verensokeritasot hetkeksi hyrskyn myrskyn. Unen puute kääntää hormonitoiminnan sellaiseksi, että ruokahalu voimistuu, kylläisyyden tunne vähenee ja insuliinin toimintaa heikkenee.

Myös ympäristömyrkyt, kuten raskasmetallit ja torjunta-aineet muuttavat hormonien ja geenien toimintaa. Ympäristömyrkkyjä on esimerkiksi elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, hygieniatuotteissa, muoveissa ja kaloissa.

Voiko sairastaa tietämättään?

Voi, jopa vuosia tai vuosikymmeniä, sillä tyypin 2 diabetes on usein petollisen vähäoireinen tai oireeton.

Ei ole lainkaan tavatonta, että silmälääkäri huomaa taudin ensimmäisenä. Liika sokeri verenkierrossa saa silmänpohjan pienet verisuonet ratkeilemaan ja vuotamaan.

Joskus äkillisen sydäninfarktin takaa paljastuu tyypin 2 diabetes.

Miksi huomaamaton tautikin on vaarallinen?

Pitkään jatkuessaan korkea verensokeri vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa.

Silmänpohjan verisuonten vaurioituminen voi jopa sokeuttaa. Jos munuaisten verisuonet vaurioituvat, ihminen voi joutua keinomunuaishoitoon tai elinsiirtoon.

Hermovauriot taas aiheuttavat erimuotoisia tuntohäiriöitä, kuten puutumista, pistelyä ja lämpötunnon vaihtelua raajoissa. Hermojen vaurioituminen voi tehdä myös sen, että ihminen ei tunne esimerkiksi kengässään hiertävää kiveä, jolloin jalat voivat haavautua.

Diabeetikoita myös ientulehdukset piinaavat terveitä enemmän.

Jopa 60–70 prosenttia aikuisiän diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonitauteihin.

Voiko diabeteksesta parantua?

Tyypin 2 diabetesta pidetään elämänmittaisena sairautena, mutta sen voi hoitaa erinomaiseen tasapainoon syömällä terveellisesti, nukkumalla hyvin ja liikkumalla tarpeeksi.

Osa pääsee lihavuusleikkauksen jälkeen eroon diabeteslääkkeistä. Leikkaus parantaa insuliinin toimintaa ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Voidaan ajatella, että jos verensokeri on pysynyt vuoden normaalina ilman lääkitystä, on parantunut.


Mikä on tehokkainta tyypin 2 diabetesta hoitoa?

Tärkeintä on painonpudotus. Tutkimusten mukaan tyypin 2 diabeetikoilla laihduttaminen on kuitenkin terveitä vaikeampaa. Silloin, kun laihtumisesta olisi eniten hyötyä, elimistö pistää kaikin keinoin hanttiin.

Taivaita ei kuitenkaan tarvitse tavoitella, sillä jo pieni, noin viiden prosentin painonpudotus voi saada ihmeitä aikaan.

Lääkehoidossa pyritään valitsemaan valmisteita, jotka eivät lihota tai altista hypoglykemioille ja jotka jopa auttavat laihtumaan. SGLT2-estäjäryhmän lääkkeet poistavat myös glukoosia virtsaan, ja osa diabeetikoista saattaa keventyä sen vaikutuksesta jopa parikymmentä kiloa.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Lue lisää tyypin 2 diabeteksesta Käypä hoito -suosituksesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti