Sukupuolihormonit syntyvät munasarjoissa ja kiveksissä kolesterolista monimutkaisen reaktiosarjan tuloksena. Naishormoneja kutsutaan estrogeeneiksi ja mieshormoneja androgeeneiksi. Niiden määriä mitataan selvitettäessä lisääntymishäiriöiden syitä.

Estrogeenit ohjaavat kuukautiskiertoa, jonka häiriötön toiminta on välttämätön muun muassa raskauden alkamiselle. Nämä hormonit aiheuttavat myös naisille tyypillisen ruumiinrakenteen, rintojen kasvun ja naisellisen äänen soinnin.

Tärkein estrogeeni on nimeltään estradioli. Sen pitoisuus vaihtelee kuukautiskierron eri vaiheissa. Kierron alussa pitoisuus on pieni, alle 0,5 nmol/l eli noin kymmenesmiljoonasosa grammaa litrassa verta, mutta se nousee munarakkulan kypsyessä ja saavuttaa munasolun irtoamiselle välttämättömän huipun, noin 1,5 nmol/l, juuri ennen kierron puoltaväliä. Sen jälkeen pitoisuus romahtaa, mutta nousee uudelleen keltarauhasen muodostuessa. Toinen ensimmäistä paljon loivempi estradiolihuippu ajoittuu kierron loppupuoliskon keskivaiheille.

Estradiolia on vähän miehilläkin: sen pitoisuus veressä on tavallisesti korkeintaan 0,2 nmol/l.

Androgeenit ovat välttämättömiä siittiöiden tuotannolle. Ne saavat aikaan myös parran kasvun, äänen mataluuden ja esiintyöntyvän aataminomenan. Tärkein androgeeni on testosteroni. Terveen miehen veressä sen pitoisuus on 10–40 nmol/l. Naisten testosteronipitoisuus on siitä noin kymmenesosa. Munasarjojen lisäksi lisämunuainen ja rasvakudos ovat naisen elimistön testosteronilähteitä.

Hankalia mitattavia

Pienen pitoisuuden vuoksi estradiolin ja testosteronin mittaaminen on monimutkaista. Siksi mittauksia suoritetaan etupäässä vain suurissa terveydenhuollon laboratorioissa. Mittaukset toteutetaan niin sanotulla immuunitekniikalla vasta-aineita käyttäen. Näytteeksi tarvitaan millilitra seerumia, joka saadaan helposti muutamasta millilitrasta verta.

Vain pieni osa testosteronista ja estradiolista kiertää veressä vapaana. Pääosa hormoneista on sitoutunut valkuaisaineisiin, enimmäkseen sukupuolihormoneja sitovaan globuliiniin. Jos sukupuolihormonitilanne halutaan tutkia oikein tarkasti, pitäisi mitata juuri vapaasti kiertävää osuutta, koska se edustaa elimistön biologisesti aktiivisen hormonin määrää.

Vapaiden hormonien luotettava mittaaminen on kuitenkin vaikeaa, ja siksi käytännössä tyydytään usein joko hormonin kokonaispitoisuuteen tai lasketaan vapaan hormonin pitoisuus epäsuorasti kokonaispitoisuuden ja sukupuolihormoneita sitovan globuliinin perusteella.

Omituisia oireita

Naisilla estradiolimittausten syitä ovat esimerkiksi hedelmättömyys, kuukautisten pois jääminen tai huomattava väheneminen, jotka voivat johtua munasarjojen liian vähäisestä estrogeenituotannosta. Estrogeenien liikatuotanto taas voi liittyä munasarja- ja kiveskasvaimiin. Niiden oireina naisilla on vuotohäiriöitä ja miehillä rintojen kasvua.

Miesten pieni testosteronipitoisuus on merkki kivesten toimintahäiriöstä, jonka oireina ovat mm. toissijaisten sukupuoliominaisuuksien heikkeneminen, siittiöiden muodostumisen häiriöt tai impotenssi. Kiveskasvainten yhteydessä testosteronituotanto voi lisääntyä hyvinkin paljon.

Naisten ulkomuodon muuttuminen miesmäiseksi, parran kasvu, kuukautishäiriöt ja hedelmättömyys voivat johtua testosteronimäärityksellä paljastuvasta androgeenien liikatuotannosta, jonka syitä ovat munasarjojen tai lisämunuaisen toimintahäiriöt tai kasvain.

Lapsuudessa sukupuolihormonien tuotanto on vähäistä. Se lisääntyy murrosiässä ja saavuttaa aikuisen tason murrosiän loppuessa. Lapsilla estradioli- ja testosteronimäärityksiä käytetään mm. tutkittaessa, onko munasarjojen tai kivesten epänormaali toiminta syynä ennenaikaiseen tai viivästyneeseen murrosikään.