Sukupuolihormonit syntyvät munasarjoissa ja kiveksissä kolesterolista monimutkaisen reaktiosarjan tuloksena. Naishormoneja kutsutaan estrogeeneiksi ja mieshormoneja androgeeneiksi. Niiden määriä mitataan selvitettäessä lisääntymishäiriöiden syitä.

Estrogeenit ohjaavat kuukautiskiertoa, jonka häiriötön toiminta on välttämätön muun muassa raskauden alkamiselle. Nämä hormonit aiheuttavat myös naisille tyypillisen ruumiinrakenteen, rintojen kasvun ja naisellisen äänen soinnin.

Tärkein estrogeeni on nimeltään estradioli. Sen pitoisuus vaihtelee kuukautiskierron eri vaiheissa. Kierron alussa pitoisuus on pieni, alle 0,5 nmol/l eli noin kymmenesmiljoonasosa grammaa litrassa verta, mutta se nousee munarakkulan kypsyessä ja saavuttaa munasolun irtoamiselle välttämättömän huipun, noin 1,5 nmol/l, juuri ennen kierron puoltaväliä. Sen jälkeen pitoisuus romahtaa, mutta nousee uudelleen keltarauhasen muodostuessa. Toinen ensimmäistä paljon loivempi estradiolihuippu ajoittuu kierron loppupuoliskon keskivaiheille.

Estradiolia on vähän miehilläkin: sen pitoisuus veressä on tavallisesti korkeintaan 0,2 nmol/l.

Androgeenit ovat välttämättömiä siittiöiden tuotannolle. Ne saavat aikaan myös parran kasvun, äänen mataluuden ja esiintyöntyvän aataminomenan. Tärkein androgeeni on testosteroni. Terveen miehen veressä sen pitoisuus on 10–40 nmol/l. Naisten testosteronipitoisuus on siitä noin kymmenesosa. Munasarjojen lisäksi lisämunuainen ja rasvakudos ovat naisen elimistön testosteronilähteitä.

Hankalia mitattavia

Pienen pitoisuuden vuoksi estradiolin ja testosteronin mittaaminen on monimutkaista. Siksi mittauksia suoritetaan etupäässä vain suurissa terveydenhuollon laboratorioissa. Mittaukset toteutetaan niin sanotulla immuunitekniikalla vasta-aineita käyttäen. Näytteeksi tarvitaan millilitra seerumia, joka saadaan helposti muutamasta millilitrasta verta.

Vain pieni osa testosteronista ja estradiolista kiertää veressä vapaana. Pääosa hormoneista on sitoutunut valkuaisaineisiin, enimmäkseen sukupuolihormoneja sitovaan globuliiniin. Jos sukupuolihormonitilanne halutaan tutkia oikein tarkasti, pitäisi mitata juuri vapaasti kiertävää osuutta, koska se edustaa elimistön biologisesti aktiivisen hormonin määrää.

Vapaiden hormonien luotettava mittaaminen on kuitenkin vaikeaa, ja siksi käytännössä tyydytään usein joko hormonin kokonaispitoisuuteen tai lasketaan vapaan hormonin pitoisuus epäsuorasti kokonaispitoisuuden ja sukupuolihormoneita sitovan globuliinin perusteella.

Omituisia oireita

Naisilla estradiolimittausten syitä ovat esimerkiksi hedelmättömyys, kuukautisten pois jääminen tai huomattava väheneminen, jotka voivat johtua munasarjojen liian vähäisestä estrogeenituotannosta. Estrogeenien liikatuotanto taas voi liittyä munasarja- ja kiveskasvaimiin. Niiden oireina naisilla on vuotohäiriöitä ja miehillä rintojen kasvua.

Miesten pieni testosteronipitoisuus on merkki kivesten toimintahäiriöstä, jonka oireina ovat mm. toissijaisten sukupuoliominaisuuksien heikkeneminen, siittiöiden muodostumisen häiriöt tai impotenssi. Kiveskasvainten yhteydessä testosteronituotanto voi lisääntyä hyvinkin paljon.

Naisten ulkomuodon muuttuminen miesmäiseksi, parran kasvu, kuukautishäiriöt ja hedelmättömyys voivat johtua testosteronimäärityksellä paljastuvasta androgeenien liikatuotannosta, jonka syitä ovat munasarjojen tai lisämunuaisen toimintahäiriöt tai kasvain.

Lapsuudessa sukupuolihormonien tuotanto on vähäistä. Se lisääntyy murrosiässä ja saavuttaa aikuisen tason murrosiän loppuessa. Lapsilla estradioli- ja testosteronimäärityksiä käytetään mm. tutkittaessa, onko munasarjojen tai kivesten epänormaali toiminta syynä ennenaikaiseen tai viivästyneeseen murrosikään.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.