Ampiaisen ja mehiläisen pisto voi olla kivulias, mutta yleensä sen oireet häviävät parissa päivässä. Tyypillinen piston seuraus on paikallinen turvotus, punoitus tai kipu. Lievitystä saa laittamalla pistopaikkaan kylmän kääreen ja antihistamiinivoidetta.

Ampiaisia voi välttää esimerkiksi, kun ei kävele paljain jaloin ruohikossa, ei huido niitä tai käytä voimakkaita hajusteita. Hyönteiskarkotteet eivät tehoa ampiaisiin ja mehiläisiin.

Ampiais- tai mehiläisallergikolle yksikin pisto voi olla kohtalokas, sillä seurauksena on vakavimmillaan heti piston jälkeen sokki tai jopa sydän- tai hengityspysähdys. Tällaista tapahtuu Suomessa onneksi vain noin kerran kolmessa vuodessa. Näiden hyönteisten myrkylle herkistyneillä yliherkkyysreaktiot ilmenevät muutamassa minuutissa tai viimeistään parin tunnin sisällä. Hengenvaaralliset oireet kehittyvät puolessa tunnissa.

Allergisten oireiden voimakkuus voi vaihdella paljon samalla ihmisellä. Uusi pisto saattaa olla hengenvaarallinen, vaikka edellinen ei olisi aiheuttanut juuri mitään. Toisaalta vakavatkaan oireet eivät välttämättä toistu, vaan seuraavasta kerrasta voi selvitä vähällä. Lääkäriin tulee lähteä heti, jos oireet ovat pahoja ja ne lisääntyvät nopeasti. Jos tiedät olevasi allerginen ampiaisella tai mehiläiselle, pidä ensiapulääkkeet aina mukanasi.

Antihistamiini hyttysallergiaan

Kosteina ja lämpiminä kesinä hyttysiä on paljon, kuivina ja viileinä vähän. Inisijät ilmaantuvat huhti–toukokuussa, viimeiset saattavat häipyä vasta lokakuussa. Hyttysiä yritetään karkottaa muun muassa valkosipulilla, B-vitamiinilla ja oluella, mutta tutkitusti tehokkaita ovat vain hyttyskarkotteet. Ne voivat kuitenkin ärsyttää ihoa, eikä niitä saa käyttää alle kolmivuotiaille. Yöllä hyttysiltä voi suojautua levittämällä sängyn ylle harsoteltan.

Hyttysallerginen saa apua antihistamiinitableteista. Niitä kannattaa ottaa ohjeen mukaan pari tuntia ennen hyttyspaikkoihin menoa ja jatkaa lääkitystä niin kauan kuin hyttysiä on. Myös kortisonivoiteita voi käyttää, vaikka niiden tehoa ei hyttysallergiassa ole tieteellisesti osoitettu. Voimakkaatkaan hyttysenpistoreaktiot eivät yleensä ole vaarallisia. Jos piston jälkeen tulee kuumetta, nivelsärkyä tai iho turpoaa voimakkaasti, aiheuttaja saattaa olla vihurirokkoa muistuttava Pogostan tauti.

Kutinaa vähentää perusvoide, niveloireisiin auttavat tulehduskipulääkkeet ja kylmäpakkaus. Yleensä oireet häviävät itsestään muutamassa päivässä. Lääkäriin pitää mennä, jos nivelsärky jatkuu yli kaksi kuukautta, sillä kysymyksessä voi olla Pogostan tautiin liittyvä niveltulehdus. Se saattaa kestää kuukausia, joskus pari vuottakin.

Kortisonia mäkärän pistoon

Hyttystä pienempi mäkärä puree paljasta ihoa, mutta se kulkee myös vaatteiden alle ahtaisiin paikkoihin, kuten vyötärölle. Mäkärän syljessä on aineita, jotka aiheuttavat kovasti kutisevan, jopa puolitoistasenttisen paukaman. Se voi pysyä parikin viikkoa ja tulehtua, jos sitä raapii.

Myös enemmän turvonneet allergiset puremareaktiot ovat melko tavallisia. Puremaan on hyvä sivellä kortisonivoidetta, jossa mielellään on myös antiseptistä ainetta tulehduksen estämiseksi (Sibicort). Kun iso, äkäisen oloinen paarma pistää, seurauksena on punainen paukama. Se häviää noin puolessa tunnissa eikä sitä tarvitse erikseen hoitaa.

Harvasta punkista borrelioosi

Punkit elävät aluskasvillisuuden joukossa, heinikossa ja pensaikoissa, kosteissa lehtometsissä ja rantalepikoissa. Usein punkki takertuu ohikulkijaan heinänkorren päästä. Yleisimmin ne purevat huhti–toukokuussa ja uudelleen loppukesällä ja varhaissyksyllä. Punkit voivat aiheuttaa Lymen borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta, harvoin myös jänisruttoa. Borrelia-bakteeria kantaa noin joka kymmenes punkki, mutta paikoitellen joka toinen. Puutiaisaivokuumetta aiheuttava TBE-virus on vain alle prosentilla punkeista, yleensä Ahvenanmaalla, ulkosaaristossa ja Baltiassa.

Borrelioosiriski kasvaa punkin oltua kiinnittyneenä useita tunteja, aivokuumetartunta voi tulla nopeamminkin. Borrelioosin tavallisin alkuoire on pureman ympärille ilmaantuva joko rengasmaisesti tai tasavärisenä laajeneva punoittava, joskus vain hyvin hailakka ihomuutos. Punoitus tulee aikaisintaan kahden päivän, yleisimmin viikon kuluttua puremasta. Levittyään ehkä viikkokausia se lopulta katoaa itsestään. Tällaista ihottumaa pitää käydä näyttämässä lääkärille, sillä jos purema on aiheuttanut infektion, nopeasti aloitettu antibioottikuuri saattaa estää Borrelia-bakteeria pääsemästä vereen. Jos tartuntaa ei ole tullut, pelkkää punkinpuremaa ei tarvitse hoitaa.

Puutiaisaivokuumeen tyypilliset oireet ovat korkea kuume, niskan jäykkyys ja päänsärky. Vaikka sairauteen ei ole hoitoa, sitä seurataan pahimmissa tapauksissa sairaalassa. Jos liikkuu paljon alueilla, joilla esiintyy puutiaisaivokuumetta, kannattaa hankkia rokote sitä vastaan. Rokote on kolmiosainen ja nopeutetulla aikataululla suoja saadaan jopa kuukaudessa.

Näin vältät punkin puremia

  • pysyttele polulla ja poissa ruohikosta tai muusta korkeasta aluskasvillisuudesta
  • käsittele vaatetusta hyönteiskarkotteilla tai -myrkyillä, mutta varo niiden pitkäaikaista kosketusta ihoon
  • pukeudu vaaleisiin, sileäpintaisiin vaatteisiin
  • käytä saappaita tai pitkävartisia sukkia housunlahkeiden päällä
  • ravistele vaatteet ennen kuin menet sisälle
  • tee koko kehon punkkitarkastus viimeistään illalla ja varsinkin lapsille
  • käytä lemmikkieläimellä punkkipantaa

Jos punkki puree

  • älä raaputa tai muuten vahingoita kiinnittynyttä punkkia
  • käytä poistoon punkkipinsettiä tai jos sitä ei ole, kierrä lanka punkin imukärsän ympärille ja vedä sitä ulospäin
  • pyyhi puremakohtaa antiseptisellä aineella (ei millään muulla) ennen ja jälkeen punkin poiston
  • pese lopuksi kädet

Ampiais- ja mehiläisallergisen hoito

  • Noudata saamaasi yksilöllistä potilasohjetta. Nopeasti pahenevien oireiden tärkein hoito on adrenaliinipistos reseptillä saatavalla kertakäyttöisellä ruiskulla.
  • Ota heti nopeavaikutteista, väsyttämätöntä antihistamiinia, esimerkiksi
  • Zyrteciä. Vaikutus alkaa 20–30 minuutissa.
  • Ota heti myös kortisonitabletteja, esimerkiksi Prednisolonia.
  • Aseta pistokohtaan kostea, kylmä kääre helpottamaan paikallisreaktiota.

Asiantuntijoina allergologian dosentti Minna Kaila, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Ari Karppinen ja infektiolääkäri Jarmo Oksi.

Lue lisää hyönteisten pistoksista.

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti