Ampiaisen ja mehiläisen pisto voi olla kivulias, mutta yleensä sen oireet häviävät parissa päivässä. Tyypillinen piston seuraus on paikallinen turvotus, punoitus tai kipu. Lievitystä saa laittamalla pistopaikkaan kylmän kääreen ja antihistamiinivoidetta.

Ampiaisia voi välttää esimerkiksi, kun ei kävele paljain jaloin ruohikossa, ei huido niitä tai käytä voimakkaita hajusteita. Hyönteiskarkotteet eivät tehoa ampiaisiin ja mehiläisiin.

Ampiais- tai mehiläisallergikolle yksikin pisto voi olla kohtalokas, sillä seurauksena on vakavimmillaan heti piston jälkeen sokki tai jopa sydän- tai hengityspysähdys. Tällaista tapahtuu Suomessa onneksi vain noin kerran kolmessa vuodessa. Näiden hyönteisten myrkylle herkistyneillä yliherkkyysreaktiot ilmenevät muutamassa minuutissa tai viimeistään parin tunnin sisällä. Hengenvaaralliset oireet kehittyvät puolessa tunnissa.

Allergisten oireiden voimakkuus voi vaihdella paljon samalla ihmisellä. Uusi pisto saattaa olla hengenvaarallinen, vaikka edellinen ei olisi aiheuttanut juuri mitään. Toisaalta vakavatkaan oireet eivät välttämättä toistu, vaan seuraavasta kerrasta voi selvitä vähällä. Lääkäriin tulee lähteä heti, jos oireet ovat pahoja ja ne lisääntyvät nopeasti. Jos tiedät olevasi allerginen ampiaisella tai mehiläiselle, pidä ensiapulääkkeet aina mukanasi.

Antihistamiini hyttysallergiaan

Kosteina ja lämpiminä kesinä hyttysiä on paljon, kuivina ja viileinä vähän. Inisijät ilmaantuvat huhti–toukokuussa, viimeiset saattavat häipyä vasta lokakuussa. Hyttysiä yritetään karkottaa muun muassa valkosipulilla, B-vitamiinilla ja oluella, mutta tutkitusti tehokkaita ovat vain hyttyskarkotteet. Ne voivat kuitenkin ärsyttää ihoa, eikä niitä saa käyttää alle kolmivuotiaille. Yöllä hyttysiltä voi suojautua levittämällä sängyn ylle harsoteltan.

Hyttysallerginen saa apua antihistamiinitableteista. Niitä kannattaa ottaa ohjeen mukaan pari tuntia ennen hyttyspaikkoihin menoa ja jatkaa lääkitystä niin kauan kuin hyttysiä on. Myös kortisonivoiteita voi käyttää, vaikka niiden tehoa ei hyttysallergiassa ole tieteellisesti osoitettu. Voimakkaatkaan hyttysenpistoreaktiot eivät yleensä ole vaarallisia. Jos piston jälkeen tulee kuumetta, nivelsärkyä tai iho turpoaa voimakkaasti, aiheuttaja saattaa olla vihurirokkoa muistuttava Pogostan tauti.

Kutinaa vähentää perusvoide, niveloireisiin auttavat tulehduskipulääkkeet ja kylmäpakkaus. Yleensä oireet häviävät itsestään muutamassa päivässä. Lääkäriin pitää mennä, jos nivelsärky jatkuu yli kaksi kuukautta, sillä kysymyksessä voi olla Pogostan tautiin liittyvä niveltulehdus. Se saattaa kestää kuukausia, joskus pari vuottakin.

Kortisonia mäkärän pistoon

Hyttystä pienempi mäkärä puree paljasta ihoa, mutta se kulkee myös vaatteiden alle ahtaisiin paikkoihin, kuten vyötärölle. Mäkärän syljessä on aineita, jotka aiheuttavat kovasti kutisevan, jopa puolitoistasenttisen paukaman. Se voi pysyä parikin viikkoa ja tulehtua, jos sitä raapii.

Myös enemmän turvonneet allergiset puremareaktiot ovat melko tavallisia. Puremaan on hyvä sivellä kortisonivoidetta, jossa mielellään on myös antiseptistä ainetta tulehduksen estämiseksi (Sibicort). Kun iso, äkäisen oloinen paarma pistää, seurauksena on punainen paukama. Se häviää noin puolessa tunnissa eikä sitä tarvitse erikseen hoitaa.

Harvasta punkista borrelioosi

Punkit elävät aluskasvillisuuden joukossa, heinikossa ja pensaikoissa, kosteissa lehtometsissä ja rantalepikoissa. Usein punkki takertuu ohikulkijaan heinänkorren päästä. Yleisimmin ne purevat huhti–toukokuussa ja uudelleen loppukesällä ja varhaissyksyllä. Punkit voivat aiheuttaa Lymen borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta, harvoin myös jänisruttoa. Borrelia-bakteeria kantaa noin joka kymmenes punkki, mutta paikoitellen joka toinen. Puutiaisaivokuumetta aiheuttava TBE-virus on vain alle prosentilla punkeista, yleensä Ahvenanmaalla, ulkosaaristossa ja Baltiassa.

Borrelioosiriski kasvaa punkin oltua kiinnittyneenä useita tunteja, aivokuumetartunta voi tulla nopeamminkin. Borrelioosin tavallisin alkuoire on pureman ympärille ilmaantuva joko rengasmaisesti tai tasavärisenä laajeneva punoittava, joskus vain hyvin hailakka ihomuutos. Punoitus tulee aikaisintaan kahden päivän, yleisimmin viikon kuluttua puremasta. Levittyään ehkä viikkokausia se lopulta katoaa itsestään. Tällaista ihottumaa pitää käydä näyttämässä lääkärille, sillä jos purema on aiheuttanut infektion, nopeasti aloitettu antibioottikuuri saattaa estää Borrelia-bakteeria pääsemästä vereen. Jos tartuntaa ei ole tullut, pelkkää punkinpuremaa ei tarvitse hoitaa.

Puutiaisaivokuumeen tyypilliset oireet ovat korkea kuume, niskan jäykkyys ja päänsärky. Vaikka sairauteen ei ole hoitoa, sitä seurataan pahimmissa tapauksissa sairaalassa. Jos liikkuu paljon alueilla, joilla esiintyy puutiaisaivokuumetta, kannattaa hankkia rokote sitä vastaan. Rokote on kolmiosainen ja nopeutetulla aikataululla suoja saadaan jopa kuukaudessa.

Näin vältät punkin puremia

  • pysyttele polulla ja poissa ruohikosta tai muusta korkeasta aluskasvillisuudesta
  • käsittele vaatetusta hyönteiskarkotteilla tai -myrkyillä, mutta varo niiden pitkäaikaista kosketusta ihoon
  • pukeudu vaaleisiin, sileäpintaisiin vaatteisiin
  • käytä saappaita tai pitkävartisia sukkia housunlahkeiden päällä
  • ravistele vaatteet ennen kuin menet sisälle
  • tee koko kehon punkkitarkastus viimeistään illalla ja varsinkin lapsille
  • käytä lemmikkieläimellä punkkipantaa

Jos punkki puree

  • älä raaputa tai muuten vahingoita kiinnittynyttä punkkia
  • käytä poistoon punkkipinsettiä tai jos sitä ei ole, kierrä lanka punkin imukärsän ympärille ja vedä sitä ulospäin
  • pyyhi puremakohtaa antiseptisellä aineella (ei millään muulla) ennen ja jälkeen punkin poiston
  • pese lopuksi kädet

Ampiais- ja mehiläisallergisen hoito

  • Noudata saamaasi yksilöllistä potilasohjetta. Nopeasti pahenevien oireiden tärkein hoito on adrenaliinipistos reseptillä saatavalla kertakäyttöisellä ruiskulla.
  • Ota heti nopeavaikutteista, väsyttämätöntä antihistamiinia, esimerkiksi
  • Zyrteciä. Vaikutus alkaa 20–30 minuutissa.
  • Ota heti myös kortisonitabletteja, esimerkiksi Prednisolonia.
  • Aseta pistokohtaan kostea, kylmä kääre helpottamaan paikallisreaktiota.

Asiantuntijoina allergologian dosentti Minna Kaila, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Ari Karppinen ja infektiolääkäri Jarmo Oksi.

Lue lisää hyönteisten pistoksista.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun verensokeri on pysyvästi koholla, olet sairastunut tyypin 2 diabetekseen. Mikä siihen johtaa, miten sitä voi välttää?

Millaisia ovat alkavan tyypin 2 diabeteksen oireet?

Erityisesti syömisen jälkeen saattaa vähän väsyttää ja raukaista. Suu tuntuu kuivalta ja janottaa, voi ilmetä keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta, näön sumentumista sekä jalkojen puutumista ja pistelyä.

Kun verenkierrossa on paljon ylimääräistä glukoosia, sitä alkaa erittyä myös virtsaan, jolloin virtsaamistarve voimistuu.

Aiemmin puhuttiin vanhuustyypin diabeteksesta, mutta termi on vanhentunut, sillä osa sairastuneista on nuoria. Yhdysvalloissa ja Englannissa sairastuneiden joukossa on myös lapsia ja teiniikäisiä.

Onko löytynyt uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen?

Diabeteksen puhkeamisessa on vielä paljon tuntematonta, mutta ylipainon, vähäisen liikkumisen ja perintötekijöiden lisäksi yksi vähemmän tunnettu riskitekijä on pitkään jatkunut univaje. Jo yksi huonosti nukuttu yö voi pistää verensokeritasot hetkeksi hyrskyn myrskyn. Unen puute kääntää hormonitoiminnan sellaiseksi, että ruokahalu voimistuu, kylläisyyden tunne vähenee ja insuliinin toimintaa heikkenee.

Myös ympäristömyrkyt, kuten raskasmetallit ja torjunta-aineet muuttavat hormonien ja geenien toimintaa. Ympäristömyrkkyjä on esimerkiksi elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, hygieniatuotteissa, muoveissa ja kaloissa.

Voiko sairastaa tietämättään?

Voi, jopa vuosia tai vuosikymmeniä, sillä tyypin 2 diabetes on usein petollisen vähäoireinen tai oireeton.

Ei ole lainkaan tavatonta, että silmälääkäri huomaa taudin ensimmäisenä. Liika sokeri verenkierrossa saa silmänpohjan pienet verisuonet ratkeilemaan ja vuotamaan.

Joskus äkillisen sydäninfarktin takaa paljastuu tyypin 2 diabetes.

Miksi huomaamaton tautikin on vaarallinen?

Pitkään jatkuessaan korkea verensokeri vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa.

Silmänpohjan verisuonten vaurioituminen voi jopa sokeuttaa. Jos munuaisten verisuonet vaurioituvat, ihminen voi joutua keinomunuaishoitoon tai elinsiirtoon.

Hermovauriot taas aiheuttavat erimuotoisia tuntohäiriöitä, kuten puutumista, pistelyä ja lämpötunnon vaihtelua raajoissa. Hermojen vaurioituminen voi tehdä myös sen, että ihminen ei tunne esimerkiksi kengässään hiertävää kiveä, jolloin jalat voivat haavautua.

Diabeetikoita myös ientulehdukset piinaavat terveitä enemmän.

Jopa 60–70 prosenttia aikuisiän diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonitauteihin.

Voiko diabeteksesta parantua?

Tyypin 2 diabetesta pidetään elämänmittaisena sairautena, mutta sen voi hoitaa erinomaiseen tasapainoon syömällä terveellisesti, nukkumalla hyvin ja liikkumalla tarpeeksi.

Osa pääsee lihavuusleikkauksen jälkeen eroon diabeteslääkkeistä. Leikkaus parantaa insuliinin toimintaa ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Voidaan ajatella, että jos verensokeri on pysynyt vuoden normaalina ilman lääkitystä, on parantunut.


Mikä on tehokkainta tyypin 2 diabetesta hoitoa?

Tärkeintä on painonpudotus. Tutkimusten mukaan tyypin 2 diabeetikoilla laihduttaminen on kuitenkin terveitä vaikeampaa. Silloin, kun laihtumisesta olisi eniten hyötyä, elimistö pistää kaikin keinoin hanttiin.

Taivaita ei kuitenkaan tarvitse tavoitella, sillä jo pieni, noin viiden prosentin painonpudotus voi saada ihmeitä aikaan.

Lääkehoidossa pyritään valitsemaan valmisteita, jotka eivät lihota tai altista hypoglykemioille ja jotka jopa auttavat laihtumaan. SGLT2-estäjäryhmän lääkkeet poistavat myös glukoosia virtsaan, ja osa diabeetikoista saattaa keventyä sen vaikutuksesta jopa parikymmentä kiloa.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Lue lisää tyypin 2 diabeteksesta Käypä hoito -suosituksesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti