Katkokävelyssä eli klaudikaatiossa jalkoihin vievien valtimoverisuonten verenkierto on heikentynyt tai estynyt. Syynä on valtimonkovettumatauti, jossa valtimosuonet ovat ahtautuneet tai tukkeutuneet. Kävellessä verenvirtaus lihaksissa vähenee eivätkä ne saa happea työskentelyynsä. Pohkeissa tuntuu kova kipu, joka pakottaa pysähtymään. Hetken levon jälkeen kävely taas onnistuu. Katkokävelylle altistavat tupakointi, diabetes ja veren huonot rasva-arvot.

Liikuntasuositus katkokävelijälle

Katkokävelyä voi ehkäistä ja hoitaa liikunnalla ja liikunnallisella elämäntavalla.

Säännöllinen kävely useita kertoja päivässä ja lihaskuntoharjoittelu

  • hidastavat taudin etenemistä
  • parantavat jalkojen lihasten verenkiertoa
  • yhtäjaksoinen kävelymatka voi moninkertaistua esimerkiksi 100 metristä 500 metriin

Liiku näin

Kävely on katkokävelijälle parasta liikuntaa. Kävele lyhyitä matkoja monta kertaa päivässä, esimerkiksi 3–5 minuuttia kerrallaan 4–5 kertaa päivässä. Vauhdilla ei ole merkitystä.

Kävelyharjoittelu voi kasvattaa jalkojen verisuonistoon sivuvaltimoita, jotka ohittavat ahtautuneen valtimon. Uusien sivuvaltimoiden ansiosta jalkojen verenkierto paranee.

Kävely pitää hengitys- ja verenkiertoelimistöä kunnossa ja ylläpitää myös jalkojen lihaskuntoa.

Tee kävelyn lisäksi lihaskuntoa parantavia harjoituksia viisi kertaa viikossa 15–20 minuuttia kerrallaan. Hyviä lihaskuntolajeja etenkin sairauden alkuvaiheessa ovat kuntopyöräily, uinti ja hiihto. Venyttele lihaksia ennen ja jälkeen liikuntasuoritusten.

Huomioitavaa

Katkokävelyä potevat sairastavat usein myös muita sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia, kuten sydämen rytmihäiriöitä, sepelvaltimotautia, aivojen verenkiertohäiriöitä tai keuhkoahtaumatautia.

Katkokävely rajoittaa liikunnan määrän ja tason sen verran alhaiseksi, ettei siitä todennäköisesti koidu riskiä muille sairauksille.

Asiantuntijana liikuntalääketieteen erikoislääkäri, dosentti Heikki Tikkanen