Kehomme soi yleensä iloisesti. Mutta hälytysääniä kannattaa välillä kuulostella.

Omasta kropasta kuuluu monenlaista ääntä, maha kurisee tai suolistokaasu suhahtaa. Äänet ovat korkeintaan kiusallisia, eivät vaarallisia. Elimistön äänille on tyypillistä sekin, että omat äänet häiritsevät harvoin meitä itseämme. Voimme purra hammasta, poksutella niveliä, kuorsata tai piereskellä läheisemme raivon partaalle, mutta ainoa itseä todella hermostuttava ääni kuuluu vain omiin korviin.Tinnitus ei kiusaa muita.

– Korvien soimisesta on tosin olemassa harvinainen muoto, jonka ulkopuolinenkin voi kuulla. Tinnitus itsessään on vaaratonta, mutta se voi äityä niin pahaksi, että yöunet menevät, sanoo kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen Itä-Suomen yliopistosta Kuopiosta.

Korinaa ja vinkunaa

Hengityksen vinkuminen varsinkin uloshengityksessä on tyypillistä astmalle, mutta hengitys voi vinkua tupakoitsijalla myös keuhkoahtaumataudin takia. Jos hengitys pitää ääntä useamman viikon, rohinoita kannattaa kuunteluttaa lääkärillä.

– Varsinkin lasten hengityksen vinkumiseen on syytä paneutua, jotta mahdollinen astma voidaan hoitaa tehokkaasti jo alkuvaiheessaan, Kauhanen toteaa.

Sitten kun hengitys alkaa pitää todella kovaa ääntä, hengittäjä itse on siitä autuaan tietämätön mutta läheiset kärsivät. Varsinkin pätkivä kuorsaus on oikein hyvä syy hakeutua hoitoon, jotta löydettäisiin keinoja välttää unenaikaisia hengityskatkoksia. Katkokset huonontavat aivojen hapensaantia, rasittavat sydäntä ja nukahteluttavat päivällä.

– Kotikonstein kuorsausta voi vähentää laihduttamalla ja vähentämällä alkoholinkäyttöä, Kauhanen sanoo.  

Köhinää ja tuhinaa

Yskä ilmoittaa häiriöstä hengitysteissä. Harmi kyllä, yskän sävy ei kerro, onko meneillään virusperäinen yskä, keuhkosyöpä vai keuhkojen ahtautuminen. Hyvinkin syvänkuuloinen yskä voi mennä ohi ilman hoitoja ja vähäinenkin köhä voi olla merkki lääkehoitoa vaativasta taudista.

– Yskä on elimistön hälytysääni silloin, jos se jatkuu pitkään. Jos yskä jää päälle useammaksi kuukaudeksi, pitää ainakin tietää, miksi yskittää. Jos yskänpuuskassa meinaa henki loppua, kannattaa käydä lääkärissä.

Nenä hoitaa yleensä ilmanottoa äänettömästi. Tuhinan syynä voi olla nuha tai allerginen nuha. Nenäonteloihin saattaa tulehdusten jälkeen syntyä myös polyyppejä, nesteen täyttämiä limakalvopusseja, jotka häiritsevät ilman kulkua. Jos polyyppien huuhteleminen nenäkannulla tai lääkitseminen kortisonilla eivät auta, ne voidaan leikata pois.

Joskus myös nenän rakenne on sellainen, että ilmankulku kuuluu ainakin omiin korviin.

Loisketta ja napsetta

Suusta ja nielusta kuuluu harvoin tavattomia ääniä. Suunnapse voi olla tapa ja nielemisklunksahdus on kurkunpään rakenteellinen, tahaton ja vaaraton ääni.
– Kurkunpää on meillä kaikilla erilainen, siksi siitä lähtee myös yksilölliset äänet, myös lauluääni.

Lääkkeet voivat kuivattaa suuta niin, että kieli tarttuu kitalakeen ja sitä on puheen aikana irroteltava. Jos irrottelun äänet häiritsevät, suun kuivumista voi lievittää keinosyljellä tai kulauttelemalla usein vettä.

Joistakin psyykenlääkkeistä voi koitua vastakkainenkin ongelma, sylkeä erittyy niin, että puhetta ja syömistä säestää syljen ryystäminen. Jos sylkeä erittyy kiusaksi asti, lääkettä voidaan vaihtaa tai annosta titrata.

Mässytykset ja maiskutukset syödessä ovat kulttuurinen kysymys. Suomessa on fiksua syödä maiskuttamatta, mutta jo Keski-Euroopassa emäntä saattaa odottaa, että ruokapöydässä pidettäisiin nautinnosta kertovaa mäiskettä.

– Söipä äänettömästi tai maiskutellen, jos ruokaillessa tulee nielemisvaikeuksia, lääkäriin kannattaa lähteä, Jussi Kauhanen sanoo.

Hikkausta ja röyhtyä

Jos hotkii ruokaa tai syö liikaa, pallea saattaa alkaa supistella ja supistuessaan sulkea äkkinäisesti äänihuulet. Näin syntyy nikotus. Palleaa voi yrittää rentouttaa vaikka juomalla lasillisen vettä. Jos hikka toistuu hyvin usein tai kestää yli kaksi vuorokautta, lääkäri selvittää, onko nikottelun taustalla jokin sairaus. Hikkaan on myös lääkehoitoja.  

Ruokailu päättyy usein röyhtäisyyn, kun ruoan mukana nielaistu ilma palautuu vieressä istuvankin iloksi. Röyhtäily on vaaratonta, ellei ilman mukana nouse kurkkuun polttavaa ruoansulatusnestettä. Närästyslääke ei poista röyhtäisyjä mutta lievittää poltetta. Hyvien tapojen opettelu vähentää röyhtäilemisen tarvetta.

Suolistosta kuuluu omiin ja muidenkin korviin monenlaista lorinaa, murinaa ja kaasujen kohinaa. Äänet ovat vaarattomia, ellei niihin liity kipuja.

Lupsahtelua ja rupsauksia

Naiset ovat herkkiä rekisteröimään myös suolistokaasujen ääniä. Jumppatunneilla tiedetään, karkasiko kaverilta pieru vai liikkuiko ilma emättimessä.
– Miehet eivät osaisi erotella. Toivon muutenkin, että äkkinäisiin ponnistuksiin ymmärrettäisiin kuuluvan ääniä, eikä niitä kummasteltaisi, Kauhanen sanoo.

Miehet saattavatkin suhtautua paukahduksiin rennommin. Ehkä ansio on painiharrastusten tai pierukoreografioiden, joilla miehet tapaavat viihdyttää vastentahtoistakin yleisöä.  

Peräaukosta tai emättimestä ei kuitenkaan pääse ääniä, joista pitäisi olla huolissaan. Emättimen ilmankulkua voi vähentää käyttämällä jumppatunnilla tamponia.

Naksuntaa ja narskutusta

Nivelistä voi kuulua naksahtelua ja narinaa ilman että mitään on vialla Äänet lähtevät enimmäkseen jänteistä, jotka luiskahtavat nivelpintojen ylitse ihan normaaleissa liikkeissä. Naksahtelu ei merkitse sitä, että nivelet olisivat epäkuntoiset. Tosin ne voivat olla yliliikkuvat, jolloin on syytä välttää ääritaivutuksia ja -venytyksiä.

Jos nivelten äänet yhtäkkiä muuttuvat ja nivelet kipeytyvät, turpoavat, kuumottavat tai menevät lukkoon, lääkärissä on asiallista käydä. Jos ei ole loukannut itseään, oireet saattavat viitata tulehdukseen nivelessä tai jännetupessa. Napsahduskset ja rahinat voivat liittyä myös maailman yleisimpään nivelsairauteen, nivelrikkoon eli artroosiin.

– Nivelten pintoja suojaava nivelrusto rappeutuu kuitenkin yleensä äänettömästi, Jussi Kauhanen toteaa.

Samantapaista kulumista voi tapahtua myös hampaissa. Monen niska-, leuka- ja kasvolihakset juoksevat yön hiljaisuudessa narskuvan maratonin.
– Kun ihminen puree hampaitaan yhteen tai narskuttelee, eivät aivotkaan lepää. Purenta kannattaa tarkistaa, jos uni ei tuo lepoa, erikoishammaslääkäri Leena Hyartt suosittelee.

Hammasmaraton vahingoittaa myös leukaniveliä ja hampaiden kiinnitystä. Hampaansa voi kirskutella kappaleiksi. Leukojen väliin yöksi laitettava purentakisko rentouttaa leukaperiä, parantaa unta ja suojaa hampaita.

Testaa narskutteletko?

Asiantuntijat kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen, Itä-Suomen yliopisto Kuopio, erikoishammaslääkäri Leena Hyartt, Kuopion Hymyhammas
fysiatrian ylilääkäri Olavi Airaksinen, Kuopion yliopistollinen sairaala

Ääniä omassa päässä

Aivojen toimintaa ei voi kuulla, mutta on hyvin tavallista kuulla ääniä, joita muut eivät kuule.

Kuulomuistossa jokin ympäristön ääni laukaisee muistikuvan ja ihminen kuulee äänen uudelleen. Yleistä on musiikin soiminen päässä. Kuulomuistot eivät vaadi tai käske, eivätkä aiheuta ihmiselle pelkotiloja.

Mielen häiriötilasta, yleensä skitsofreniasta, saattaa olla kyse jos äänet alkavat käskyttää. Sairausperäisille äänille on tyypillistä, että ihminen kokee niiden tulevan jostakin ulkopuolelta, naapurista tai patterin takaa. Niiden vuoksi pitää hakeutua lääkäriin.

Korvien soimisen eli tinnituksen aiheuttaa yleensä meluvaurio. Lääkehoitojen lisäksi korvien soimista voi häivyttää kuuntelemalla vaikkapa musiikkia, jolloin tinnitus sekoittuu aivojen kuulokuorella muiden äänten sekaan.

Sydän voi joskus hakata niin lujaa, että sen luulee kuulevansa. Jyskytys ei kuitenkaan tule korvien kautta vaan nousee kehoa pitkin runkoäänenä. Sairasvuoteella, krapulassa tai migreenissä voi kuulostella sydämen lyöntejä. Silloinkaan ei jyskytä sydän, vaan pään alueen valtimoverisuonten äänet kuuluvat tyynyä vasten.

Tekoläpän ääni saattaa joskus kuulua ulospäin, mutta yleensä sydämen lyönnit voi kuulla ainoastaan stetoskoopilla.

Verenpaineen voi kuulla, jos se on koholla. Se suhisee korvissa ja voi joskus aiheuttaa tinnituksenkaltaisia ääniä. Kun verenpaine saadaan laskemaan, korvien suhinakin loppuu.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.