Kehomme soi yleensä iloisesti. Mutta hälytysääniä kannattaa välillä kuulostella.

Omasta kropasta kuuluu monenlaista ääntä, maha kurisee tai suolistokaasu suhahtaa. Äänet ovat korkeintaan kiusallisia, eivät vaarallisia. Elimistön äänille on tyypillistä sekin, että omat äänet häiritsevät harvoin meitä itseämme. Voimme purra hammasta, poksutella niveliä, kuorsata tai piereskellä läheisemme raivon partaalle, mutta ainoa itseä todella hermostuttava ääni kuuluu vain omiin korviin.Tinnitus ei kiusaa muita.

– Korvien soimisesta on tosin olemassa harvinainen muoto, jonka ulkopuolinenkin voi kuulla. Tinnitus itsessään on vaaratonta, mutta se voi äityä niin pahaksi, että yöunet menevät, sanoo kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen Itä-Suomen yliopistosta Kuopiosta.

Korinaa ja vinkunaa

Hengityksen vinkuminen varsinkin uloshengityksessä on tyypillistä astmalle, mutta hengitys voi vinkua tupakoitsijalla myös keuhkoahtaumataudin takia. Jos hengitys pitää ääntä useamman viikon, rohinoita kannattaa kuunteluttaa lääkärillä.

– Varsinkin lasten hengityksen vinkumiseen on syytä paneutua, jotta mahdollinen astma voidaan hoitaa tehokkaasti jo alkuvaiheessaan, Kauhanen toteaa.

Sitten kun hengitys alkaa pitää todella kovaa ääntä, hengittäjä itse on siitä autuaan tietämätön mutta läheiset kärsivät. Varsinkin pätkivä kuorsaus on oikein hyvä syy hakeutua hoitoon, jotta löydettäisiin keinoja välttää unenaikaisia hengityskatkoksia. Katkokset huonontavat aivojen hapensaantia, rasittavat sydäntä ja nukahteluttavat päivällä.

– Kotikonstein kuorsausta voi vähentää laihduttamalla ja vähentämällä alkoholinkäyttöä, Kauhanen sanoo.  

Köhinää ja tuhinaa

Yskä ilmoittaa häiriöstä hengitysteissä. Harmi kyllä, yskän sävy ei kerro, onko meneillään virusperäinen yskä, keuhkosyöpä vai keuhkojen ahtautuminen. Hyvinkin syvänkuuloinen yskä voi mennä ohi ilman hoitoja ja vähäinenkin köhä voi olla merkki lääkehoitoa vaativasta taudista.

– Yskä on elimistön hälytysääni silloin, jos se jatkuu pitkään. Jos yskä jää päälle useammaksi kuukaudeksi, pitää ainakin tietää, miksi yskittää. Jos yskänpuuskassa meinaa henki loppua, kannattaa käydä lääkärissä.

Nenä hoitaa yleensä ilmanottoa äänettömästi. Tuhinan syynä voi olla nuha tai allerginen nuha. Nenäonteloihin saattaa tulehdusten jälkeen syntyä myös polyyppejä, nesteen täyttämiä limakalvopusseja, jotka häiritsevät ilman kulkua. Jos polyyppien huuhteleminen nenäkannulla tai lääkitseminen kortisonilla eivät auta, ne voidaan leikata pois.

Joskus myös nenän rakenne on sellainen, että ilmankulku kuuluu ainakin omiin korviin.

Loisketta ja napsetta

Suusta ja nielusta kuuluu harvoin tavattomia ääniä. Suunnapse voi olla tapa ja nielemisklunksahdus on kurkunpään rakenteellinen, tahaton ja vaaraton ääni.
– Kurkunpää on meillä kaikilla erilainen, siksi siitä lähtee myös yksilölliset äänet, myös lauluääni.

Lääkkeet voivat kuivattaa suuta niin, että kieli tarttuu kitalakeen ja sitä on puheen aikana irroteltava. Jos irrottelun äänet häiritsevät, suun kuivumista voi lievittää keinosyljellä tai kulauttelemalla usein vettä.

Joistakin psyykenlääkkeistä voi koitua vastakkainenkin ongelma, sylkeä erittyy niin, että puhetta ja syömistä säestää syljen ryystäminen. Jos sylkeä erittyy kiusaksi asti, lääkettä voidaan vaihtaa tai annosta titrata.

Mässytykset ja maiskutukset syödessä ovat kulttuurinen kysymys. Suomessa on fiksua syödä maiskuttamatta, mutta jo Keski-Euroopassa emäntä saattaa odottaa, että ruokapöydässä pidettäisiin nautinnosta kertovaa mäiskettä.

– Söipä äänettömästi tai maiskutellen, jos ruokaillessa tulee nielemisvaikeuksia, lääkäriin kannattaa lähteä, Jussi Kauhanen sanoo.

Hikkausta ja röyhtyä

Jos hotkii ruokaa tai syö liikaa, pallea saattaa alkaa supistella ja supistuessaan sulkea äkkinäisesti äänihuulet. Näin syntyy nikotus. Palleaa voi yrittää rentouttaa vaikka juomalla lasillisen vettä. Jos hikka toistuu hyvin usein tai kestää yli kaksi vuorokautta, lääkäri selvittää, onko nikottelun taustalla jokin sairaus. Hikkaan on myös lääkehoitoja.  

Ruokailu päättyy usein röyhtäisyyn, kun ruoan mukana nielaistu ilma palautuu vieressä istuvankin iloksi. Röyhtäily on vaaratonta, ellei ilman mukana nouse kurkkuun polttavaa ruoansulatusnestettä. Närästyslääke ei poista röyhtäisyjä mutta lievittää poltetta. Hyvien tapojen opettelu vähentää röyhtäilemisen tarvetta.

Suolistosta kuuluu omiin ja muidenkin korviin monenlaista lorinaa, murinaa ja kaasujen kohinaa. Äänet ovat vaarattomia, ellei niihin liity kipuja.

Lupsahtelua ja rupsauksia

Naiset ovat herkkiä rekisteröimään myös suolistokaasujen ääniä. Jumppatunneilla tiedetään, karkasiko kaverilta pieru vai liikkuiko ilma emättimessä.
– Miehet eivät osaisi erotella. Toivon muutenkin, että äkkinäisiin ponnistuksiin ymmärrettäisiin kuuluvan ääniä, eikä niitä kummasteltaisi, Kauhanen sanoo.

Miehet saattavatkin suhtautua paukahduksiin rennommin. Ehkä ansio on painiharrastusten tai pierukoreografioiden, joilla miehet tapaavat viihdyttää vastentahtoistakin yleisöä.  

Peräaukosta tai emättimestä ei kuitenkaan pääse ääniä, joista pitäisi olla huolissaan. Emättimen ilmankulkua voi vähentää käyttämällä jumppatunnilla tamponia.

Naksuntaa ja narskutusta

Nivelistä voi kuulua naksahtelua ja narinaa ilman että mitään on vialla Äänet lähtevät enimmäkseen jänteistä, jotka luiskahtavat nivelpintojen ylitse ihan normaaleissa liikkeissä. Naksahtelu ei merkitse sitä, että nivelet olisivat epäkuntoiset. Tosin ne voivat olla yliliikkuvat, jolloin on syytä välttää ääritaivutuksia ja -venytyksiä.

Jos nivelten äänet yhtäkkiä muuttuvat ja nivelet kipeytyvät, turpoavat, kuumottavat tai menevät lukkoon, lääkärissä on asiallista käydä. Jos ei ole loukannut itseään, oireet saattavat viitata tulehdukseen nivelessä tai jännetupessa. Napsahduskset ja rahinat voivat liittyä myös maailman yleisimpään nivelsairauteen, nivelrikkoon eli artroosiin.

– Nivelten pintoja suojaava nivelrusto rappeutuu kuitenkin yleensä äänettömästi, Jussi Kauhanen toteaa.

Samantapaista kulumista voi tapahtua myös hampaissa. Monen niska-, leuka- ja kasvolihakset juoksevat yön hiljaisuudessa narskuvan maratonin.
– Kun ihminen puree hampaitaan yhteen tai narskuttelee, eivät aivotkaan lepää. Purenta kannattaa tarkistaa, jos uni ei tuo lepoa, erikoishammaslääkäri Leena Hyartt suosittelee.

Hammasmaraton vahingoittaa myös leukaniveliä ja hampaiden kiinnitystä. Hampaansa voi kirskutella kappaleiksi. Leukojen väliin yöksi laitettava purentakisko rentouttaa leukaperiä, parantaa unta ja suojaa hampaita.

Testaa narskutteletko?

Asiantuntijat kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen, Itä-Suomen yliopisto Kuopio, erikoishammaslääkäri Leena Hyartt, Kuopion Hymyhammas
fysiatrian ylilääkäri Olavi Airaksinen, Kuopion yliopistollinen sairaala

Ääniä omassa päässä

Aivojen toimintaa ei voi kuulla, mutta on hyvin tavallista kuulla ääniä, joita muut eivät kuule.

Kuulomuistossa jokin ympäristön ääni laukaisee muistikuvan ja ihminen kuulee äänen uudelleen. Yleistä on musiikin soiminen päässä. Kuulomuistot eivät vaadi tai käske, eivätkä aiheuta ihmiselle pelkotiloja.

Mielen häiriötilasta, yleensä skitsofreniasta, saattaa olla kyse jos äänet alkavat käskyttää. Sairausperäisille äänille on tyypillistä, että ihminen kokee niiden tulevan jostakin ulkopuolelta, naapurista tai patterin takaa. Niiden vuoksi pitää hakeutua lääkäriin.

Korvien soimisen eli tinnituksen aiheuttaa yleensä meluvaurio. Lääkehoitojen lisäksi korvien soimista voi häivyttää kuuntelemalla vaikkapa musiikkia, jolloin tinnitus sekoittuu aivojen kuulokuorella muiden äänten sekaan.

Sydän voi joskus hakata niin lujaa, että sen luulee kuulevansa. Jyskytys ei kuitenkaan tule korvien kautta vaan nousee kehoa pitkin runkoäänenä. Sairasvuoteella, krapulassa tai migreenissä voi kuulostella sydämen lyöntejä. Silloinkaan ei jyskytä sydän, vaan pään alueen valtimoverisuonten äänet kuuluvat tyynyä vasten.

Tekoläpän ääni saattaa joskus kuulua ulospäin, mutta yleensä sydämen lyönnit voi kuulla ainoastaan stetoskoopilla.

Verenpaineen voi kuulla, jos se on koholla. Se suhisee korvissa ja voi joskus aiheuttaa tinnituksenkaltaisia ääniä. Kun verenpaine saadaan laskemaan, korvien suhinakin loppuu.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.