Lääkkeiden sivuvaikutukset pelottavat, riippuvuuskin käy mielessä. Silti määrätty lääke kannattaa ottaa.

– Kun oikea potilas käyttää lääkettä ohjeen mukaan, lääkkeet aiheuttavat hyvin harvoin pysyvää haittaa. Niihin ei tule riippuvuutta eivätkä ne menetä tehoaan, vakuuttaa ylilääkäri Pirkko Paakkari.

Lääkkeisiin liittyvät pelot ja luulot ovat terveydenhuollolle ongelma, sillä osaltaan niiden takia monien sairauksien lääkehoidot onnistuvat huonosti.

Maailman terveysjärjestön WHO:n selvitys kertoo, että länsimaissa vain puolet reseptilääkkeiden käyttäjistä ottaa lääkkeet lääkärin ohjeiden mukaan. Suomessa lääkärit laskevat, että noin kolmannes käyttäjistä käyttää lääkkeensä säntillisesti, kolmannes vähän miten sattuu ja viimeinen kolmannes ei ollenkaan.

Suurpiirteinen tai laiska lääkitseminen näkyy tilastoissa. Hoitamisesta huolimatta verenpaineet pysyvät korkeina, astmat oirehtivat, diabeteksen hoitotasapainot heittelevät ja aivoinfarktit iskevät kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Terve ja syö lääkkeitä

Asiantuntijoiden taannoinen kiista kolesterolilääkityksen tarpeellisuudesta sai monen lääkkeenkäyttäjän levottomaksi. Keskustelun viritti potilas, joka kysyi yleisönosastokirjoituksessa, täytyykö hänen todella syödä aina kolesterolilääkettä, vaikka hän on korkeaa kolesterolia lukuun ottamatta terve.

Pirkko Paakkari sanoo, että lääkärit suosittelevat potilaan korkeaan kolesteroliin lääkitystä parhaan nykytiedon nojalla. Lääkkeen tarkoitus on torjua liian kolesterolin kertyminen suoniin niin, että ihminen voisi pysyä terveenä. Osa korkeaa kolesterolia potevista sairastuu sepelvaltimotautiin tai aivoinfarktiin, mutta arvoitus on, keneen sairaus iskee. Siksi on syytä hoitaa kaikki todistettavasti vaaravyöhykkeessä olevat.

Lääkehoidon vaiva, haittavaikutukset ja kustannukset ovat pientä verrattuna vaikka siihen, mitä ihmiselle merkitsee vammautua aivohalvauksen takia. Osaa kolesterolipotilaista hoidetaan turhaan, mutta ketä? Kuka uskaltaa ottaa riskin olla hoitamatta itseään?

Ettei paha tapahtuisi

Kolesterolilääke-esimerkissä näkyy monen tavallisen lääkityksen tavoite: lääkettä käytetään, jotta jotain pahaa jäisi tapahtumatta.

Rasvalääkkeiden ohessa verenpaine- ja verenohennuslääkkeillä yritetään estää sairauden uhkaa. Masennuslääkkeet kohottavat mielialaa ja ylläpitävät toimintakykyä, mutta ne saattavat myös pelastaa potilaan itsemurhalta.

Kipulääkkeitä useimmat käyttävät tilapäiseen kipuun, kuten päänsärkyyn. Tehokas kivunhoito on silti järkevää myös siksi, ettei kipu pääsisi kroonistumaan. Lisäksi esimerkiksi hyvin kipulääkitty leikkauspotilas toipuu leikkauksesta paremmin kuin toinen, jolla on paljon kipuja ennen tai jälkeen operaation.

Entä psyykenlääkkeet? Ne saattavat torjua laitoshoitoon joutumisen tai täydellisen syrjäytymisen työelämästä sekä sosiaalisista suhteista.

– Lääkkeitä, jotka parantaisivat taudin kokonaan, on vähän. Yksi harvoja parantamiseen pystyviä lääkeryhmiä ovat antibiootit, Pirkko Paakkari toteaa.

Hyöty näkyy vähitellen

Lääkkeet aiheuttavat ongelmia, mutta myös pelastavat ihmishenkiä. Tämä näkyy hyvin sydänsairauksissa, joissa lääkekehitys alkoi harppoa eteenpäin 1970-luvulla. Tuolloin potilaiden käyttöön tulivat verenpainetta laskevat beetasalpaajat, ja asetyylisalisyylihappoa alettiin käyttää estämään veritulppia.

Sitten keksittiin sydänveritulpan liuotushoito ja myöhemmin lääkearsenaaliin liitettiin kolesterolilääke statiinit ja uuden polven verenpainelääkkeet, ACE:n estäjät.

Sydänliiton ylilääkäri Hannu Vanhanen on laskenut, että kun kaikkien lääkkeiden mukanaan tuomat hyödyt lasketaan yhteen, ne ovat vähentäneet sydänpotilaiden kuolemanriskiä yli 60 prosenttia.

Ei ole kauan siitä, kun keuhkokuume oli tappava tauti ja astmapotilaan tautikohtaus saattoi koitua hänen kohtalokseen. Lapsen leukemialla oli vain yksi seuraamus, ja myös muiden syöpien ennuste oli erittäin synkkä. Lääkehoitojen ansiosta nämä uhat ovat lientyneet tai jääneet kokonaan menneisyyteen.

Yllätyksiä voi paljastua

Suomessa eniten käytetyt lääkkeet on tutkittu perinpohjin, Pirkko Paakkari kertoo. Lääkkeen tehoa ja turvallisuutta koskevat tutkimukset tekee lääkeyritys. Lääkeviranomaiset arvioivat tutkimusten laadun, laajuuden ja tulokset, ja vasta niiden hyväksynnän jälkeen lääke pääsee apteekin hyllylle. Lääkeyritysten jatkuvien vastalauseiden aiheena ovatkin alati koventuvat viranomaisvaatimukset. Ne yritysten on silti täytettävä, jotta lääke-ehdokas pääsisi markkinoille, eivätkä siihen uhratut valtavat summat ja vuosien työ menisi hukkaan.

Pirkko Paakkari tähdentää, ettei yhtäkään lääkettä voi silti tutkia niin läpikotaisin, etteikö siitä saattaisi myöhemmin paljastua yllättäviä asioita, haittoja tai hyötyjä.

– Tutkimuspotilaita, joille lääkettä kokeillaan, on parhaimmillaankin tuhansia. Lääkkeen kaikki vaikutukset nähdään vasta sitten, kun sitä on käytetty useiden vuosien ajan ja sadoillatuhansilla ihmisillä, joista kukin on yksilö.

Vaikuttavat lääkeluulot

Tunnetko jonkun, joka uhoaa, ettei käytä koskaan särkylääkkeitä, eikä varsinkaan krapulapäänsärkyyn? Suomalaiset liittävät lääkkeisiin erittäin vahvoja arvoja ja moraalisia kannanottoja. Professori Kaisu Pitkälän tutkimusten mukaan meillä ajatellaan herkästi, että ihmisen tulisi pärjätä mahdollisimman vähillä lääkkeillä. Moni luulee, että lääkkeen teho hiipuu, jos sitä käyttää pitkään, ja siksi he säästelevät lääkitystä pahempien päivien varalle. Lääke ymmärretään usein luonnonvastaiseksi ja elimistölle vieraaksi aineeksi, jota käytetään vain kuureina.

Pirkko Paakkari lisää listaan pelot haittavaikutuksista ja riippuvuudesta. Riippuvuuden pelko on useimmiten turha, mutta pari poikkeusta on.

– Oikeastaan vain vahvoissa kipulääkkeissä eli opioideissa on riippuvuuden ja annokseen tottumisen mahdollisuus, mutta käytännössä se on harvoin ongelma kivunhoidossa. Rauhoittavien bentsodiatsepiinien jatkuvaa käyttöä pyritään välttämään, sillä se voi aiheuttaa riippuvuutta.

Lääkkeet eivät yleensä menetä tehoaan, vaikka niitä käyttäisi pitkään. Lääke on kemikaali, joka vaikuttaa elimistössä sen aikaa, kun sitä on verenkierrossa tai kudoksessa tietty määrä. Kun uusi annos tulee, lääkkeen vaikutus toistuu konemaisesti. Lääke ei muuta elimistöä pysyvästi. Osteoporoosilääke ei lopeta luiden omaa uudistumista eikä hormonikorvaushoito pidä naista ikuisesti nuorena.

– Muuan sukulainen totesi minulle vastikään, että uusi täsmälääke tepsi hänen puolisonsa migreeniin heti, kun ”hän on niin tottumaton lääkkeisiin”. Ei se näin mene. Kyllä sama lääke tepsii kymmenen tai kahdenkymmenenkin käyttökerran jälkeen.

Luulo, että lääkkeitä käytetään vain kuureina, on sangen yleinen. Ajatus siitä, että vaikkapa verenpainelääkettä täytyykin käyttää vuosia, ellei lopun ikää, voi olla masentava. Lääkäriltä kannattaa kysyä lääkkeen käytöstä. Usein valaisevin kysymys on: miksi minun pitää jatkuvasti syödä tätä lääkettä, vaikka tunnen itseni terveeksi?

Lue lisää:

FIMEA - Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus

Terveyskirjasto - Lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset