Ei aivojen suorituskyky heikkene, vaikka vuorokausirytmi olisi vähän vinksallaan. Ei elimistöön jää pysyviä jälkiä, vaikka heräisi joka yö kesken unien. Eihän?

– Taisi lauantai-ilta venähtää pitkäksi.
– Jep. Sisko piipahti kylään.
– Kuppiakin taisi tulla nostettua? Unesi laatu on nimittäin heikentynyt seuraavana yönä. Olet nukkunut kevyemmin ja heräillyt useammin.
– Lasi punaviiniä. Korkeintaan kaksi.
– Jos haluat säilyttää salaisuutesi, sinun ei kannattaisi näyttää minulle tätä paperia. Nukkuminen paljastaa kaiken.

Myöhäistä. Dosentti Tarja Stenberg Helsingin yliopistosta tutkii jo unikäyrääni. Ranteessani on ollut kaksi viikkoa aktigrafi, kelloa muistuttava liikeanturi, joka rekisteröi vasemman käteni liikkeet. Niiden perusteella laite on luonut käyrän, joka kertoo, kuinka paljon nukun.

Tarkoitukseni on selvittää, kuinka pahasti sisäinen kelloni on sekaisin. Vuorokausirytmini on vähintään vinksallaan, sillä kolmevuotias poikani herättää minut joka yö. Joskus kerran, usein kolmesti. Yleensä hän näkee unta vihreistä hirmutuksista, ja jonkunhan ne täytyy nitistää.

En tiedä, montako tuntia oikeasti nukun. En enää edes tunnista, olenko aamuisin pirteä, lievässä sumussa vai vakavasti väsynyt.

– Nukut tosi hyvin. Yli seitsemän tuntia lähes joka yö. Heräilet, mutta nukahdat heti uudelleen, Tarja Stenberg kiteyttää mittaustulokseni.

Uskomatonta. Nukunkin siis sikeästi kuin pieni possu. Taistelen yöt hirmutuksia vastaan, mutta siinä sivussa vetelen hirsiä.

Stenbergin mukaan oman unen aliarvioiminen on hyvin yleistä. Moni kuvittelee nukkuvansa vähemmän kuin oikeasti nukkuu.

– Yöllä kyky arvioida aikaa heikkenee. Edes kellon tuijottaminen ei silloin auta. Moni unettomuudesta kärsivä saakin lohtua siitä, että näkee unikäyränsä ja ymmärtää, että nukkuukin enemmän kuin on kuvitellut.

Koko kehon kapellimestari

Jokaisessa solussamme tikittää pieni kello. Jotta kellot eivät kilkattaisi mielivaltaiseen tahtiin, ne tarvitsevat jämäkän kapellimestarin: aivojen keskuskellon. Keskuskello on noin 20 000 hermosolun tiivistymä, jonka päätehtävä on ylläpitää vuorokausirytmiä.

Kello viestittää meille, onko aamu vai yö, olemmeko virkeitä vai väsyneitä, pitäisikö nukkua vai herätä. Se säätelee myös muita elintärkeitä toimintoja kuten solunjakautumista, aineenvaihduntaa, univaiheita ja mielialaa.

– Keskuskello huolehtii, että elimiemme solut toimivat oikea-aikaisesti suhteessa toisiinsa, ylilääkäri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo.

Jotta kellomme kävisi samaan rytmiin virallisen vuorokauden kanssa, se tarvitsee päivittäisen aikamerkin. Tärkeimpinä tahdistajina toimivat valo ja melatoniinihormoni.

– Valo on elimistölle merkki päivästä, melatoniini yöstä. Jos ylimääräistä melatoniinia nauttii illalla, nukahtaminen saattaa helpottua.

Ihmisen sisäinen vuorokausi on keskimäärin 24 tuntia 11 minuuttia. Kellolla on taipumus jätättää. Kun Länsi-Saksassa tehtiin 40-luvulla kokeita, joissa koehenkilöt eristettiin bunkkeriin ilman vihjettä vuorokaudenajasta, he alkoivat lykätä nukkumaanmenoaan yhä myöhemmäksi. Lopulta he painuivat pehkuihin keskellä päivää.

Ongelmat syntyvät, jos sisäinen kello raksuttaa eri tahtiin ympäristön kanssa. Tyypillinen esimerkki on aikaerorasitus. Pitkän lennon jälkeen keskuskello patistaa matkailijan elimistöä iltaunille, vaikka alkamassa olisi huipputärkeä aamupalaveri.

Sisäisen kellon käskyt ovat periaatteessa yksinkertaisia: nuku kun väsyttää, herää vasta kun olet levännyt ja syö vain kun on nälkä.

– Elimistömme on loppuun asti viimeistelty hieno kokonaisuus, jos vain annamme sen toimia rauhassa. Mutta mepä menemme peukaloimaan sitä, Tarja Stenberg toteaa.

Arki sekoittaa täsmällisimmänkin kehon. Jos työskentelee öisin, joutuu syömään eri aikaan kuin kello tahtoisi. Moni vuorotyöläinen kärsii esimerkiksi vatsavaivoista, sillä yöllä ruoansulatus ei ole valmis vastaanottamaan ruokaa.

Yhteenlaskua univajeessa

Istun Työterveyslaitoksen koelaboratoriossa. Päähäni on liimattu viisi elektrodia ja vyyhti piuhoja. Niiden avulla aiotaan selvittää, miten univaje vaikuttaa aivojeni suorituskykyyn.

Tiedän jo, että nukun sikeämmin kuin kuvittelin. En ole silti vakuuttunut. Jos hiippailen lastenhuoneeseen 1–3 kertaa yössä monta vuotta, sen on pakko näkyä elimistössäni. Vai onko?

Sairaalafyysikko Anu Holm on luvannut mitata aivosähkökäyräni ja tutkia, miten selviän monitehtävästä yhden valvotun yön jälkeen. Minun pitää tehdä yhteenlaskuja, muistaa ulkoa kirjaimia, reagoida napinpainalluksella piip-ääneen ja palautella tietokoneen ruudulla poukkoileva pallo ympyrän keskelle. Teen tehtäviä samanaikaisesti, yhteensä tunnin ajan.

Testin on tarkoitus muistuttaa tosielämän työtilannetta: sälää, keskittymistä, keskeytymisiä, äkkipäätöksiä. Kun tehtävät menevät oikein, saan pisteitä. Virheistä menetän niitä.

Olen tehnyt testin jo kerran aiemmin, viikon loman jälkeen. Nyt paukutan tehtävää nukahtamaisillani.
Alku sujuu lupaavasti. Päinvastoin kuin ensimmäinen mittaus, joka piti keskeyttää heti minuutin jälkeen, koska sähläsin hermostuksissani niin pahasti. Silmäluomeni alkavat lurpsua, mutta itsevarmuuteni vain kasvaa. Matematiikkako vaikeaa? Hah. Alan jopa miettiä, pitäisikö minun tehdä tahallani pari virhettä, jottei tutkimustulos ihan vesity.

Tarja Stenberg antaa omahyväisyydelleni tieteellisen selityksen.

– Yhden yön univaje vaikuttaa juuri noin: itsevarmuus kasvaa ja riskinotto lisääntyy. Liikenteessä seuraukset voivat olla hengenvaaralliset. Jos univaje muuttuu pitkäaikaiseksi unettomuudeksi, itsevarmuuden tunne vaihtuu jostain syystä masennukseksi.

Väsymys muistuttaa päivähiprakkaa. Jos valvoo yhden yön, seuraavan päivän tila vastaa promillen humalaa.

Suorittaja romahtaa helpommin

Olin oikeassa. Selvisin monitehtävästä univajeessa melko hyvin. Sain jopa paremmat pisteet kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin minun piti olla lomastani rentoutunut.

– Teit väsyneenä tehtävät oikein, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että elimistösi olisi voinut hyvin – päinvastoin, Anu Holm muistuttaa.

– Tuloksesi paljastavat, että univajeessa elimistösi on joutunut ponnistelemaan äärirajoillaan ja selvästi kovemmin kuin ensimmäisellä mittauskerralla. Myös reaktioaikasi hidastui. Viimeisen 20 minuutin aikana olit todella väsynyt ja näytit vaipuvan jonkinlaiseen flow-tilaan.

Flow tarkoittaa tilaa, jossa syventyminen tehtävään on niin täydellistä, että ulkomaailma katoaa ympäriltä ja itsekritiikki haihtuu. Minun flowni viitannee siihen hetken harhaan, jolloin kuvittelin olevani matemaattisesti lahjakas.

Univaje heikentää voimakkaasti joka kolmannen ihmisen suorituskykyä. Vaikka valvominen ei romahduttanut suorituksiani, Holmin mukaan olen potentiaalinen loppuunpalaja.

– Herkimpiä burnoutille ovat ihmiset, joiden suorituskykyyn univaje ei vaikuta. He ajavat kehonsa ylikierroksille, kun tavoittelevat yhtä hyviä tuloksia kuin virkeinä. On vain tervettä, jos suorituskyky heikkenee väsyneenä.

Nuku ennen rokotusta

Kehoni ei siis sittenkään armahda valvomista. Väsymys tekee vaivihkaa tuhojaan, vaikka ulkoisesti hommat hoituisivat.

Unitutkimukset tukevat tulostani. Tarja Stenbergin vetämässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka koehenkilöiden elintoiminnot muuttuivat, kun he saivat nukkua viitenä peräkkäisenä yönä kahdeksan tunnin sijasta vain neljä tuntia.

Univaje teki karua jälkeä. Se vaikutti paitsi suorituskykyyn, myös immuunijärjestelmään, autonomiseen hermostoon ja energia-aineenvaihduntaan. Keho reagoi väsymykseen kuin tulehdukseen.

– Koehenkilöiden vastustuskyky heikkeni selvästi. Jos on menossa rokotettavaksi, kannattaa siis nukkua edellinen yö hyvin. Univajeessa rokote tehoaa huonommin, Stenberg sanoo.

Viikon aikana koehenkilöille kehittyi myös insuliiniresistenssi eli tila, jossa insuliinin vaikutus heikkenee. Pahimmillaan oire voi johtaa kakkostyypin diabetekseen.

Kun henkilöt tutkittiin kahden hyvin nukutun yön jälkeen, resistenssi ei ollut ehtinyt korjaantua. Monitehtävästä suoriutuminen sen sijaan oli palannut normaalitasolle.

– Vielä ei tiedetä kauanko kestää, ennen kuin elimistö on kokonaan toipunut viikon mittaisesta univajeesta.

Rytmittömyys on syöpäriski

Jos elää biologista rytmiään vastaan, välitön oire on väsymys. Jos rytmi on hukassa pitkään, uhka sairastua vakavasti kasvaa. Sisäisen kellon ongelmat lisäävät imukudossyövän, rintasyövän, eturauhassyövän ja todennäköisesti myös sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Kauanko rytmin pitää olla pielessä, jotta siitä aiheutuu uupumuksen lisäksi myös elimellistä haittaa?

– Kuukausia, jopa vuosia. Syöpätaudit alkavat ja tulevat esiin noin 10 vuodessa. Oireet voivat tulla salakavalasti, mutta moniin vaivoihin, kuten ylipainoon, ehtii onneksi puuttua, Timo Partonen sanoo.

Keskuskello säätelee myös rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa. Väsyneenä ruokahalua on vaikea säädellä, ja himo rasvaisiin herkkuihin kasvaa. Liikakilot, heikentynyt sokerinsieto ja korkea verenpaine voivat johtaa metaboliseen oireyhtymään.

Kellon temppuilu vaikuttaa sekä mielenterveyteen että painonhallintaan. Metabolinen oireyhtymä onkin ravallista yleisempi juuri kaamosoireilijoilla ja masennuspotilailla. Kaamosoireilijoiden sisäinen rytmi on sekaisin, koska pimeinä talviaamuina luonnon antamat valomerkit puuttuvat. Masennuspotilaiden elimistö taas lukee saamiaan aikamerkkejä epätäsmällisesti.

– Valolla voi hoitaa paitsi mielialaa, myös ylipainoa, Partonen toteaa.

– Masennuspotilailla on usein vuorokausirytmien häiriöitä, jotka ilmenevät esimerkiksi unettomuutena.

Arvellaan myös, että kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisessa vaiheessa sisäinen kello edistää, depressiivisessä jätättää.

Jos kello käy luontaisesti etuajassa, ihmistä kutsutaan aamuvirkuksi. Aamuvirkku menee ajoissa nukkumaan, herää varhain ja on terävimmillään aamupäivästä. Iltavirkut valvovat mielellään, vihaavat aamuherätyksiä ja ovat iskussa vasta iltapäivästä.

Työelämä suosii aamuvirkkuja, mutta suurin osa iltavirkuistakin sopeutuu. Yli puolet taipumuksesta aamu- tai iltavirkkuuteen määräytyy geeneissä. Valtaosa ihmisistä ei kuulu selkeästi kumpaankaan ryhmään vaan seilaa sujuvasti välimaastossa.

Lue lisää unirauha rakennetaan.

Vuorokausirytmi

14.30 Koordinaatiokyky parhaimmillaan.
15.30 Reaktioaika huipussaan.
14–16 Paras aika pitää palaveri, sillä sekä aamu- että iltavirkkujen vireystila on melko korkealla.
17.00 Lihasvoima ja fyysinen suorituskyky tehokkaimmillaan.
18.30 Verenpaine korkeimmillaan.
19.00 Kehon lämpötila korkeimmillaan.
21.00 Melatoniinihormonin eritys alkaa. Alkaa väsyttää.
22.30 Suoliston liikkeet vaimenevat. Vältä syömistä ennen aamua.
22–24 Kehon lämpötila alkaa laskea. Väsymys kasvaa.

24–3 Syvimmän unen vaihe.
4.30 Kehon lämpötila matalimmillaan. Herääminen tapahtuu noin 1 h 24 min sen jälkeen, kun lämpötila alimmillaan.
7.30 Melatoniinin eritys lakkaa.
8.30 Suoliston liikkeet alkavat voimistua.
9.00 Miesten testosteronin eritys ja seksihalut huipussaan.
10.00 Aamuvirkkujen vireys korkeimmillaan.

Yksilöllisten erojen vuoksi ajankohta voi heitellä 1–2 tuntia.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.