Autoimmuunisairaudet ovat haastavia, koska standardipotilasta ei ole.

Autoimmuunisairaudet ovat tauteja, joissa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää omia soluja vastaan. Tästä seuraa kudostuhoa aiheuttava tulehdusreaktio. Ainakin osalla sairastuneista on perinnöllinen alttius autoimmuunitauteihin. Ulkoisten tekijöiden, kuten bakteerien ja virusten, epäillään vaikuttavan niiden syntymiseen.

Tunnetuimpia autoimmuuni­sai­rauksia ovat diabetes, nivelreuma, keliakia, tulehdukselliset suolisto-sairaudet sekä yleistyneet sidekudossairaudet, kuten SLE ja skleroderma.

Joidenkin tällaisten tautien diagno­sointi voi viedä vuosia, koska oireet alkavat usein asteittain ja välissä voi olla oireettomia jaksoja. Tutkimusten ajoitus ja potilaan oma aktiivisuus ovatkin erityisen tärkeitä taudin löytämisessä. Lapsipotilaiden kohdalla avainasemassa ovat vanhemmat ja heidän havaintonsa.

Diagnoosi koostuu erilaisten oireiden ja löydösten dokumentoinnista. Yleisoireita voivat olla esi­merkiksi kuumeilu ja nivelkivut. Syitä pyritään etsimään laboratoriokokeilla, kuvantamistutkimuksilla sekä kliinisillä tutkimuksilla.

Mikäli potilaalla on jokin paikallinen löydös, kuten niveltulehdus tai ihottuma, tai isomman elimen oire, jonka syyksi paljastuu esimerkiksi keuhkopussin­tulehdus, sydänpussin­tulehdus tai munuaistulehdus, diagnosointi on helpompaa.

Lääkäreiden kannalta autoimmuunisairaudet ovat sikäli haastavia, ettei standardipotilasta ole. Diagnoosia ei voi asettaa pelkkien kipujen perusteella. Oireiden on oltava normaalia elämää häiritseviä ja niiden on aiheutettava haittaa elimille, jotta diagnosointi olisi järkevää.

 Hoidossa on viime vuosina kokeiltu muun muassa kantasolusiirtoja sekä niin sanottuja biologisia lääkkeitä. Joidenkin sairauksien kohdalla ne ovat toimineet, mutta yleishoidoksi niistä ei ole ollut.

Monissa autoimmuunitaudeissa hoidon kulmakivenä toimivatkin yhä kortisonivalmisteet sekä immuunivastetta muuntavat solunsalpaajat. Joissakin tapauksissa vähäisen tulehdusreaktion vuoksi puututaan vain sairauden oireiden ja seuraamusten hoitoon.

Asiantuntijana apulaisylilääkäri Oili Kaipiainen-Seppänen, KYS:in sisätautien poliklinikka.

Nykyinen ylihygieeninen ympäristö voi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. On todettu, että maatilalla varttuneilla lapsilla on muita vähemmän allergisia sairauksia. Meillä voikin olla puutetta bakteereista ja muista ympäristön mikrobeista.

Myös autoimmuunisairauksien epäillään liittyvän liian hygieeniseen elinympäristöön. Autoimmuunisairauksissa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää omia solujaan vastaan ja vaurioittaa niitä.

Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi nivelreuma, jossa tulehtunut kudos syövyttää tervettä rustoa, ja nuoruusiän diabetes, jossa elimistö tuhoaa haiman insuliinia tuottavia soluja.

– Jos törmäisimme useammanlaisiin mikrobeihin, puolustusjärjestelmämme voisi kehittyä vahvemmaksi, eikä hyökkäisi viattomia kohteita vastaan, sanoo lastenlääkäri Marko Kalliomäki Turusta.

 

 

Vierailija

Mikä on autoimmuunisairaus?

Monipuolinen ja terveellinen ravinto ja /tai kotiruoka on pelkkä tyhjä fraasi, jota suurin osa suomalaisista ei edes ymmärrä. Esimerkiksi pasta, ruispala ja big mac ovat eri ruokia, mutta kaikkien pääraaka-aineena on sama ravinneköyhä vilja. Toinen haaste tulee ravintoaineiden imeytymisestä. Monen suomalaisen suoliston toiminta on kaukana optimaalisesta. Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio on ihmisen ihan normaali ruokavalio, jonka puolesta puhuja jo vuosikymmeniä on ollut Suomessa lääkäri...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Tuoreista tutkimuksista neljä viidestä on totta ja yksi viidestä osoittautuu taruksi. Ongelma on siinä, että vasta aika näyttää, mikä on mitäkin.

Tiedäthän, että alkoholinaukku päivässä pitää verisuonet kunnossa. Se ei ikävä kyllä taidakaan pitää paikkaansa. Luotettava suomalainen kaksostutkimus nimittäin todisti, että jo kohtuukäyttö lisää kuolleisuutta.

–Totuus on suhteellista ja tieteellinen tutkimus muuttaa sitä koko ajan, professori Jussi Huttunen sanoo.

Totuudeksi kutsutaan sitä tietoa, jota 90 prosenttia alan tutkijoista pitää totena. Useimmiten enemmistö on oikeassa, joten siihen kannattaa luottaa.

– Mutta se 10 prosenttia tutkijoista on toisinajattelijoita, ja he saattavat muuttaa maailmaa, Huttunen sanoo.

Silti pitää aina olla tarkkana, jos tutkimuksen tulos on ristiriidassa yleisen lääketieteellisen käsityksen kanssa. Yleensä se ei silloin pidä paikkaansa.

Jussi Huttusen mukaan tutkimustulokset voi asettaa totuusmittarin asteikolle: toisessa päässä on 100-prosenttinen totuus ja toisessa 100-prosenttinen taru.

– Tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää on 100-prosenttisesti totta ja beetakaroteeni suojaa keuhkosyövältä on 100-prosenttisesti tarua nykytutkimusten mukaan.

Suurin osa tieteellisestä tiedosta asettuu ääripäiden väliin. Esimerkiksi väite siitä, että tyydyttyneet rasvat aiheuttavat sepelvaltimotautia on vain 85-prosenttinen totuus.

– Väitteeseen liittyy 15 prosentin epävarmuus, koska kaikki tulokset eivät ihan mätsää, Huttunen sanoo.

Tuoreista tutkimuksista neljä viidestä on totta ja yksi viidestä osoittautuu taruksi. Ongelma on siinä, että vasta aika näyttää, mikä on mitäkin. Totuusarvo punnittaan tulevien tutkimusten avulla, eikä Minusta tuntuu siltä -perustelulle ole tieteessä sijaa.

 

Kun luet tiedeuutista, muista että

  • rotta- ja muista eläinkokeista voidaan vain harvoin päätellä mitään varmaa ihmisen sairauksien hoidosta ja ehkäisystä.
  • laajoilla väestötutkimuksilla saadaan esiin hypoteeseja mutta ei yleensä voida osoittaa sairauden syy-seuraussuhdetta.
  • sokko- ja kaksoissokkokokeet tuottavat vakuuttavinta näyttöä sairauksien syistä, hoidoista ja ehkäisystä.
  • meta-analyysit, jotka yhdistävät aiemmin tehdyt tutkimukset, tuottavat luotettavan tuloksen vain, jos tehnyt tutkimukset ovat hyviä.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla