Autoimmuunisairaudet ovat haastavia, koska standardipotilasta ei ole.
Autoimmuunisairaudet ovat tauteja, joissa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää omia soluja vastaan. Tästä seuraa kudostuhoa aiheuttava tulehdusreaktio. Ainakin osalla sairastuneista on perinnöllinen alttius autoimmuunitauteihin. Ulkoisten tekijöiden, kuten bakteerien ja virusten, epäillään vaikuttavan niiden syntymiseen.
Tunnetuimpia autoimmuunisairauksia ovat diabetes, nivelreuma, keliakia, tulehdukselliset suolisto-sairaudet sekä yleistyneet sidekudossairaudet, kuten SLE ja skleroderma.
Joidenkin tällaisten tautien diagnosointi voi viedä vuosia, koska oireet alkavat usein asteittain ja välissä voi olla oireettomia jaksoja. Tutkimusten ajoitus ja potilaan oma aktiivisuus ovatkin erityisen tärkeitä taudin löytämisessä. Lapsipotilaiden kohdalla avainasemassa ovat vanhemmat ja heidän havaintonsa.
Diagnoosi koostuu erilaisten oireiden ja löydösten dokumentoinnista. Yleisoireita voivat olla esimerkiksi kuumeilu ja nivelkivut. Syitä pyritään etsimään laboratoriokokeilla, kuvantamistutkimuksilla sekä kliinisillä tutkimuksilla.
Mikäli potilaalla on jokin paikallinen löydös, kuten niveltulehdus tai ihottuma, tai isomman elimen oire, jonka syyksi paljastuu esimerkiksi keuhkopussintulehdus, sydänpussintulehdus tai munuaistulehdus, diagnosointi on helpompaa.
Lääkäreiden kannalta autoimmuunisairaudet ovat sikäli haastavia, ettei standardipotilasta ole. Diagnoosia ei voi asettaa pelkkien kipujen perusteella. Oireiden on oltava normaalia elämää häiritseviä ja niiden on aiheutettava haittaa elimille, jotta diagnosointi olisi järkevää.
Hoidossa on viime vuosina kokeiltu muun muassa kantasolusiirtoja sekä niin sanottuja biologisia lääkkeitä. Joidenkin sairauksien kohdalla ne ovat toimineet, mutta yleishoidoksi niistä ei ole ollut.
Monissa autoimmuunitaudeissa hoidon kulmakivenä toimivatkin yhä kortisonivalmisteet sekä immuunivastetta muuntavat solunsalpaajat. Joissakin tapauksissa vähäisen tulehdusreaktion vuoksi puututaan vain sairauden oireiden ja seuraamusten hoitoon.
Asiantuntijana apulaisylilääkäri Oili Kaipiainen-Seppänen, KYS:in sisätautien poliklinikka.
Nykyinen ylihygieeninen ympäristö voi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. On todettu, että maatilalla varttuneilla lapsilla on muita vähemmän allergisia sairauksia. Meillä voikin olla puutetta bakteereista ja muista ympäristön mikrobeista.
Myös autoimmuunisairauksien epäillään liittyvän liian hygieeniseen elinympäristöön. Autoimmuunisairauksissa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää omia solujaan vastaan ja vaurioittaa niitä.
Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi nivelreuma, jossa tulehtunut kudos syövyttää tervettä rustoa, ja nuoruusiän diabetes, jossa elimistö tuhoaa haiman insuliinia tuottavia soluja.
– Jos törmäisimme useammanlaisiin mikrobeihin, puolustusjärjestelmämme voisi kehittyä vahvemmaksi, eikä hyökkäisi viattomia kohteita vastaan, sanoo lastenlääkäri Marko Kalliomäki Turusta.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
