MS-tautia ei osata parantaa, mutta lääkkeillä pystytään lykkäämään ja lievittämään sen pahenemisvaiheita. Liikunta auttaa tulemaan toimeen sairauden kanssa. Tulevaisuudessa MS-tautia hoidetaan kenties kantasoluilla.

 MS-tauti on keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen etenevä sairaus. Sen perimmäistä aiheuttajaa ei tiedetä, mutta ympäristötekijöiden ja erinäisten virustartuntojen osuutta sen syntyyn epäillään.

Myös perimällä on merkitystä: Suomessakin tunnetaan jopa kokonaisia MS-sukuja. Professori Leena Palotien ryhmä on tunnistanut tautiin liittyvä geenin.

MS-tautiin sairastutaan yleensä 30–40-vuotiaana. Sairaus tuhoaa aivojen hermosoluja rikkomalla niitä peittävän myeliinivaipan. Vaippa on kuin ohutta sähköjohtoa peittävä muovikuori ja sen tehtäväkin on osapuilleen sama. Myeliinikerros sekä suojaa hermosolua että helpottaa solussa kulkevien sähköimpulssien kulkua. MS jättää rauhaan ne hermosolut, joissa myeliinivaippaa ei ole.

Hermosolujen myeliiniä jäytävät elimistön omat puolustussolut. Jostakin syystä ne luulevat, että myeliini on elimistölle vierasta ainetta, joka on tuhottava. Samaan aikaan myös myeliinin suojaama hermosolu rapistuu hitaasti.

Vauriot eivät jää tähän, sillä tauti hävittää lisäksi hermoston tärkeitä tukisoluja, kuten myeliiniä muodostavia oligodendrosyyttejä.

– Aikaisemmin uskottiin, että hermosolujen rappeumamuutokset tulevat vasta sairauden myöhemmässä vaiheessa, kun myeliinivaippa on ehtinyt pahasti vaurioitua. Nyt näyttää siltä, että hermosoluun syntyy vauriota jo silloin, kun myeliinissä ei vielä näy mitään poikkeavaa, Tampereen yliopiston neurologian professori Irina Elovaara kertoo.

Monenlaisia oireita

MS tauti tekee aivoihin tautipesäkkeitä, jotka erottuvat magneettikuvissa vaaleina läiskinä. Läiskiä häipyy ja uusia syntyy täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä.

– Aivoissa on mekanismi, joka korjaa myeliinivaurioita. Ajan mittaan korjaustoiminto ikään kuin väsyy tai kuluu loppuun, ja silloin aivoihin syntyy pysyvä hermosoluvaurio, Irina Elovaara kertoo.

MS-potilaan oireet ovat erittäin monimuotoisia ja riippuvat kokonaan siitä, missä kohdassa aivoja ja kuinka suuria pesäkkeet ovat. Tavallisimmin niitä on näköhermoissa, isojen aivojen syvissä osissa, pikkuaivoissa ja selkäytimessä.

MS-taudin oireista tavallisimpia ovat näköhäiriöt, huimaus, tuntohäiriöt ja fatiikki eli poikkeuksellisen raskas uupumus. Jos MS-vaurioita on paljon selkäytimessä, niistä voi seurata virtsan ja ulosteen pidätysongelmia sekä ehkä myös hankaluuksia seksuaalitoiminnoissa. Taudin myöhäisemmässä vaiheessa potilaan liikuntakyky saattaa heiketä niin paljon, että hän joutuu turvautumaan pyörätuoliin.

Muistin, päättelykyvyn ja muiden henkisten toimintojen takkuaminen ovat MS:ssä mahdollisia, mutta yleensä ne vaivaavat vasta taudin myöhemmissä vaiheissa.

Tauti etenee vaiheittain

Varsin usein MS-tauti tulee ilmi näköhermon tulehduttua. Ennen sitä potilaalla on voinut olla vuosikaudet epämääräisiä oireita, joihin hän ei ole kiinnittänyt sen enempää huomioita. Hän on ehkä kuitenkin pannut merkille satunnaiset horjahdukset, tavaroiden tippumisen käsistä ja oudot tuntemukset iholla.

Jos näköhermon tulehduksen takaa paljastuu MS-tauti, tulehdus lasketaan ensimmäiseksi pahenemisvaiheeksi eli relapsiksi. Pahenemisvaiheet ovat olennainen osa tautia. Ne ovat esimerkiksi päivän tai parin mittaisia jaksoja, jolloin entiset oireet pahenevat tai tulee äkillisesti kokonaan uusia oireita. Vakavimmillaan potilas on halvautunut.

Pahenemisvaiheita hoidetaan erittäin vahvoilla kortisoneilla, joilla MS-potilaan vointi alkaakin yleensä kohentua päivien ja viikkojen kuluessa. Hän saattaa toipua relapsista kokonaan, paitsi jos pahenemisvaihe on hyvin raju. Silloin toipuminen ei ehkä täysin onnistu, vaan osa oireista jää pysyviksi.

Pahenemisvaiheiden tuloa tai tiheyttä ei voi ennakoida. Joku saa seuraavan pahenemisvaiheen parin kuukauden kuluttua edellisestä, toisella tauti pysyy hiljaisena vuosia ja jopa vuosikymmeniä.

MS:n pahenemisvaihe on kuin jäävuoren huippu: vaikka ihminen toipuu ”kohtauksesta”, tauti jatkaa etenemistään. Kuinka ärhäkkänä ja missä tahdissa, sen näyttää vain aika. Kahta samanlaista tautia ja taudin kulkua ei ole, mutta keskimäärin sairauden alusta kestää vajaat 20 vuotta siihen, kun potilas tarvitsee liikkumiseensa apuvälineitä.

Diagnoosi nopeammin?

Voimassa olevan hoitosuosituksen mukaan tauti voidaan todeta MS:ksi vasta, kun siinä on ollut kaksi pahenemisvaihetta. Nyt neurologit alkavat olla sitä mieltä, että taudinmääritys voitaisiin tehdä aiemmin. Diagnoosiin tarvitaan tautiin sopivat oireet sekä magneettikuva ja selkäydinnestenäyte, jotka molemmat viittaavat MS:ään.

– Jos potilaalla on MS-oireita, näköhermon tulehdus, magneettikuvassa paljon muutoksia ja selkäydinestenäytteessä runsaasti tulehduksesta kertovia valkosoluja, kannattaisi uusi magneettikuva ottaa jo noin kolmen kuukauden kuluttua, Irina Elovaara sanoo.

Jos uusintakuvauksessa näkyy edelleen muutoksia aivoissa, Irina Elovaarasta MS-tautia voi pitää varmana eikä toista pahenemisvaihetta ole pakko odottaa.

Hoito painaa jarrua

MS-taudin varhainen taudinmääritys tarkoittaa varhaista hoidon aloitusta, joka näyttää olevan ehdottomasti eduksi potilaalle. Nykyisin käytössä olevat MS-lääkkeet glatirameeriasetaatti ja interferoni pystyvät sekä lykkäämään että lievittämään MS-taudin pahenemisvaiheita.

– Lääkkeillä voimme siirtää seuraavaa pahenemisvaihetta noin vuodella, Irina Elovaara kertoo.

MS-lääkitys vaatii potilaalta paljon, sillä lääkkeet on pistettävä itse ja niillä on sivuvaikutuksia. Lääkkeen teho tiedetään vasta, kun sitä on kokeiltu melko pitkään, usein ainakin vuoden verran. Jos interferonista ei ole potilaalle apua, vaihdetaan glatirameeriasetaattiin ja päinvastoin.

Lääkkeiden käytöllä ei ole aikarajaa, mutta käytännössä melko monet potilaista kehittävät vuosien mittaan vasta-aineita interferoniin ja lääke menettää tehonsa. Sen jälkeenkin on vaihtoehtoja, sillä käyttöön voidaan ottaa solunsalpaajalääkkeet. Niillä voidaan hillitä aikaisemmin tautiversioita, joihin muut hoidot eivät näytä tepsivän.

Tulevaisuudessa MS-tauti nujerretaan kenties kantasoluhoidoilla. Niitä tutkitaan Tampereen yliopistossa.

Sohvalle ei saa jäädä

MS-diagnoosia seuraavan kaaoksen jälkeen elämä jatkuu. Liikunta, kuntoutus ja sopeutumisvalmennus ovat keinoja saada niskalenkki taudista, joka vaikuttaa liikkumiseen muttei lopeta liikettä.

MS-liiton neurologinen kuntoutuskeskus sijaitsee Maskussa. Keskuksen ylilääkäri Juhani Ruutiainen sanoo, että ensimmäisen lääkereseptin oheen MS-potilaalle pitäisi kirjoittaa heti liikuntaresepti.

– Liikunta ja kuntoilu eivät vaikuta MS-taudin kulkuun sinänsä, mutta ne auttavat potilasta tulemaan toimeen taudin oireiden kanssa.

Ruutiaisen sanomana olisi ollut vielä parikymmentä vuotta sitten kerettiläistä, koska tuolloin MS-potilaalle annettiin liikuntakielto. Nyt liikuntaa ja kuntoutusta suositellaan kaikissa MS-taudin vaiheissa.

Liikuntaohjeet MS-potilaalle ovat samat kuin terveellekin liikkujalle. Harjoittelu pitäisi aloittaa maltillisesti ja sen olisi hyvä sisältää sopivassa suhteessa lihaskuntoharjoituksia, aerobista liikuntaa ja venytyksiä.

Kannattaa ponnistella

MS-potilas voi elää tautinsa kanssa, ja häntä voidaan auttaa monin tavoin. Helppoa elämä MS:n kanssa ei silti ole.

Juhani Ruutiainen kannustaa potilaita sisukkuuteen. Kannattaa hakea aktiivisesti keinoja pärjätä ja pysyä kunnossa omien edellytysten sallimissa rajoissa. Tulevaisuus on toivoa täynnä, vaikka vielä ollaankin kaukana tilanteesta, jossa MS-tauti voitaisiin ehkäistä tai pysäyttää kokonaan.

MS-taudin ennuste on parantunut 20–30 vuodessa huimasti, eikä kaikkia syitä siihen tiedetä.

– Nyt MS:ään sairastuvan ei kannata tutkia mitään vanhoja tietolähteitä, sillä niiden antama kuva taudista on aivan liian synkkä, Ruutiainen neuvoo.

Lue lisää:
MS-liitto

MS-TAUTI

  • MS eli multippeliskleroosi tarkoittaa suomeksi ”monia pesäkekovettumia”.
  • Yleisin nuorten aikuisten invaliditeettia aiheuttava neurologinen sairaus.
  • Suomessa noin 7 000 sairastunutta, enemmistö naisia.
  • Esiintyy Suomessa eniten Etelä-Pohjanmaalla.
  • Ei todennäköisesti yksi tauti, vaan sitä on useita eri tyyppejä.
Vierailija

MS-tauti

Liian vähän D-vitamiinia saavat saattavat olla muita alttiimpia sairastumaan erilaisiin tulehduksellisiin sairauksiin. Tuoreen irlantilaistutkimuksen tulokset viittaavat D-vitamiinin vaikuttavan immuunijärjestelmän toimintaan. Nyt julkaistut tulokset perustuvat vajaan tuhannen yli 60-vuotiaan irlantilaisen verikokeisiin, joista mitattiin D-vitamiinin ja tulehdusmerkkiaineiden pitoisuudet. Mittaukset osoittivat tulehdusmerkkiaineiden pitoisuudet usein suuriksi osallistujilla, joiden D-...
Lue kommentti
Vierailija

MS-tauti

D-vitamiinin hillitsevä vaikutus MS-taudin oireisiin on tunnettu jo jonkin aikaa, mutta nyt yhdysvaltalainen tutkimusryhmä on selvittänyt ilmiön taustalla toimivan mekanismin. Tutkimustulokset julkaistiin ensimmäisenä Molecular and Cellular Biology -lehdessä. MS-taudin aikana aivojen immuunijärjestelmän solut tuottavat haitallista interleukiini-17 (IL-17) -proteiinia. Kun D-vitamiini sitoutuu IL-17:n reseptoriin, se vie paikan, joka on normaalisti varattu NFAT-proteiinille. NFAT ei pääse...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.