Joka kolmas diabeetikko sairastaa diabeettista munuaistautia. Tutkijat haluavat pysäyttää sen ennen kuin se alkaa.

Diabetes on  kallis sairaus, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Harva nimittäin tietää, että suurin osa diabeteksen aiheuttamista kustannuksista tulee diabeteksen komplikaation, munuaisten vajaatoiminnan, hoidosta. Dialyysihoito maksaa noin  70 000-100 000 euroa per vuosi ja tällä hetkellä joka kolmannella suomalaisella dialyysipotilaalla on diabeettinen munuaistauti.

Diabeteksen kehittyminen munuaistaudiksi on huono uutinen myös  potilaalle. Kun  munuaiset eivät toimi kunnolla verenpaine nousee ja kun verenpaine nousee munuaiset tuhoutuvat  lisää.

- Tästä alkaa noidankehä, joka esimerkiksi tyypin 1 diabeetikoilla nostaa ennenaikaisen kuoleman riskin peräti 37-kertaiseksi, sanoo dosentti Per-Henrik Groop Folkhälsanin tutkimukeskuksesta.

Suomalaiset tutkijat lähestyvät diabeettista munuaistautia massiivisessa FinnDiane-tutkimuksessa kaikilla rintamilla; he tutkivat taudin genetiikkaa, molekyylibiologiaa ja ympäristötekijöitä. Maailman suurinta tyypin 1 diabetesaineistoa on kerätty kymmenen vuotta ja siihen sisältyy nyt jo lähes 5000 potilasta ja heidän sukulaisiaan.

- Meidän on jatkossa saatava diabeettinen munuaistauti kiinni ennen kuin se on kunnolla alkanut tai tilanne voi muuttua kestämättömäksi, sanoo Groop.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana dialyysihoitoa vaativien tyypin 2 diabeetikkojen määrä on kolminkertaistunut ja kasvun pelätään edelleen jatkuvan.

Virtsa paljastaa

Diabeettisen munuaistaudin ensimmäinen merkki on albumiinin erittyminen virtsaan. Jos albumiinia erittyy 20-200 mikrogrammaa minuutissa, puhutaan mikroalbuminuriasta, ja jos yli 200 mikrogrammaa minuutissa, kyse on makroalbuminuriasta.

Mikroalbuminuria on merkki alkavasta munuaissairaudesta, kun taas makroalbuminuria tarkoittaa, että munuaissairaus on jo tosiasia.

- Mikroalbuminuria on se sivuääni, joka on otettava vakavasti, sanoo Groop.

Mikroalbuminuria tarkoittaa kuitenkin hieman eri asiaa tyypin 1 ja 2 diabeteksessa. Tyypin 1 diabeteksessa mikroalbuminuria on aina merkki alkavasta diabeettisesta munuaistaudista.

Tyypin 2 diabeteksessa mikroalbuminuria puolestaan kertoo suuresta sydän- ja verisuonisairauksien riskistä ja vasta proteinuria tarkoittaa diabeettista munuaissairautta.

Nämä erot johtuvat siitä, että tyypin 2 diabeteksessa munuaiset vahingoittuvat useammalla kuin yhdellä tavalla. Noin 30 prosenttia tyypin 2 diabeteksesta kehittyy samanlaiseksi diabeettiseksi munuaistaudiksi kuin tyyppi 1:ssä.

Sen sijaan 40 prosenttia saa muita munuaisvaurioita, jotka eivät johda diabeettiseen munuaistautiin, mutta nostavat verenpainetta ja johtavat sitä kautta sydän- ja verisuonitauteihin.

Groopin mukaan mikroalbuminurian testaus on tällä hetkellä avainasemassa taistelussa diabeettista munuaistautia vastaan. Ongelmana on, että testiä käytetään paikoin laiskasti ja liian sattumanvaraisesti tai siihen ei reagoida riittävän pontevasti. Kun pysyvä mikroalbuminuria havaitaan, siihen olisi välittömästi puututtava  paitsi elintapamuutoksilla, myös lääkkeillä.

- Koska munuaisten vajaatoiminta nostaa verenpainetta ja kohonnut verenpaine vahingoittaa munuaisia, tärkeintä on saada verenpaine alas, sanoo Groop.

Näin taudin toteamisen ja dialyysihoidon välille saataisiin monta vuotta – ja parhaassa tapauksessa siltä vältyttäisiin kokonaan.

Haavoittuva kolmannes

Diabeettinen munuaistauti kehittyy vain kolmannekselle tyypin 1 diabetesta sairastaville; ja suhdeluku on yllättäen sama tyypin 2 diabeteksessa. Munuaistaudin edetessä tyypin 1 ja 2 diabetes alkavat mystisesti lähentyä toisiaan ja saavat yhteisiä piirteitä. Lisäksi ne keräävät matkaansa myös muita diabeteksen komplikaatioita.

- Haluamme tietää, mikä tekee tästä kolmanneksesta muita haavoittuvamman, sanoo Groop.

Miksi tämä ratkaiseva kolmannes saa niskoilleen kaikki komplikaatiot ja toiset säästyvät niiltä kokonaan?

Diabeettiselle munuaistaudille altistavia tekijöitä ovat huono sokeritasapainon säätely, tupakointi ja kohonnut kolesteroli, mutta ne eivät Groopin mukaan ole kuin puolet selitystä.

- Klinikalla näkee potilaita, joilla on surkea sokeritasapainon säätely ja kammottavat elintavat eikä mitään komplikaatioita. Sitten sisään kävelee potilas, jolla on hyvät elintavat ja hyvä sokeritasapaino – ja kaikki komplikaatiot, sanoo Groop.

Diabeettisella munuaistaudilla on siis myös geneettinen komponentti.

Eräs FinnDianen tärkeimmistä tavoitteista onkin paljastaa diabeettisen munuaistaudin geneettinen profiili ja ensimmäiset kandidaattigeenit ovat jo takataskussa. Diabeettiselle munuaistaudille altistavien geenien löytyminen olisi suuri etu, sillä niiden avulla diabeetikoiden joukosta olisi mahdollista poimia haavoittuvimmat potilaat ennen kuin mitään vahinkoa on ehtinyt syntyä.

Tällä hetkellä tilanteeseen tullaan aina liian myöhään, sillä mikroalbuminurian kehittyminen on jo merkki siitä, että jotain on lähtenyt liikkeelle eikä sitä enää voi pysäyttää – hidastaa vain.

Lue lisää diabeteksestä ja silmistä

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.