Olkapää voi kipeytyä töissä, kotona tai kuin itsestään. Oli syy mikä vain, tutkittavaksi kannattaa mennä viivyttelemättä. Niin säästyy isolta harmilta.

Ortopedi Jammu Öunap on leikannut haastattelupäivänä neljä olkapäävammaa. Potilaista kaksi oli tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, kaksi nuoria urheilijoita. Heillä kaikilla oli leikkausta vaativa olkapäävamma, kiertäjäkalvosinjänteen repeämä. Se on aikuisilla yleinen.

– Kiertäjäkalvosin on neljän jänteen kokonaisuus, jonka tehtävänä on liikuttaa ja tukevoittaa olkaniveltä. Jänteet kiinnittyvät olkaluun päähän. Olkanivelvammassa yksi tai useampi näistä jännerakenteista saattaa vaurioitua. Seurauksena voi olla myös nivelsidevamma tai huonolla onnella molemmat, Öunap kertoo.

Miten vamma tulee?

Olkapäävamma tulee useimmiten kaatuessa tai pudotessa, kun yrittää vaistomaisesti ottaa jostakin kiinni. Tällaisia sanotaan korkeaenergisiksi vammoiksi, koska niissä isku on kova.

Myös tietyt työt, joissa joutuu kannattelemaan ja kurottelemaan, sekä pitkään jatkuva rasitus ovat olkapäälle riski. Öunap tapaa vastaanotolla varsinkin sähköasentajia ja rakennustöitä tekeviä.

– Kun tehdään vääntöliikkeitä käsivarret ylöspäin tai kannetaan raskaita taakkoja, kiertäjäkalvosin kuluu. Jänne voi sen seurauksena rikkoutua.

Myös yläkautta pelattavat pelit, kuten tennis, lentopallo ja sulkapallo, sekä uinti väärällä tekniikalla kuluttavat kiertäjäkalvosinta.

Varsinkin vanhemmille ihmisille tällainen olkapäävamma saattaa tulla pienestäkin kolauksesta tai väärästä liikkeestä, koska heillä kiertäjäkalvosin on jo valmiiksi kulunut.

– Niin voi käydä esimerkiksi kun riuhtaisee voimalla oven auki, tamppaa mattoja tai hakkaa halkoja.

Kiertäjäkalvosimen mahdollisesta repeämästä kertoo se, että kaiken vähänkin painavamman nostaminen on vaikeaa, jos ei mahdotonta. Käsivartta ei ehkä pysty nostamaan lainkaan tai voimaa vaativaa kiertoliikettä ei jaksa tehdä. Pahimmillaan mikään näistä ei onnistu. Rasitus voi aiheuttaa kipua, ja joskus olkaa särkee myös levossa.

Olkapää sijoiltaan

Nivelsidevamma puolestaan syntyy olkapään retkahduksen seurauksena: nivel voi mennä kokonaan tai osittain sijoiltaan. Se on tavallinen tapaturma monissa urheilulajeissa, etenkin kontaktilajeissa.

Olkaluu voi palautua paikalleen itsestään. Mutta usein se joudutaan vetämään takaisin kohdalleen.
Nivelsidevamman seurauksena olkapäähän voi jäädä väljyyden tunnetta tai se voi mennä helposti sijoiltaan uudelleen. Tietyissä olkapään liikkeissä vamma muistuttaa itsestään kivulla.

– Kun tällainen vamma tulee, olkaluu hyppää lapaluuhun nähden eteenpäin, putoaa eteen ja alas. Samalla rikkoutuu yleensä myös nivelkapseli ja rustorengas, joka on lapaluun nivelpintaa reunustava joustava lippa.

Nopeasti lääkäriin

Jos olkapäähän on sattunut ja se on kovin kipeä, ei lääkäriin menoa kannata jahkailla.

– Kun toimitaan viivyttelemättä, vamma saadaan tutkittua asianmukaisesti, diagnoosi tehtyä ja aloitettua parhaaseen lopputulokseen johtava hoito, Öunap sanoo.

Lääkärintutkimuksen lisäksi olkapäästä otetaan yleensä röntgenkuva. Magneettikuva antaa tarvittaessa lisätietoa.

Jos ilmenee, että kiertäjäkalvosin tai rustorengas todella on rikki, sopiva hoito riippuu potilaan iästä ja siitä, mitä hän haluaa käsivarrellaan tehdä.

– Jos päädytään leikkaamaan, sen jälkeen edessä on pitkä kuntoutus. Mutta toisaalta, revenneet rakenteet eivät parane itsestään.

Leikata vai ei?

Hoitopäätöksissä on usein punnitsemista. Jammu Öunap kertoo esimerkin.

– Kerran minulla oli potilaana vanhempi herra, joka sai kiertäjäkalvosimen repeämän. Se suunniteltiin hoidettavan leikkauksella. Leikkauspäivän aamuna hän kuitenkin kysyi, tarvitseeko leikata, kun olkapää ei ollut enää kipeä. Keskusteltuamme asiasta päätimme, että ei leikata.

Käsivarteen jäi hänelle riittävät liikeradat.

– Hän sai juuri ja juuri nostettua käsivarren sivukautta vaakatasoon, mutta ei pystynyt nostamaan sillä mitään ylimääräistä painoa. Kyynärpää koukistettuna hän sai kuitenkin hiukset pestyä.

Aina ei kuitenkaan edes kannata leikata.

– Jos olkapäävamma on tullut viikkokausia ennen hoidon aloittamista, vaurioituneelle alueelle on ehkä ehtinyt kehittyä lihassurkastumaa tai pahimmillaan osa lihaskudoksesta on korvautunut rasvalla. Tilanne on silloin palautumaton, eikä leikkaus enää auta.

Nivelsidevamma hoituu

Vähemmällä ja helpommalla hoidolla yleensä pääsee, jos olkapäähän on tullut vain nivelsidevamma.
Siitä ei välttämättä jää hankalia oireita. Silloin hoidoksi riittää fysioterapia ja omatoiminen kuntoutus fysioterapeutin ohjeiden mukaan.

– Mutta jos potilas on esimerkiksi aktiivinen harrastajaurheilija, vaikka seniorikin, jonka harrastusta nuljahteleva olkapää haittaa, ilman muuta kannattaa leikata. Korjaaminen on yksinkertaisesta ja yleensä se pystytään tekemään tähystyksellä.

Vanha vamma vihoittelee

Yleensä kiertäjäkalvosimen jänteen repeämät paranevat leikkaamalla ja ahkeralla kuntoutuksella oireettomiksi. Mutta jos repeämä on laaja ja jänne huonokuntoinen, tulos voi jäädä huonommaksi.

Jos vanha vamma alkaa uudelleen muistuttaa itsestään, sen huomaa siitä, että olkapää tulee kipeäksi ja heikoksi.

– Silloin kannattaa mennä lääkärin puheille. Jos tutkimus osoittaa, että jännevauriota on taas, asia varmistetaan kuvantamalla ja jos tarpeen, leikataan uudelleen.

Jos taas jännevauriota ei löydy, on viisasta alkaa vahvistaa olkapäätä fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Joskus tarvitaan alkuvaiheessa kipulääkettäkin.

Vältä jäätynyt olkapää

Joskus leikkauksen jälkitilana, mutta joskus myös tuntemattomasta syystä, voi kehittyä niin sanottu jäätynyt olkapää.

Sen oireena on olkapään kipeytyminen ja jäykistyminen muutamassa viikossa. Särky voi olla niin kova, ettei siltä pysty nukkumaan kipulääkkeenkään avulla. Magneettitutkimuksessa näkyy silloin, että nivel on selvästi kutistunut ja nivelkapseli on paksuntunut.

– Tällaisessakin tapauksessa hoito pitää aloittaa ajoissa. Kun kipu on pahimmillaan, tarvitaan lepoa ja lääkitystä. Pahimman vaiheen mentyä ohi aloitetaan kuntoutus fysioterapeutin ohjauksessa. Myöhemmin voi aloittaa omatoimisen kuntoutuksen ohjeiden mukaan. Jos tilanne ei selvästi kohennu muutamassa kuukaudessa, harkitaan leikkausta, Öunap sanoo.

Ikääntymisen myötä olkapäitä voi myös alkaa vaivata nivelpintojen kuluminen, nivelrikko. Minkä verran ja koska sitä alkaa tulla, riippuu siitä mitä on tehnyt, eli siitä, minkälainen on ollut olkapään kuormitus. Olkapäiden vahvuus ja heikkous riippuu myös perintötekijöistä.

Lue lisää:
Liikkeelle vamman jälkeen

VARJELE JA VAHVISTA

Olkapään monimutkaiset rakenteet ovat alttiita monenlaisille vammoille ja kulumille, mutta niiden vaaraa voi vähentää. Huolehdi:

  • hartiaseudun lihaskunnosta ja olkanivelen liikkuvuudesta
  • työergonomiasta: säädä tuoli, pöytä näppäimistö ja näyttö sinulle sopiviksi
  • taukojumpasta
  • liikunnassa maltti ja oma kunto
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.