Terveillä elintavoilla voi jarruttaa ikääntymistä jopa kymmenillä vuosilla. Geeneille jää elon draamassa vain sivuosa, eikä modernin lääketieteen rooli ole omia valintojamme suurempi.

Synnymme, elämme ja kuolemme – ja siinä välissä vanhenemme. Mitä iäkkäämmäksi tulemme, sitä varmemmin vuodet näkyvät naamasta ja usein myös kolhivat meitä kivuin ja kolotuksin.

Mutta miksi oikeastaan vanhenemme, mitä ikääntyvässä elimistössä tapahtuu?

– Vanhenemisessa on kyse jokseenkin samanlaisesta tapahtumaketjusta kuin kerrostalon rapautumisessa. Jos taloa ei hoida, se rapistuu nopeammin ja vähitellen maatuu, kuvailee geriatrian professori Timo Strandberg Oulun yliopistosta.

Soluihimme kertyy iän mukana aineenvaihduntatuotteita eli suoranaista kuonaa. Kerrostalorakenteita syövän ruosteen tavoin kuona-aineet häiritsevät solujen toimintaa, edesauttavat sairauksien puhkeamista ja lopulta raihnaistuttavat.

Ikääntynyt elimistö on nuorta suotuisampi maaperä sairauksille, sillä vanheneva keho on kuin ratas, jonka hampaisiin on tarttunut hiekkaa.

– Hyvin pidetty keho kestää kuitenkin kunnossa huomattavasti kauemmin kuin huonosti pidetty. Terveillä elintavoilla kukin meistä voi jarruttaa ikääntymistä jopa kymmenillä vuosilla, professori huomauttaa.

Älä liho keski-iässä

– Kudokset vanhenevat, ja vieläpä eri tahtiin eri yksilöillä. Vanheneminen ei kuitenkaan ole sairaus, Timo Strandberg muistuttaa.

Omista valinnoistamme, kuten ruokailutottumuksistamme, liikunnan määrästä ja ylipainosta keski-ikään tultaessa, riippuu pitkälti se, onko meillä seitsenkymppisenä 50-vuotiaan vai 80-vuotiaan elimistö.

– Elintavat, kohtalo ja yksilön geneettinen perimä päättävät lopulta eliniän pituudesta. Geenien merkitys korostuu, mitä korkeampaan ikään päästään. Vanhuuden rajana on lääketieteessä pidetty noin 75:ttä vuotta. Keskimäärin sen ikäiseksi itsestään huolta pitävä pystyy elämään yleensä ilman ihmeempiä sairauksia.

Vasta, kun mennään yli sadan vuoden, jopa sataankymmeneen, on aina kyse paitsi terveistä elintavoista myös hyvistä geeneistä. Tervaskantokin kuolee viimeistään silloin, kun maksimielinaika on täynnä.

– Ihmislajilla katto näyttää tulevan vastaan noin 120 vuoden kohdalla. Perimäämme koodatut solutason itsesäätelymekanismit ottavat ohjakset ja käynnistävät solujen hallitun kuoleman. Vaikka vanhuuteen ei kuolla, solukuoleman käynnistyttyä siltä saattaa vaikuttaa. Aiemmin terve vanhus näyttää vain kuihtuvan pois.

Elintaparemontti kannattaa

Vanheneminen tuo mukanaan joukon väistämättömiä, myös silmin nähtäviä muutoksia. Iho menettää kimmoisuuttaan, hiukset ohenevat ja paino useimmiten lisääntyy. Silti jopa 50 ikävuoteen saakka ikääntymisen ei tarvitse sen kummemmin näkyä, saati tuntua.

– Nekin, jotka viisikymppisenä heräävät vaalimaan terveyttään, keräävät itselleen enemmän elinvuosia kuin ne, jotka sitkeästi tupakoivat, ryyppäävät, makaavat sohvalla, syövät rasvaista ja suolaista ruokaa sekä tuntevat olonsa kaikin puolin onnettomaksi, Strandberg toteaa.

Hän kertoo kansainvälisesti tunnetusta suomalaistutkimuksesta, jossa vuosina 1919–34 syntyneitä miesjohtajia seurattu jo 40 vuotta sen vuoksi, että saataisiin tietoa elintapatekijöiden vaikutuksesta eläinikään.

– Tutkimuksessa on huomattu, että viisikymppiset, askin päivässä tupakoivat kuolivat keskimäärin neljä vuotta nuorempina kuin ne, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet. Sen sijaan viisikymppisenä tupakoinnin lopettaneista johtajista moni eli yhtä kauan kuin tupakoimattomat.

Tupakan ohella on tärkeää välttää valtimosuonten jäykistymistä, jos mielii elää mahdollisimman terveenä mahdollisimman pitkään. Valtimot säilyvät kunnossa ehkäisemällä kolesterolin nousua ja hoitamalla kohonnutta verenpainetta – tarvittaessa statiini- ja verenpainelääkkeillä.

– Normaali verenpaine viisikymmenvuotiaana tietää noin viittä elinvuotta lisää verrattuna korkeaa verenpainetta poteviin.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että puhumme todellakin vain keskiarvoista. Heitäkin on, jotka kuolevat sydäninfarktiin huonojen elintapojen ja huonojen geenien yhteisvaikutuksesta jo kolmikymppisinä. Elintavat kannattaa siis varmuuden vuoksi tarkistaa jo nuorella iällä.

Kohtalo ei riipu geeneistä

Ikääntymistekijöistä jopa 70 prosenttia on kiinni elintavoista ja ympäristövaikutuksista, osoittavat identtisistä kaksosista valmistuneet tutkimukset. Elipä niin tai näin, geenit säätelevät vanhenemisvauhtia pari-kolmekymmentä prosenttia.

– Eikä auta, vaikka omaisit 120-vuotiaan geenit, jos kaahaat ajokortin saatuasi typeryyttäsi päin kallioseinämää ja kuolet alle kaksikymppisenä, Strandberg napauttaa.

Toki hyvät geenit hidastavat jonkin verran esimerkiksi tupakoitsijan sairastumista tupakkatauteihin; sen sijaan huonot geenit eivät välttämättä merkitse omistajalleen ennenaikaista kuolemaa.

Alzheimerin tautiin näyttää liittyvän vahvasti apoE4-niminen genotyyppi. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että läheskään kaikki tämän genotyypin kantajista eivät sairastu dementiaan.

Salaisuus piilee jälleen kerran elintavoissa. Normaali paino, verenpaine, kolesteroli, aivojumppa, virkeänä pitävät harrastukset sekä erilaiset psyykkiset hyvinvointitekijät, kuten onnellinen parisuhde, ystävät ja hyvä itsetunto, suojaavat sairastumiselta.

– Viime kädessä geenit ja ympäristö siis pelaavat yhteen ihmisen hyväksi.

Lääkkeet tuovat lisävuosia

Pitkä ikä ei aina ole yhtä kuin sairauspäivätön elämäkerta. Sata vuotta täyttäneistä tehdyissä tutkimuksissa on vain alle viidennes sellaisia, jotka eivät olisi vanhemmiten kehittäneet jotakin vakavaa tai pitkäaikaista sairautta.

– Enemmistö eli peräti 80 prosenttia tutkimuksiin osallistuneista yli satavuotiaista on potenut jotakin vakavaa mutta toipunut. Iäkkäänä heitä taas on hoidettu hyvin ja lääkityksestä on huolehdittu.

Vastaavanlaisia tuloksia on luvassa yli 75-vuotiailla sydän- ja verisuonitauteja potevilla helsinkiläisillä vuosien tutkimuksissa.

– Monet helsinkiläistutkittavat ovat selvinneet hyvin sairauksista huolimatta. Toki heillä on runsaasti lääkkeitä käytössään, mutta he ovat hyvässä kunnossa ja osan heistä voi kroonisesta taudista huolimatta olettaa elävän yli satavuotiaaksi, Strandberg sanoo.

Korkeaan ikään ehtineistä moni saa siis kiittää nykylääketiedettä siitä, että henki on säilynyt sitä uhkaavista sairauksista huolimatta. Kolesteroli-, verenpaine- ja muut valtimotautilääkkeet ovat suojaamassa terveyttämme, kun kansalaisten elintavat näyttävät suuntaavan alamäkeen.

– Elinajanodotteessa ollaan nyt vedenjakajalla ja asiantuntijat pelkäävät, että takapakkia on tulossa. Lihavuusepidemia, rajuun kasvuun kääntynyt alkoholinkäyttö sekä nuorten naisten tupakointi antavat olettaa, että suomalaisten keskimääräinen elinikä, miehillä 75 vuotta ja naisilla 82 vuotta, kääntyy tulevaisuudessa laskuun. Toivottavasti näin ei käy, sillä itse voimme ratkaista sen, miten vanhuusikämme vietämme, Timo Strandberg sanoo.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.