Terveillä elintavoilla voi jarruttaa ikääntymistä jopa kymmenillä vuosilla. Geeneille jää elon draamassa vain sivuosa, eikä modernin lääketieteen rooli ole omia valintojamme suurempi.

Synnymme, elämme ja kuolemme – ja siinä välissä vanhenemme. Mitä iäkkäämmäksi tulemme, sitä varmemmin vuodet näkyvät naamasta ja usein myös kolhivat meitä kivuin ja kolotuksin.

Mutta miksi oikeastaan vanhenemme, mitä ikääntyvässä elimistössä tapahtuu?

– Vanhenemisessa on kyse jokseenkin samanlaisesta tapahtumaketjusta kuin kerrostalon rapautumisessa. Jos taloa ei hoida, se rapistuu nopeammin ja vähitellen maatuu, kuvailee geriatrian professori Timo Strandberg Oulun yliopistosta.

Soluihimme kertyy iän mukana aineenvaihduntatuotteita eli suoranaista kuonaa. Kerrostalorakenteita syövän ruosteen tavoin kuona-aineet häiritsevät solujen toimintaa, edesauttavat sairauksien puhkeamista ja lopulta raihnaistuttavat.

Ikääntynyt elimistö on nuorta suotuisampi maaperä sairauksille, sillä vanheneva keho on kuin ratas, jonka hampaisiin on tarttunut hiekkaa.

– Hyvin pidetty keho kestää kuitenkin kunnossa huomattavasti kauemmin kuin huonosti pidetty. Terveillä elintavoilla kukin meistä voi jarruttaa ikääntymistä jopa kymmenillä vuosilla, professori huomauttaa.

Älä liho keski-iässä

– Kudokset vanhenevat, ja vieläpä eri tahtiin eri yksilöillä. Vanheneminen ei kuitenkaan ole sairaus, Timo Strandberg muistuttaa.

Omista valinnoistamme, kuten ruokailutottumuksistamme, liikunnan määrästä ja ylipainosta keski-ikään tultaessa, riippuu pitkälti se, onko meillä seitsenkymppisenä 50-vuotiaan vai 80-vuotiaan elimistö.

– Elintavat, kohtalo ja yksilön geneettinen perimä päättävät lopulta eliniän pituudesta. Geenien merkitys korostuu, mitä korkeampaan ikään päästään. Vanhuuden rajana on lääketieteessä pidetty noin 75:ttä vuotta. Keskimäärin sen ikäiseksi itsestään huolta pitävä pystyy elämään yleensä ilman ihmeempiä sairauksia.

Vasta, kun mennään yli sadan vuoden, jopa sataankymmeneen, on aina kyse paitsi terveistä elintavoista myös hyvistä geeneistä. Tervaskantokin kuolee viimeistään silloin, kun maksimielinaika on täynnä.

– Ihmislajilla katto näyttää tulevan vastaan noin 120 vuoden kohdalla. Perimäämme koodatut solutason itsesäätelymekanismit ottavat ohjakset ja käynnistävät solujen hallitun kuoleman. Vaikka vanhuuteen ei kuolla, solukuoleman käynnistyttyä siltä saattaa vaikuttaa. Aiemmin terve vanhus näyttää vain kuihtuvan pois.

Elintaparemontti kannattaa

Vanheneminen tuo mukanaan joukon väistämättömiä, myös silmin nähtäviä muutoksia. Iho menettää kimmoisuuttaan, hiukset ohenevat ja paino useimmiten lisääntyy. Silti jopa 50 ikävuoteen saakka ikääntymisen ei tarvitse sen kummemmin näkyä, saati tuntua.

– Nekin, jotka viisikymppisenä heräävät vaalimaan terveyttään, keräävät itselleen enemmän elinvuosia kuin ne, jotka sitkeästi tupakoivat, ryyppäävät, makaavat sohvalla, syövät rasvaista ja suolaista ruokaa sekä tuntevat olonsa kaikin puolin onnettomaksi, Strandberg toteaa.

Hän kertoo kansainvälisesti tunnetusta suomalaistutkimuksesta, jossa vuosina 1919–34 syntyneitä miesjohtajia seurattu jo 40 vuotta sen vuoksi, että saataisiin tietoa elintapatekijöiden vaikutuksesta eläinikään.

– Tutkimuksessa on huomattu, että viisikymppiset, askin päivässä tupakoivat kuolivat keskimäärin neljä vuotta nuorempina kuin ne, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet. Sen sijaan viisikymppisenä tupakoinnin lopettaneista johtajista moni eli yhtä kauan kuin tupakoimattomat.

Tupakan ohella on tärkeää välttää valtimosuonten jäykistymistä, jos mielii elää mahdollisimman terveenä mahdollisimman pitkään. Valtimot säilyvät kunnossa ehkäisemällä kolesterolin nousua ja hoitamalla kohonnutta verenpainetta – tarvittaessa statiini- ja verenpainelääkkeillä.

– Normaali verenpaine viisikymmenvuotiaana tietää noin viittä elinvuotta lisää verrattuna korkeaa verenpainetta poteviin.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että puhumme todellakin vain keskiarvoista. Heitäkin on, jotka kuolevat sydäninfarktiin huonojen elintapojen ja huonojen geenien yhteisvaikutuksesta jo kolmikymppisinä. Elintavat kannattaa siis varmuuden vuoksi tarkistaa jo nuorella iällä.

Kohtalo ei riipu geeneistä

Ikääntymistekijöistä jopa 70 prosenttia on kiinni elintavoista ja ympäristövaikutuksista, osoittavat identtisistä kaksosista valmistuneet tutkimukset. Elipä niin tai näin, geenit säätelevät vanhenemisvauhtia pari-kolmekymmentä prosenttia.

– Eikä auta, vaikka omaisit 120-vuotiaan geenit, jos kaahaat ajokortin saatuasi typeryyttäsi päin kallioseinämää ja kuolet alle kaksikymppisenä, Strandberg napauttaa.

Toki hyvät geenit hidastavat jonkin verran esimerkiksi tupakoitsijan sairastumista tupakkatauteihin; sen sijaan huonot geenit eivät välttämättä merkitse omistajalleen ennenaikaista kuolemaa.

Alzheimerin tautiin näyttää liittyvän vahvasti apoE4-niminen genotyyppi. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että läheskään kaikki tämän genotyypin kantajista eivät sairastu dementiaan.

Salaisuus piilee jälleen kerran elintavoissa. Normaali paino, verenpaine, kolesteroli, aivojumppa, virkeänä pitävät harrastukset sekä erilaiset psyykkiset hyvinvointitekijät, kuten onnellinen parisuhde, ystävät ja hyvä itsetunto, suojaavat sairastumiselta.

– Viime kädessä geenit ja ympäristö siis pelaavat yhteen ihmisen hyväksi.

Lääkkeet tuovat lisävuosia

Pitkä ikä ei aina ole yhtä kuin sairauspäivätön elämäkerta. Sata vuotta täyttäneistä tehdyissä tutkimuksissa on vain alle viidennes sellaisia, jotka eivät olisi vanhemmiten kehittäneet jotakin vakavaa tai pitkäaikaista sairautta.

– Enemmistö eli peräti 80 prosenttia tutkimuksiin osallistuneista yli satavuotiaista on potenut jotakin vakavaa mutta toipunut. Iäkkäänä heitä taas on hoidettu hyvin ja lääkityksestä on huolehdittu.

Vastaavanlaisia tuloksia on luvassa yli 75-vuotiailla sydän- ja verisuonitauteja potevilla helsinkiläisillä vuosien tutkimuksissa.

– Monet helsinkiläistutkittavat ovat selvinneet hyvin sairauksista huolimatta. Toki heillä on runsaasti lääkkeitä käytössään, mutta he ovat hyvässä kunnossa ja osan heistä voi kroonisesta taudista huolimatta olettaa elävän yli satavuotiaaksi, Strandberg sanoo.

Korkeaan ikään ehtineistä moni saa siis kiittää nykylääketiedettä siitä, että henki on säilynyt sitä uhkaavista sairauksista huolimatta. Kolesteroli-, verenpaine- ja muut valtimotautilääkkeet ovat suojaamassa terveyttämme, kun kansalaisten elintavat näyttävät suuntaavan alamäkeen.

– Elinajanodotteessa ollaan nyt vedenjakajalla ja asiantuntijat pelkäävät, että takapakkia on tulossa. Lihavuusepidemia, rajuun kasvuun kääntynyt alkoholinkäyttö sekä nuorten naisten tupakointi antavat olettaa, että suomalaisten keskimääräinen elinikä, miehillä 75 vuotta ja naisilla 82 vuotta, kääntyy tulevaisuudessa laskuun. Toivottavasti näin ei käy, sillä itse voimme ratkaista sen, miten vanhuusikämme vietämme, Timo Strandberg sanoo.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.