Synkimpinä hetkinä Hanna mietti vain asioita, joita ei pystynyt tekemään. Se oli raskasta. "Samaan aikaan oli jatkuvasti huono omatunto siitä, että mitä minä nyt tällaisesta valitan. Olisi voinut käydä niin paljon huonomminkin."
Synkimpinä hetkinä Hanna mietti vain asioita, joita ei pystynyt tekemään. Se oli raskasta. "Samaan aikaan oli jatkuvasti huono omatunto siitä, että mitä minä nyt tällaisesta valitan. Olisi voinut käydä niin paljon huonomminkin."

Politiikan tutkija Hanna Wass oli tottunut suunnittelemaan elämänsä tarkasti. Sitten onnettomuus pakotti katsomaan kaikkea uusin silmin.

Lokakuussa 2024 politiikan tutkija Hanna Wass oli yksin metsälenkillä, kun hänen tasapainonsa yllättäen petti. Jalka oli jäänyt jumiin kahden kannon välin.

– Kaaduin pää edellä. Kun käännyin katsomaan, huomasin, että nilkkani oli kääntynyt 90 astetta, Hanna kertoo.

Onnettomuutta seurasi leikkaus ja pitkä kuntoutuminen. Nilkka oli murtunut kolmesta kohtaa. Aluksi Hanna liikkui pyörätuolilla ja rollaattorilla, sen jälkeen kyynärsauvoilla. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kuntoutumisen aikana Hanna on oppinut paljon itsestään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Olen kuvitellut olevani monella tapaa resilientti ja parhaimmillani kriisitilanteissa. Se pätee kuitenkin vain silloin, kun olen täysissä voimissani. Nyt olen huomannut, että olen todella pelokas omaan terveyteeni liittyvissä asioissa.  

Tunteet eivät ojentuneetkaan

Hanna Wass on monista medioista tuttu politiikan kommentaattori ja tunnettu myös värikkäästä tyylistään. Hän on esiintynyt pinkeissä puhvihihoissa A-studiossa, nimennyt Minna Parikan pupukorkokengät tavaramerkikseen ja puhunut siitä, että uskottavuus ei ole kiinni vaatteista.

– Joku kysyi sairauslomani aikana, voinko enää koskaan käyttää korkokenkiä. Se tuntui järjettömältä ja oli aika lailla viimeinen asia, jota pohdin.

Hanna mietti, toipuisiko koskaan ennalleen. Hän oli niin vihainen kaatumisestaan, ettei halunnut aluksi opetella edes kävelemään kyynärsauvoilla. Tapahtunutta oli vaikea hyväksyä.

– Taannuin kiukuttelevaksi lapseksi. Olen puoliksi vitsaillut, että olen joutunut nyt kasvamaan uudelleen aikuiseksi, kun se edellisellä kerralla jäi vähän puolitiehen.

Hanna työskentelee yleisen valtio-opin apulaisprofessorina ja varadekaanina Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Tutkijana hän tunsi hyvin kriisin tyypilliset vaiheet: kieltämisen, suuttumuksen, jossittelun, masennuksen ja hyväksymisen. Välillä hänestä kuitenkin tuntui, että tiedosta oli vain haittaa.

– Tunteet eivät ojennu sillä, että sanoo itselleen, että tuo on lapsellista tai naurettavaa. Ne on vain pakko elää läpi.

Lue lisää Hanna Wassin ajatuksia kuntoutumisesta Hyvän terveyden numerosta 5/25. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta

Sisältö jatkuu mainoksen alla