Polymyalgia eli monilihasreuma iskee yllättäen juuri silloin kun on elämänsä kunnossa. Vaikka sairaus on nivelreumaa yleisempi, se on monesti hankala tunnistaa.

 Polymyalgia eli monilihasreuma ei nimestään huolimatta pesi lihaksissa vaan lihaksia kannattelevissa nivelkudoksissa.

Vaikka polymyalgia on nivelreumaa yleisempi sairaus, sitä ei ole aina helppo tunnistaa – etenkin, kun sairastuneet ovat lähes aina yli 60-vuotiaita. Heillä on usein samantyyppisiä, muista syistä johtuvia oireita.

Polymyalgiaa sairastavalla on kipua ja kankeutta erityisesti niska-hartiaseudussa, lantiossa ja reisissä. Öisin piinaa kipu, ja hikoilupuuskat ovat tavallisia.

Joka kolmatta vaivaa lisäksi kuumeilu, pahoinvointi, heikotus tai laihtuminen. Hoitamattomana polymyalgia voi viedä liikuntakyvyn lähes kokonaan.

Rysähtäen tai hiipien

Vaikka polymyalgia on nivelreumaa yleisempi sairaus, sitä ei ole aina helppo tunnistaa –- etenkin, kun sairastuneet ovat lähes aina yli 60-vuotiaita. Heillä on usein samantyyppisiä, muista syistä johtuvia oireita.

Polymyalgiaa sairastavalla on kipua ja kankeutta erityisesti niska-hartiaseudussa, lantiossa ja reisissä. Öisin piinaa kipu, ja hikoilupuuskat ovat tavallisia. Joka kolmatta vaivaa lisäksi kuumeilu, pahoinvointi, heikotus tai laihtuminen. Hoitamattomana polymyalgia voi viedä liikuntakyvyn lähes kokonaan.

– Paikat on niin jäykkinä, että aamupäivät menee kuin hidastetussa filmissä. Jo sängystä nouseminen käy työstä, kertoo 65-vuotias Kurt Eriksson nyt kaksi vuotta myöhemmin.

Aluksi kipu oli reisissä, lonkissa ja niskassa. Lääkäri määräsi tulehduskipulääkettä, joka ei auttanut. Jäsenet kävivät päivä päivältä jäykemmiksi. Pitkään suunniteltua kalareissua Kainuuseen ei silti voinut jättää väliin.

– Siellä kipu äityi: sattui kantapohjista korviin. Palasin kesken reissun junalla Helsinkiin. Kun en pystynyt istumaan, niin seisoa törötin koko kymmenen tunnin matkan, Eriksson hymähtää.

Sairauden ensimmäiset yksitoista viikkoa Kurt Eriksson valvoi yöt, vartin torkkujen voimalla. Sitten vaimo muisti leikanneensa joskus lehdestä polymyalgiasta kertovan artikkelin. Palaset sopivat yhteen ja löytyi hoito: kortisonilääkitys.

– Kahdessa päivässä kivut olivat puolittuneet! ällistelee Eriksson vieläkin.
Kortisoni on ainoa lääke polymyalgiaan. Sen pitäisi palauttaa liikuntakyky ennalleen ja kaksi kolmesta sairastuneesta paranee niin, ettei elimistöön jää jälkeäkään sairaudesta.

Askel kerrallaan

Kurt Eriksson tietää, kuinka tärkeää on pitää peruskuntoa yllä, vaikka sattuisikin. Talvella hän aloitti varoen hiihtolenkit, nyt harkinnassa on rullasuksien hankinta.

– Kunnon kävely tai uiminen auttavat yhtä lailla, vinkkaa Eriksson.

Liikunnassa tärkeintä on löytää tasapaino: ei liikaa, etteivät lihakset kipeytyisi lisää, eikä liian vähän, jotteivät jäsenet heikentyisi. Rentoutusmenelmiä kannattaa myös opetella.

– Ilman tätä sairautta en olisi tajunnut, kuinka tärkeää vertaistuki on. Tekee hyvää kun näitä asioita saa vatvoa niin että muut ymmärtävät puolesta sanasta, keväällä 2004 sairastunut Kurt Eriksson toteaa. Hän toivoo ryhmätukea kaikille polymyalgikoille.

MONILIHASREUMA

  • Polymyalgia on yleinen yli 60-vuotiailla (tuskin koskaan alle 50 v.), kaksi kolmesta sairastuneesta on naisia. Sairauden syytä ei tunneta, eikä se periydy. – Polymyalgiaa ei voi ehkäistä tai lykätä, koska emme tiedä mikä sen laukaisee. Syypää voi olla virus tai bakteeri, osatekijä ehkä verisuonten kalkkeutuminen, mutta varmaa tietoa ei vielä ole, sanoo sisätautien erikoislääkäri, reumatologi Tapio Ahola Mehiläisen sairaalasta Helsingistä.
  • Oireena on kipua ja liikejäykkyyttä erityisesti niska-hartiaseudun ja lantiorenkaan sekä reisien tyvialueilla.
  • Liikkuminen pahentaa kipua ja tekee lihakset kosketusaroiksi. Nivelten arkuutta, yleisimmin olkapäissä ja lonkissa, mutta ei selviä turvotuksia.
    Jäsenet ovat jäykät erityisesti aamuisin, ja vuoteesta nousu on vaikeaa.
  • Lisäksi voi olla väsymystä, lievää kuumeilua, heikotusta, laihtumista ja masennusta. Veren lasko eli senkka ja nopea tulehdusarvo eli CRP kohoaa monella selvästi.
  • Ohimovaltimon tulehdus on polymyalgian rajumpi muoto. Hoitamattomana se vaarantaa näkökyvyn. Oireet ovat usein sellaisia, että ne sopivat moneenkin tautiin. Tyypillinen oire on kuitenkin toispuoleinen päänsärky ja pureskeltaessa poskissa tuntuva kipu. Tähän vaikeampaan taudinmuotoon sairastuvat usein ne, jotka eivät aiemmin ole edes flunssaa poteneet eli mitä vahvempi vastustuskyky, sitä rajumpi taudinkuva.
  • Tauti todetaan potilaan iän, kipuoireiden, yleiskunnon ja verikokeiden perusteella. Koska iäkkäillä ihmisillä on usein muita samankaltaisia oireita aiheuttavia tauteja, voidaan tehdä muitakin tutkimuksia, esimerkiksi lonkka- tai olkanivelten ultraäänikuvauksia. Diagnoosi voidaan varmistaa lyhyellä koelääkityksellä.
  • Ohimovaltimokoepala yhtäkkiä vaikeasti sairastuneesta, kuumeilevasta potilaasta saattaa taas johtaa ohimovaltimotulehduksen varmistumiseen.
  • Hoitona käytetään kortisonilääkkeitä, jotka ovat hyvin tehokkaita. Taudin oireet korjaantuvat liki täysin 1–3 vrk:ssa, tulehduksen lopullinen taltuttaminen vaatii kuitenkin 2–3 vuoden hoidon. Tänä aikana paranee kaksi kolmesta sairastuneista, 4–5 vuoden hoidolla lähes kaikki. Ohimovaltimon tulehdus hoidetaan yleensä sairaalassa suurin kortisoniannoksin.

LUE LISÄÄ reumasairauksista ja niiden hoidoista.

Hyvä terveys/Menna Waris

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.