Kapea ranne on täynnä luita, hermoja, jänteitä ja verisuonia. Paljon käytetty nivel altistuu helposti rasitukselle ja vammoille.

Särkeekö arkiaskareiden hoitaminen ranteita? Säteileekö kipu ranteesta sormiin tai kyynärvarteen? Heräätkö yöllä ranteen puutumiseen?

Ainakin hetkellisesti ranteessa voi tuntua muisto rasituksesta, huonosta työskentelyasennosta tai kaatumisesta. Se ei ole harvinaista, sillä meillä kädellisillä ranteen rakenne mahdollistaa kämmenen monensuuntaisen liikkeen, ja kädet ovat ahkerassa käytössä. Ranteessa on oikeastaan peräkkäin kaksi niveltä, jotka liikkuvat yhdessä siten, että rannetta voi koukistaa ja ojentaa sekä taivuttaa sivuille.

KAATUMISEN LASKUA

Rannevaivat voidaan karkeasti jakaa sairauksiin ja vammoihin. Huomattava osa työtapaturmista on käsivammoja. Moni satuttaa ranteensa kaatuessaan, kun suojaa refleksinomaisesti vartaloa maahan iskeytymiseltä.

Värttinäluu kulkee peukalon puolella käsivarressa ja se muodostaa pikkusormen puoleisen kyynärluun kanssa kyynärvarren. Kun vartalon paino tulee yllättäen ranteen päälle, vaarana on värttinäluun ja kyynärvarren alaosan murtuma.
Kaatumismurtuman riski kasvaa yli 50-vuotiailla, joiden luuston haurastuminen on jo alkanut.

KUVAKAAN EI AINA KERRO

Myös pitkien käsivarren luiden alapuolella ranteessa sijaitseva veneluu saattaa murtua, jos käden päälle kaatuu. Vammaa ei aina huomaa.

— Veneluun murtuma voi joskus olla hyvinkin vähäoireinen, käsikirurgian dosentti, ylilääkäri Jorma Ryhänen Oulun Terveystalosta kertoo.

Veneluun murtuma tulisikin löytää nopeasti. Tämä siksi, että sen murtumat luutuvat muita hitaammin, koska veneluun verenkierto tulee sormien puolelta ikään kuin vastasuuntaan. Diagnosointi ei kuitenkaan ole helppoa, sillä veneluun murtuma ei aina näy edes tuoreista röntgenkuvista.

Jos siis on kaatunut ja kipu jatkuu, ranne kannattaa kuvata uudelleen parin viikon sisällä.

Nuorten kyynärluut ovat kestäviä, mutta veneluut voivat heilläkin murtua. Näin saattaa käydä esimerkiksi jos kaatuu käden päälle vauhdikkaassa liikunnassa, kuten rullalautailussa.

— Nivelsidekin voi revetä. Jos vamma jää hoitamatta, seurauksena on pahimmillaan pikkuhiljaa ranneniveltä tuhoava nivelrikko, Ryhänen sanoo.

Tyypillinen käden nivelsidevamma on hiihtäjänpeukalo. Se on peukalon tyven vamma, jossa kämmenluun ja peukalon ensimmäisen sormiluun peukalon puolelta repeää nivelside. Nimensä vamma on saanut siitä, että sauva kädessä kaatuessa juuri tämä nivelside repeää helposti. Nivelsiteen kiinnittymiskohdasta irtoaa joskus myös pieni luukappale eli kiinnittymiskohdan luu.

— Vamma on yleensä leikattavissa kuntoon, käsikirurgi Jorma Ryhänen sanoo.

VASTALÄÄKETTÄ RASITUKSEEN

Ranteen raju kuormitus, vaikka painavia taakkoja nostellessa, tai yksitoikkoiset toistoliikkeet aiheuttavat rasitusvammoja. Klassinen esimerkki on päätetyö, jossa ranteet ovat jatkuvasti pienessä jännityksessä sekä näppäimistöä että hiirtä käyttäessä.

Särkyä voi aiheuttaa myös käsien tavallisesta poikkeava rasittaminen, vaikkapa kodin remontointi, jos vastaavaa ei ole tottunut tekemään.

Rasitusperäisten vammojen tehokkain hoito on ennalta ehkäisy.

— Paras lääke rannevaivoihin on tasapainottaa rasituksen ja levon määrää. Töissä se tarkoittaa taukojen pitämistä, jolloin voi levon lisäksi tehdä palautumista edesauttavia vastaliikkeitä, fysioterapeutti Saara Raatikainen sanoo.

Ranteita voi särkeä niin rasituksen aikana kuin viiveellä vasta rasituksen jälkeen, esimerkiksi öisin. Akuuttia särkyä lievittävät lepo ja tulehduskipulääkkeet.

— Jos lihasperäiset kivut pitkittyvät, lämmin saattaa tehdä hyvää, Saara Raatikainen neuvoo.

Silloin kannattaa kokeilla ranteenlämmittimiä tai lämpötyynyä.
Jos taas kivun syynä on tulehdus, kylmähoito tuo usein helpotusta. On kuitenkin hyvä muistaa, että hermoperäisiä kipuja kylmä voi ärsyttää.

Kun kipu on saatu rauhoittumaan, ranteen rasituskestävyyttä voi ryhtyä vähitellen parantamaan voimisteluliikkeillä.

RANNE VOI SAIRASTUA

Ranteen sairauksista tutuimpia ovat jännetulehdus, jännetuppitulehdus ja rannekanavaoireyhtymä. Ensiksi mainitut ovat usein rasitusvammoja ja johtuvat pitkään jatkuneesta yksitoikkoisesta toistoliikkeestä.

Potilaan ajaa hoitoon yleensä kova tai pitkittynyt kipu ja mahdollisesti tästä johtuva tilapäinen työkyvyttömyys. Jännetuppi tulehduksessa pitkittynyttä kipua ja jännetupen turvotusta voidaan hoitaa kipulääkkeiden lisäksi paikallisilla kortisoniruiskeilla. Joskus ahtautunut jännetuppi saattaa vaatia leikkaushoitoa.

HERMO POIS PINTEESTÄ

Rannekanavaoireyhtymässä ranteessa kulkeva keskihermo joutuu puristuksiin ranneluiden muodostamassa kanavassa. Peukalon viereiset sormet puutuvat ja niitä pistelee. Tuntemukset säteilevät käsivarsiin. Puutuminen saattaa herättää keskellä yötä ja kättä pitää ravistella ja hieroa. Aamuisin sormet voivat olla turpeat ja kömpelöt, esineitä saattaa pudota käsistä tai vaatteiden napittaminen ei onnistu.

Usein rannekanavaoireyhtymän syy on epäselvä, mutta riskitekijöitä ovat nosto- ja toistotyö. Ranteen rasitus lisää oireita.

— Syynä voi olla ranteen turvotusta lisäävä sairaus, kuten nivelrikko, tai poikkeava kuormitus, mutta usein säikäyttävän oireen syy jää epäselväksi, käsikirurgi Jorma Ryhänen sanoo.

Diagnoosi varmistetaan ENMG-tutkimuksella eli hermoratatutkimuksella.
Rannekanava-ahtautumaa voidaan hoitaa kortisonipistoksella rannekanavaan ja ranteen lastoittamisella, mutta parhaiten auttaa paikallispuudutuksessa suoritettu leikkaus, jolla pinteessä oleva hermo vapautetaan.

REUMA VAI MUU TULEHDUS?

Nivelreumakin saattaa iskeä ranteeseen, vaikka sen yleisimmät paikat ovat rystyset ja päkiät sekä sormien keskinivelet. Reuma alkaa nivelien arkuudella, vähintään tunnin kestävällä aamujäykkyydellä ja turvotuksella. Myöhemmässä vaiheessa alkaa särky. Reuma todetaan lääkärintutkimuksen, laboratoriokokeiden ja kuvantamistutkimusten perusteella. Sairautta hoidetaan reumalääkkeillä ja fysioterapialla.

Iäkkäille ihmisille tyypillistä nivelrikkoa tavataan myös ranteessa. Harvoin se kuitenkin iskee pelkästään ranteeseen, paitsi jos ranne on vammautunut.

Nivelrikon seurauksena sorminiveliin saattaa tulla kyhmyjä, liikaa naksumista ja virheasentoja. Käsiä särkee. Alkusyynä on usein toistoliike, joka kuormittaa koko käden lihaksistoon kulkevia jänteitä.

— Röntgenkuvauksella varmistetaan, onko kyse nivelrikosta. Hoito on lähinnä oireiden lievittämistä kipulääkkeillä, paikallisin kortisonipistoksin, rannetuilla ja lämpöhoidolla, kertoo terveyskeskuslääkäri Pekka Kirstilä.

Reaktiivinen niveltulehdus voi yllättää hengitystie- tai suolistoinfektion jälkitautina. Se saattaa tulla mihin tahansa niveleen, myös ranteeseen.

— Reaktiivinen tulehdus saattaa olla viatonta kolotusta, joka menee omia aikojaan ohi. Se ei ole ongelmallinen tai vakava, mutta mahdollisuus kannattaa huomioida, Pekka Kirstilä huomauttaa.

VAARATON PALLO RANTEESSA

Hyytelörakoksi kutsutaan pinkeää nivelkalvon tai jännetupen pullistumaa, joka sisältää hyytelömäistä nestettä. Se ei yleensä aiheuta kipua, mutta voi säikäyttää ja tuoda mieleen kasvaimen. Kuitenkin hyvin harvoin käden patin syitä ovat muut luun, jänteen tai pehmytkudoksen kasvaimet tai rakkulat.

Hyytelörakko on yleensä sormenpään kokoinen. Se aiheuttaa korkeintaan lievää kipua ja haittaa lähinnä olemassaolollaan. Yleensä rakko häviää omia aikojaan, jos vain jaksaa odottaa. Jos se on hankalassa paikassa ja haittaa askareita, hyytelörakko voidaan tyhjentää punktiolla ja ruiskuttaa onteloon kortisonia. Se kuitenkin täyttyy helposti uudestaan. Tätä voidaan ehkäistä hieromalla rakkoa. Joskus hyytelörakko saatetaan leikata puudutuksella päiväkirurgiassa.

ENSIAPU

  1. Lopeta ranteen rasittaminen.
  2. Tue ranne kevyesti, rentouta.
  3. Vamman päälle kylmähaude tai -geeli.
  4. Jos kipu jatkuu, kokeile lämpöpakkausta.

Katso myös
Jumppaa voimaa ranteeseen

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti