Vinot hampaat, hämmentynyt hymy tai syömistä vaikeuttava purenta ovat hyviä syitä oikomishoitoon. Jos sitkeytesi riittää vuoden kahden urakkaan, saat palkinnoksi täydellisyyttä hipovan hammasrivistön.

Yhtä lailla kuin lapsuudessa, myös aikuisiässä voidaan vaikuttaa hampaiden sijaintiin suussa. Oikomishoidon dosentti, erikoishammaslääkäri Janna Waltimo-Sirén Helsingin yliopistosta kertoo, että purennassa tapahtuu pieniä muutoksia läpi elämän. Kivutkin voivat alkaa vasta aikuisena.

— Hampailla on taipumus ahtautua ja esimerkiksi pienileukaisille saattaa vasta iän karttuessa ilmaantua purentavaivoja, hän sanoo.

Erikoishammaslääkärin mielestä hammasrivistön pienet epätasaisuudet ovat pelkästään persoonallinen juttu. Samaan saumaan hän silti painottaa, että myös kauneus on ihan hyvä syy oikomishoitoon.

— Potilasta kiinnostaa, miten oikomishoito kohentaa ulkonäköä, miltä purenta oikomishoidon jälkeen tuntuu tai mitä haittaa on, jos purentavirheen jättää hoitamatta. Jotta potilas osaisi päättää, ryhtyäkö puuhaan, kerron hoitovaihtoehdoista ja niiden kustannusarviosta.

Hammaslääkäri muistuttaa siitäkin, että oikomishoito vaatii pitkäjänteisyyttä.
— Oikominen kestää usein vuoden pari ja maksaa tuhansia euroja. Oikomiskojeetkaan eivät tunnu mukavilta suussa, Janna Waltimo-Sirén sanoo.

HAMPAAT VIUHKASSA

Valtaosa aikuisten oikomishoidoista tehdään yksityisillä hammaslääkäreillä. Vain vakavimmissa purentavirheissä hoidon voi saada julkisessa hammashuollossa.

— Julkiselle pääsee aikuinenkin, jos hänellä on esimerkiksi syömistä hankaloittava tai leuan vinoon ohjaava vaikea purentavirhe.

Erittäin syvässä purennassa alaetuhampaiden kärjet osuvat suulakeen. Silloin hampaat voivat aiheuttaa kipeän painauman pehmeään ienkudokseen ja vaikeuttaa suurestikin pureskelua.

Päinvastaisessa tilanteessa, siis avopurennassa, vain harvat hammasparit osuvat yhteen, ja sen vuoksi syömisestä tulee hankalaa.

— Risti- tai saksipurennassa olevat hampaat ohjaavat suuta suljettaessa alaleukaa joko eteen tai sivulle. Tällainen purenta voi yksinkertaisimmillaan johtua liian ahtaalle joutuneista hampaista.

Waltimo-Sirén sanoo, että harvoin aikuisen oikomishoidon aloituksen syy piilee ainoastaan ulkonäössä.
— Usein taustalla on myös purennallista haittaa.

Hampaat voivat esimerkiksi olla niin ulkonevat, että huulia on vaikea saada yhteen, tai ne viuhkaantuvat. Silloin hampaiden väliin ilmaantuu rakoja.

— Ja jos ihminen on niin tympääntynyt hampaidensa ulkonäköön ettei tohdi
hymyillä, kyllä oikomisen etuja on hyvä ainakin kysyä.

ASENNE KOHDALLEEN

Hoidon aloittamista edeltävät huolelliset selvitykset. Aluksi katsotaan potilaan yleisterveys, hampaiden ja ikenien kunto ja suunhoitotavat.

— Jos oikomiselle ei ole estettä, tehdään tarkka tutkimus. Hampaista teetetään kipsimallit, ja hampaiden, leukojen ja kasvojen alueelta otetaan röntgenkuvia. Näiden avulla todetaan purennan ongelmat ja suunnitellaan millintarkkuudella hampaiden liikuttaminen oikomiskojeilla, Waltimo-Sirén sanoo.

Seuraavassa vaiheessa hammaslääkäri kertoo potilaalleen erilaisista oiontatavoista hyötyineen ja haittoineen.

— Kaikkia ongelmia ei lähdetä korjaamaan, vaan joskus tyydytään suppeampaan ratkaisuun, jossa potilasta eniten vaivaava hampaiden asentovirhe hoidetaan. Asiakkaan on hyvä ymmärtää, etteivät hampaat ole syyttä suotta asettuneet nykyisille sijoilleen.

Vuosien oikomisen jälkeenkin huulien ja kielen paine ja pureskelu saattavat painaa oiottua purentaa takaisin lähtöasetelmiin. Monesti oikomisen päätyttyä tarvitaan lisäkojeita, joilla uusi hammasrivi saadaan pysymään ruodussa.

MILLI KUUKAUDESSA

Oikomiskojeet, niin sanotut ”raudat” liimataan sekä ylä- että alahammaskaarille tavallisesti hampaiden ulkopinnalle, etuhampaasta taaksepäin laskettaessa yleensä kuudenteen tai seitsemänteen hampaaseen. Hampaita liikutetaan vähitellen kohti tasaista rivistöä ja kohdilleen osuvaa purentaa.

— Hampaat voivat siirtyä vain millin kuukaudessa. Oikomiskojeesta luuhun välittyvä voima vaikuttaa uudistuvan leukaluun kasvutasapainoon. Hammas ikään kuin ui hitaasti uudistuvassa luussa kohti haluttua paikkaa, Waltimo-Sirén kertoo.

Hampaiden ”uittaminen” tapahtuu kiinnikkeissä olevien metallisten lankojen ja jousien avulla.

— Näitä lankoja vaihdetaan noin kuuden viikon välein. Ensin aloitetaan ohuista ja taipuisista langoista ja edetään paksumpiin ja jäykempiin.

Oikominen ei koske, mutta kun kaarilankoja vaihdetaan ja kiristellään, kiristymisen tunne tekee suun usein joksikin
aikaa helläksi.

— Tunne menee ohi muutamassa, korkeintaan viidessä päivässä, mutta sinä aikana etenkin kovan ruoan pureskelu voi olla hankalaa, hammaslääkäri muistuttaa.

VARAUDU JÄLKIHOITOON

Oikominen on ihmiskehon laskentafysiikkaa tarkimmillaan — voimien ja vastavoimien puntarointia ja niiden välistä tasapainoilua.

— Onnistuneen lopputuloksen saamiseksi aikuinenkin tarvitsee joskus öisin päälaelle tukeutuvia vetoja tai leukaluuhun asetettavia miniruuveja. Kun kojeet on poistettu, valmistetaan saman tien ylläpitokojeet tuloksen säilymiseksi, Janna Waltimo-Sirén kertoo.

Ylläpidossa alaleukaan, kuuden etuhampaan kielen puoleisille pinnoille kiinnitetään tukilanka. Yläleuassa käytetään niin sanottua retentiolevyä, jossa on suulakiosa. Osaan on kiinnitetty etuhampaiden ulkopintoja tarkasti myötäilevä kaari.

— Levyä käytetään kolmisen kuukautta yhtä mittaa, jonka jälkeen käyttöä vähennetään asteittain.

Hoitojen kesto vaihtelee sen mukaan, miten laajasta oionnasta on kyse. Aikuinen joutuu pitämään oikomiskojeita yleensä vuoden, puolitoista tai parikin vuotta.

— Mutta tuloksena onkin sitten selvästi tasaisempi, usein jopa täydellisen näköinen hammasrivi, Waltimo-Sirén sanoo.

Lue lisää
Purentaelimistön toimintahäiriöistä
Testaa narskutteletko?

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.