Kantasoluista, jotka voivat korvata minkä tahansa vaurioituneen kudoksen elimistössä, odotetaan paljon. Parhaillaan tutkitaan, voisiko kantasoluilla elvyttää infarktin arpeuttamaa sydänlihasta.

Sydäninfarkti syntyy, kun yksi sydämen kolmesta suuresta verisuonesta tukkeutuu. Sydän ei saa riittävästi happea, jolloin sydänlihaksen solut alkavat kuolla hapenpuutteeseen ja korvautua arpikudoksella. Arpikudos ei tee hyvää sydämelle: se ei suoriudu lihassolujen tehtävistä, minkä vuoksi sydämen toiminta huononee.

– Sydäninfarktin hoidossa on olennaisinta pysäyttää arpikudoksen muodostuminen, sanoo professori Ari Harjula HYKSin sydänkirurgian osastolta.

– Mitä pidempään hapenpuute kestää, sitä laajemmaksi arpikudos ehtii kasvaa ja sitä vakavammat ovat seuraukset.

Tähän asti lääkäreiden ainoa ase taistelussa sydämen arpeutumista vastaan on ollut aika. Potilas on saatava mahdollisimman nopeasti sairaalaan, jossa tukkeuma joko liuotetaan pois tai suoni avataan pallolaajennuksella. Mitään ei ole kuitenkaan ollut tehtävissä jo syntyneelle arpikudokselle. Jos arpi on kasvanut liian suureksi, ainoa hoito on ollut sydämensiirto.

Nyt HYKSissä on kokeiltu arpikudoksen hoidossa menetelmää, jossa sairastuneeseen sydämeen ruiskutetaan potilaan omia kantasoluja.

– Kantasolut alkavat erilaistua sydämen lihassoluiksi ja parantavat arpikudosta, sanoo Harjula.
Näin arpikudos pienenee, sydämen teho kasvaa ja potilaan elämänlaatu paranee.

Arven syrjäyttäjät

Kantasolut ovat lääketieteen suurin lupaus sitten antibioottien keksimisen. Ne tarjoavat toivon siitä, että sairauksia voidaan tulevaisuudessa parantaa ihmisen omilla soluilla. Jos tutkijat oppivat hallitsemaan kantasolujen voiman ja säätelemään niiden erilaistumista, se avaa rajattomat mahdollisuudet sairauksien hoitoon.

HYKSissä tehtävä työ on ensimmäisiä merkkejä siitä, että lupauksille on myös katetta.

Sydänpotilaan kannalta hänen omien kantasolujensa käyttö ei tarkoita erityisiä toimenpiteitä. Kantasolut otetaan potilaan luuytimestä ja viedään käsiteltäväksi laboratorioon samalla kun häntä valmistellaan leikkaukseen. Laboratoriossa kantasolut eristetään ja puhdistetaan. Kun sydämen ohitusleikkaus lähenee loppuaan, kantasolut viedään takaisin leikkaussaliin ja ruiskutetaan sydänlihakseen.

– Mitä sydämessä tapahtuu tästä eteenpäin on hieman hämärän peitossa, koska menetelmä on vasta kokeiluasteella, sanoo Harjula.

Kantasolut ovat tavallaan raaka-ainetta, josta ”oikeat” solut syntyvät. Jotta kantasolut tietäisivät, pitääkö niiden erilaistua luusoluksi, korvan aistinsoluksi tai hermosoluksi, niiden on saatava ohjeita ympäristöstään. Nämä ohjeet tulevat niin sanottuilta kasvutekijöiltä. Kasvutekijät ovat eräänlaisia kasvuhormoneja, jotka sitoutuvat kantasoluun ja ”käskevät” sen erilaistua milloin miksikin solutyypiksi.

– Koska tässä tapauksessa kantasolut on ruiskutettu sydämeen, kasvutekijät ilmeisesti käskevät niiden erilaistua muun muassa sydämen lihassoluiksi. Seurauksena sydämeen kehittyy ilmeisesti lisää supistumiskykyisiä lihassoluja, sanoo Harjula.

Kun arpikudos korvautuu uusilla terveillä soluilla, sydän jaksaa pumpata tehokkaammin. Myös verenkierto arpeutuneella alueella kohenee, kun alueelle kasvaa uusia verisuonia.

Luusoluista lihasta

Tällä hetkellä sydämen vajaatoiminnan hoidossa käytetään luuytimen kantasoluja, koska lääkäreillä on niistä eniten kokemusta. Ne eivät kuitenkaan ole ainoa mahdollisuus. Kaikissa kudoksissa on kantasoluja, joiden erilaistumiskyky poikkeaa toisistaan.

Mahtavin muuntautumiskyky on sikiön kantasoluilla, jotka voivat erilaistua miksi tahansa solutyypiksi. Tässä piilee myös niiden vaara: ne voivat villiintyä kasvamaan hallitsemattomasti ja niiden käyttöä pidetään toistaiseksi liian vaarallisena. Sen sijaan mitä pidemmälle kantasolut ovat erilaistuneet, sitä turvallisempia ne ovat.

Tutkijoiden haasteena onkin löytää eri kudosten kantasoluista yhdistelmät, jotka hoitaisivat sydäntä tehokkaimmin. Jotkin kantasolut erilaistuvat hyvin sydänlihassoluiksi, toiset erilaistuvat paremmin verisuonten soluiksi, jotka kuljettavat happea ja ravintoa soluihin.

Vauhtia omille soluille

Toinen haaste on yksinkertaistaa menetelmää siten, että solusiirroista selvittäisiin ilman leikkausta.

– Tulevaisuudessa kantasolut voidaan ehkä ruiskuttaa suoraan sepelvaltimoon ja ne ohjautuvat itsestään sydämen vaurioalueelle, Harjula toivoo.

Verettömän hoitomahdollisuuden tarjoaa myös löytö, jonka mukaan sydänlihaksessa on omat kantasolunsa.

– Jos näiden kantasolujen kasvua kyettäisiin vauhdittamaan heti infarktin jälkeen esimerkiksi jollakin lääkeaineella, kantasoluja ei tarvitsisi erikseen ottaa potilaasta, eristää, viljellä ja siirtää sydämeen, sanoo Harjula.

Lisää voimaa pumppuun

Kantasoluilla voi olla merkitystä myös sepelvaltimotaudista, verenpainetaudista tai läppävioista johtuvan sydämen vajaatoiminnan hoitoon. Ohitusleikkaus lisää heikosti pumppaavan sydämen tehoa vain noin 10–15 prosenttia. Se riittää viemään rintakivut pois, mutta jättää sydämen edelleen vajaatoimintaiseksi.
HYKSissä tutkitaan parhaillaan, onko kantasolusiirroilla vaikutusta sydämen toimintaan ohitusleikkauksen jälkeen.

– Väestön vanhetessa yhä useampi suomalainen kärsii sydämen vajaatoiminnasta. Jos kantasoluilla voidaan vaikuttaa ihmisten elämänlaatuun, se on potilaille tuhannen taalan uutinen ja siksi kantasoluhoitoihin halutaan panosta, professori Ari Harjula sanoo.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.