Sydämentahdistin on varamies, joka hoitaa hommat kun sydän ei itse jaksa. Tulevaisuudessa rintaan asennettavan kojeen saattaa korvata ruiske kantasoluja.

Sydämentahdistinta tarvitaan, jos sydämen omat sähköimpulssit eivät riitä pitämään sykettä yllä. Pieni elintärkeä vekotin tykyttää 20 000 suomalaisen rinnassa.

– Tyypillistä tahdistinpotilasta ei ole, koska sykeongelmia ja toisaalta tahdistimia on hyvin erilaisia, kertoo ylilääkäri Mikko Syvänne Suomen Sydänliitosta.

Tahdistimia on kolmenlaisia: Yleisin korjaa puuttuvaa, hidasta tai pätkivää sykettä. Niin kutsutut sisäiset defibrillaattorit taas keskeyttävät rytmihäiriön nopealla tahdistuksella tai sähköiskulla. Sydämen vajaatoiminnan hoitoon on omat kojeensa.

Nykyiset tahdistimet osaavat myös säädellä sykkeen tiheyttä sen mukaan, mitä käyttäjä tekee. Lenkillä tarvitaan nopeampaa sykettä kuin levossa.

Pattereilla toimiva tahdistin keksittiin jo 1950-luvulla, mutta sen huonoja puolia on muun muassa herkkyys ulkoisille häiriöille. Tulevaisuudessa se korvattaneen biologisella tahdistimella, jotka rakennetaan esimerkiksi kantasoluista.

Sykkiviä soluja kasvatetaan jo

Sydämen syke syntyy sinussolmukkeessa, joka on erikoistuneiden sydänlihassolujen tihentymä. Solmuke tuottaa sähköisen jännitteen muutoksia, jotka saavat lihassolut supistumaan. Sähköiset impulssit syntyvät sinussolmukkeessa niin monimutkaisesti, että niiden tuottajia kutsutaan hassuiksi kanaviksi (funny channels).

Huonosti toimiessaan solmuke voi saada sydämen sykkimään liian hitaasti tai epäsäännöllisesti. Sinussolmuke voi vaurioitua sydänkohtauksen yhteydessä, mutta useimmiten toimimattomuuden syynä on silkka ikääntyminen.

Tutkijoiden unelmissa siintää biologinen sydämentahdistin, joka korvaisi elektronisen. Elävät solut pystyvät vastaamaan elimistön tarpeisiin paljon paremmin kuin hienoinkaan elektroninen laite. Esimerkiksi nykyiset sydämentahdistimet eivät osaa reagoida vahvoihin tunne-elämyksiin tai lääkitykseen: Ne toimivat samoin, katsoipa kantaja kauhuelokuvaa tai Pikkukakkosta tai söipä hän beetasalpaajaa tai ei. Biologiset olisivat herkempiä.

Viime vuonna newyorkilaiset tutkijat purkivat sinussolmukkeen. He rakensivat soluviljelmän, johon geeni geeniltä koottiin hassut kanavat uudestaan – ja saivat ne toimimaan. Syntynyt syke oli vielä turhan nopea ja epäsäännöllinen, mutta tutkimus oli hyppy eteenpäin sinussolmukkeen toiminnan ymmärtämisessä.

Aiemmin lupaavia tuloksia on saatu muun muassa kantasoluilla. Vuonna 2004 ihmisen kantasoluista saatiin laboratoriomaljalla kasvatettua sydänlihassoluja, ja kun ne sykkivät oikein, ne istutettiin sian sydämeen. Istutetut solut pitivät sydämen toiminnassa, vaikka sikojen omat sinussolmukkeet hiljennettiin.

Kantasoluilla korjataan sydäntä

Sydämen toimintaa parantavat kantasoluhoidot eivät ole mikään uusi asia. Suomessa sydänlihaksen vaurioita ja niiden aiheuttamaa sydämen vajaatoimintaa hoidetaan kokeellisesti potilaan omasta luuytimestä otetuilla kantasoluilla. Tutkimusta tehdään Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa ja sitä johtaa professori Ari Harjula.

Hoitomuodon odotetaan parantavan sydämen supistuvuutta kolmin- tai jopa viisinkertaisesti pelkkään sepelvaltimoiden ohitusleikkaukseen verrattuna. Lopullista yhteenvetoa vuonna 2006 alkaneen tutkimuksen tuloksista ei ole vielä tehty.

– Suurin ongelma on saada selville hoidon teho ja kesto sekä paras tapa siirtää soluja. Mitään ongelmia tai komplikaatioita, kuten rytmihäiriöitä, ei ole esiintynyt, Harjula kertoo.

Samanlaista tutkimusta tehdään muuallakin maailmassa, mutta Suomessa kantasoluja siirretään kerralla enemmän kuin muissa vastaavissa tutkimuksissa ja solut otetaan saman leikkaustilanteen aikana lantioluusta. Tavallisesti niitä säilytetään yön yli laboratoriossa.

Vaikka sydänlihaksen korjaaminen kantasoluilla ei ole sama asia kuin sykkivän sinussolmukkeen rakentaminen kantasoluista, Harjulan ja hänen kollegoidensa tutkimus tuo syketutkijoillekin tärkeää tietoa kantasolujen selviämisestä potilaan sydämessä.

Tulevaisuudessa sydämentahdistimen voi ehkä asentaa sydämeen kertaluontoisena ruiskeena sykkiviä soluja.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.