Silmät ovat sielun peili, ja suu on portti peremmälle. Terveessä suussa limakalvot ja purukalut ovat siistissä kunnossa. Tulehtunut suu sen sijaan on terveysriski.

Yli puolet suomalaisista kärsii pahanhajuisesta hengityksestä ainakin ajoittain. Yleisimmin syynä on puhdistamaton suu, jossa bakteerit mellastavat. Hampaiden reikiinnyttämisen ohessa ne tuottavat pahanhajuisia rikkiyhdisteitä. Halitoosi ei aina johdu hygienian pettämisestä. Hajut voivat olla peräisin nenänielusta ja nenän sivuonteloista, suolistosta tai keuhkoista. Hammaslääkärillä käynti on tärkeää, jotta vaivasta pääsee eroon.

Hammaslääkäriin oli hampaita tai ei

Kohteliaisuusvisiitti hammashygienistin luona kerran vuodessa ei riitä, tietää professori Riitta Suuronen Tampereelta. Jo hampaiston röntgenkuvaukseen tarvitaan hammaslääkärin taitoa ja laitekantaa. Ei riitä, että kuva otetaan. Se pitää myös tulkita.

– Hammaslääkäri ei sitä paitsi tarkista vain hampaiden kuntoa. Hän käy läpi purentalihaksiston ja leukanivelet, tutkii kaulan alueen imusolmukkeet ja suun limakalvot. Hammaslääkärin tarkistuksessa pitäisi käydä siinäkin tapauksessa, että suussa on moitteeton kokoproteesi, Riitta Suuronen sanoo.

Ennen kun hammaslääkäri aloittaa salapoliisintyönsä potilaan suussa, hän kyselee sairaudet ja lääkitykset. Tieto tarvitaan siksi, että se voi säästää potilaan hengen. Jos asiakkaalla on vaikka tablettilääkitys jalkasilsaan ja hammaslääkäri määrää suun infektioon antibioottikuurin, voi lääkkeiden yhteisvaikutus johtaa pahimmillaan vakaviin sydämen rytmihäiriöihin. Myös allergia- ja hiivalääkkeiden yhdistelmä saattaa aiheuttaa vaaran.

Limakalvomuutokset pitää tutkia

Ennen hampaiden tarkastusta hammaslääkäri nuuhkaisee hengityksen, tunnustelee leukanivelet, purentalihakset ja kaulan alueen sekä kyselee päänsäryistä ja yönarskuttelusta. Sen jälkeen siirrytään limakalvoihin.

– Jos hammaslääkäri huomaa vuotuisen tarkistuksen yhteydessä epäilyttäviä muutoksia potilaan limakalvoilla, hän lähettää potilaan edelleen erikoislääkärin tai erikoishammaslääkärin vastaanotolle. Väriltään tai kooltaan muuttunut läiskä limakalvolla kannattaa aina tutkia, puhumattakaan uusista muutoksista, Suuronen sanoo.

Säännöllinen ja pitkäaikainen hoitosuhde on suuasioissa arvokas. Eihän kertavierailun perusteella tiedä, mitä siellä suussa on aiemmin ollut. Aika usein suusta löytyy hiivasieni. Se ei aina ole aikuisilla samanlaista kuin pienen lapsen valkea sammas vaan useimmiten silmin näkymätöntä kasvustoa punoittavalla ja aralla limakalvolla.

– Esimerkiksi proteesin alta löytyvä mukulakivimäinen limakalvomuutos voi olla merkki hiivasta. Sen jälkeen proteesikin on hoidettava ja puhdistettava huolellisesti, pahimmassa tapauksessa uusittava kokonaan.

Kun huomaa itse suussaan haavauman tai limakalvomuutoksen, sitä kannattaa seurata pari viikkoa. Siinä ajassa häviävät esimerkiksi aftat, kivuliaat mutta täysin vaarattomat limakalvovauriot. Ellei vaiva häviä, on syytä näyttää suutaan terveyskeskuksen omalääkärille tai hammaslääkärille.

Limakalvon värinmuutos on onneksi useimmiten vaaraton. Muotoaan tai väriään muuttava läiskä voi kuitenkin merkitä syöpää. Suomessa tavataan vuosittain viitisensataa uutta suun alueen syöpää. Sairauden havaitsemisen viivästyminen heikentää hoitoennustetta selvästi.

– Aika moni suusyöpä muhii proteesin alla, sillä syöpä lisääntyy iän karttuessa eikä hampaatonta suuta käydä riittävän usein vilauttamassa lääkärille.

Suusyövän riskitekijöistä kaksi on ylitse muiden: tupakka ja alkoholi. Niiden nauttiminen yhdessä tuottaa asetaldehydiä, syöpää aiheuttavaa kemiallista yhdistettä. Samaa myrkkyä tuottavat myös huonokuntoisessa suussa asustavat bakteerit.

Kuiva suu miellyttää bakteereja

Terveessä suussa sylkeä piisaa litra puolitoista vuorokaudessa. Sylkirauhasten erittämä limamainen, juokseva neste huuhtelee hellästi ja määrätietoisesti bakteerit pois hampaiden pinnoilta. Iän myötä sylkirauhasten toiminta hiipuu. Kuiva suu on etenkin 50–70-vuotiaiden naisten vaiva.

– Tieto yllättää monet. Koska syljeneritys vähentyy vähitellen, suun kuivumista ei aina itse edes huomaa. Seuraukset kuitenkin alkavat näkyä, kun mikrobit jämähtävät entistä piukemmin hampaan pinnalle ja ientaskuihin. Huuhtelun herpaantuessa bakteerien kokonaismäärä kasvaa suussa nopeasti. Reikiä voi ilmaantua ienrajaan, erityisen kipuherkälle alueelle. Nuorena reikiä ilmestyy yleensä purupinnoille tai kahden hampaan väliin, jos on ilmestyäkseen. Kun vuosia on kertynyt rutkasti, sairauksia muutama ja lääkkeitä kimara, ei ole ihme jos suuta kuivaa.

Syljeneritystä heikentävät esimerkiksi hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, reuma, Sjögrenin syndrooma, Parkinsonin tauti ja MS-tauti. Lääkkeiden sivuvaikutuksista suun kuivuminen on kolmanneksi yleisin heti väsymyksen ja pahoinvoinnin jälkeen.

– Pahimpia kuivattajia ovat eräät psyykenlääkkeet. Sydän- ja verenpainelääkkeet uhkaavat monen suun terveyttä, koska niitä käytetään niin paljon, Suuronen toteaa.

Myös hengittäminen suun kautta kuivattaa suuta, ja kuiva huoneilma. Talviaamuisin suulaki voi olla yön jäljiltä kuin hiekkapaperia.

Riitta Suuronen kehottaa kuivasuista unohtamaan tavalliset ruokakaupan fluorihammastahnat ja hengitystä raikastavat suuvedet; ne ovat aristaville limakalvoille liian tuhteja. Apteekista saa erityishammastahnoja, joissa ei ole käytetty
lainkaan vaahtoamista ja kirvelyä aiheuttavaa natriumlauryylisulfaattia.

– Arkoja limakalvoja voi helliä purskuttamalla suussa haaleaa kamomillateetä ennen nukkumaan menoa. Tai sitten limakalvoille voi sivellä oliiviöljyä, joka lievittää kirvelyä ja vähentää suun kuivuuden tuntua. Apteekista saa samaan tarkoitukseen kehitettyjä kosteuttavia geelejä, Suuronen neuvoo.

Ksylitolipurukumi tai -pastilli aterian jälkeen on hyväksi paitsi hampaille, myös syljelle, sillä imeskely ja pureskelu lisäävät syljeneritystä.

Anna suun levätä välillä

Terve suu kestää hyvin viisi kuusi happohyökkäystä päivässä. Jatkuva virvokkeiden, karamellien ja muiden välipalojen
napostelu uhkaakin romuttaa hammaskunnon. Napostellessa hampaiden pinnalla olevat kariesbakteerit tuottavat taukoamatta sokerista happoa, joka syövyttää hampaaseen reikiä.

Jos karkkeja on pakko saada, ne on hyvä syödä ruoan päälle niin, että selvitään yhdellä happohyökkäyksellä. Kun ruokailujen väliin jättää riittävästi aikaa, sylki ehtii neutraloida suun happamuuden ja valella hampailta bakteeripeitettä pois.

Hampaiden varsinaisia tyrmäystippoja ovat happaman ja makean yhdistelmät nonstoppina:

– Kun nauttii urheilu- tai colajuomaa muutaman kulauksen kerrallaan yhtä mittaa tuntikausia, juomien sisältämä happo kuluttaa hampaiden kiillettä, jota on äärimmäisen vaikea korjata.

Happaman juoman vaikutuksen huomaa välittömästi, kun pyyhkäisee kielellä hampaiden pintaa. Se tuntuu karhealta. Ihan saman reaktion aiheuttavat mitkä tahansa happamat ruokaaineet: appelsiini, etikkasäilyke tai viinietikka.

– Hampaita ei saisi pestä puoleen tuntiin happaman nauttimisen jälkeen, koska harjaaminen voi vaurioittaa hapon heikentämää kiillettä.

Riitta Suuronen suosittelee hampaiden aamupesuakin jo ennen aamiaista, vaikka järkevämmältä tuntuisi ensin syödä, sitten pestä. Monen arki alkaa kuitenkin kiireellä, jolloin hampaat huuhtaistaan välittömästi aamupalan jälkeen ja sitten sännätään bussille. Töihin ehtii mutta kiilto karisee.

Helppo ja halpa kotikonsti hampaiden eroosion pysäyttämiseksi on juustopalan nappaaminen viimeiseksi suupalaksi. Juustossa on runsaasti hammaskiillettä vahvistavaa kalsiumia tiiviissä muodossa. Myös rasva on hampaille hyväksi.

Terve suu pitää sydämen sykkimässä

Kun suu sairastaa, koko ihminen sairastaa. Kurkistaessaan potilaansa suuhun hammaslääkäri pystyy tekemään päätelmiä tämän terveydentilasta. Vakavaa ientulehdusta, parodontiittia, sairastavan potilaan kielen pinnalla elää kuusinkertainen määrä bakteereja tavanomaiseen verrattuna. Syljessä bakteerien määrä on kymmenkertainen, näkyvillä hammaspinnoilla satakertainen ja ientaskuissa jopa miljoonakertainen!

– Tulehtuneista ientaskuista bakteereilla on suora reitti verisuonia pitkin elimistöön, huokaa Riitta Suuronen.

Huonosti hoidetut hampaat ja suun infektiot voivat lisätä reumapotilaiden oireita ja lääkityksen tarvetta. Diabeetikko voi joutua suoranaiseen kierteeseen suuhun pesiytyneen infektion takia. Immuunipuolustuksen heikennyttyä sokeritasapaino heilahtelee, mikä puolestaan pahentaa infektiota. Kierre syvenee ja tauti pahenee. Vaarallisimmaksi hoitamaton suu voi käydä sydänpotilaalle, sillä vakava ientulehdus on tutkimusten valossa sydänsairauksien riskitekijä.

– Varsinkin sepelvaltimotautipotilaiden hampaat ja ikenet olisi pidettävä hyvässä kunnossa.

Suu remonttiin ennen leikkausta

Professori Riitta Suuronen korostaa, ettei leikkaukseen pitäisi koskaan mennä ilman hammastarkastusta.

– Suussa voi olla esimerkiksi juurihoidon jäljiltä tilanne, jota seurataan. Jos hammaslääkäri tietäisi, että tulossa on iso leikkaus, hän korjaisi perusteellisesti koko suun eikä jäisi odottelemaan, onko röntgenkuvassa näkyvä alue arpikudosta vai sittenkin juuren huonosti parantunut tulehdus.

Laaja ikenien kiinnityskudostulehdus, parodontiitti, olisi ehdottomasti hoidettava kuntoon ennen leikkausta.

– Ikenen tulehdus vastaa kämmenen kokoista avohaavaa. Ei kukaan kirurgi lähde tekemään lonkkaproteesi- tai sydänläppäleikkausta, jos potilaalla on sellainen avohaava. Suun terveydestä ei kuitenkaan aina osata pitää huolta
edes ennen raskasta kirurgista toimenpidettä, Suuronen pahoittelee.

Suun pitäisi myös ennen sytostaatti- ja sädehoitoa olla kunnossa, koska elimistön puolustusjärjestelmä joutuu äärirajoilleen. Aina ei ehditä tehdä monia hoitokertoja vaativia korjauksia. Pahimmillaan voidaan potilaalta joutua poistamaan kaikki hampaat kerralla.

Mutta edes hampaattomuus ei takaa ikenien ja leukaluun terveyttä. Leukaluuhun on saattanut jäädä hampaiden juuria. Tai sitten hampaiden juurien alueelle on voinut jäädä tulehduspesäkkeitä. Huonosti hoidettu suu voi olla varsinainen riesa: aiheuttaa sairautta ja vaikeuttaa hoitoa.

Vaikea ientulehdus irrottaa hampaat

Suun tulehduksista vakavin voi lymyillä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, sillä se paljastuu vain hammaslääkärin tarkastuksessa. Parodontiitti eroaa tavallisesta pinnallisesta ientulehduksesta siten, että se hajottaa hampaan tukikudoksia. Tulehduksen edettyä hammas yksinkertaisesti irtoaa. Parodontiittia on tuoreen tutkimuksen mukaan ainakin joka toisella suomalaisella, ikäihmisistä lähes kaikilla.

– Yleensä ientulehduksen huomaa siitä, että hampaita harjatessa tai hammasvälejä langatessa ikenistä vuotaa verta. Jos suun puhtaudesta ei paljon perusta, ei verenvuotoakaan huomaa. Tupakoitsijalla ikenet eivät ehkä edes vuoda, sillä tupakoitsijan ääreisverenkiertohan on heikentynyt, Suuronen sanoo.

Muutamalla hammaslääkärikäynnillä parodontiitin kehittyminen voitaisiin katkaista. Harvoin tarvitaan hampaiden
puhdistuksen ja hammaskiven poiston lisäksi muuta kuin ehkä antibioottikuuri.

Lohdullista on, että parodontiitti on helppo ehkäistä hyvällä kotihoidolla. Siihen riittää hampaiden pesu aamuin illoin pehmeällä hammasharjalla fluoritahnalla, hammasvälien puhdistaminen langalla, hammastikulla tai erityisellä hammasväliharjalla sekä napostelun välttäminen. Satunnainen verenvuoto ikenestä on merkki siitä, että puhdistusta on syytä tehostaa entisestään.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.