Unilääkkeet ovat oivallinen ensiapu tilapäiseen unettomuuteen, mutta jos niitä käyttää pitkään, haitat voivat ohittaa hyödyt. Mutta mitä eroa unilääkkeissä on ja milloin tietää olevansa koukussa?

Raijan, 44, äiti kuoli yllättäen liikenneonnettomuudessa. Raijan oli vaikea hyväksyä äidin äkillistä poismenoa ja häntä pelotti, kuinka leskeksi jäänyt isä pärjäisi. Surusta ja huolesta suunniltaan Raija valvoi yöt. Neljä päivää äidin kuoleman jälkeen Raija meni lääkäriin, joka määräsi potilaansa sairauslomalle ja kirjoitti hänelle 30 tabletin pakkauksen unilääkettä, bentsodiatsepiinia.

– Lääkkeen avulla sain vihdoinkin nukuttua. Uni tuli kuin armahdus, pääsin vähäksi aikaa pois kauheasta olostani. Nukuin kuin tukki enkä huomannut, että lääke olisi vielä aamulla jotenkin vaikuttanut minuun, Raija kertoo.

Äidin kuolemasta on nyt vuosi, mutta onnettomuuteen liittyvä oikeusjuttu on vielä kesken ja perintöasioistakin on syntynyt sotkuja, jotka pitäisi vielä selvittää. Raijasta tuntuu, että hän tarvitsisi yhä ainakin silloin tällöin unilääkettä, mutta kahden 30 tabletin pakkauksen jälkeen lääkäri ei enää uusinut reseptiä, koska hänen mukaansa lääkkeeseen voi syntyä riippuvuus.

Raija ihmettelee, eikö hän voisi saada lääkettä vielä niin, että sitä olisi varalla, kun unettomia öitä alkaa olla liian monta peräkkäin.

Unta purkista liian pitkään

Raijan lääkärin tiukka linja on periaatteessa oikein, sanovat asiantuntijat.

– Unilääkkeet on tarkoitettu vain tilapäisen unettomuuden hoitoon. Niitä saisi käyttää enintään kaksi viikkoa, jatkuvaan käyttöön ne eivät missään tapauksessa sovi, tähdentää dosentti Tarja Stenberg Helsingin yliopistosta. 

Unitutkija Stenbergin kannalla ovat monet asiantuntijat, vaikka kaikki eivät pidä vielä kolmen tai neljän viikonkaan unilääkekuuria aivan mahdottomana. Selvää kuitenkin on, että mikäli lääkäri ja potilas noudattavat hoito-ohjeita, pitkään jatkuva unilääkkeiden käyttö olisi nykyistä harvinaisempaa.

– Todellisuudessa uniongelmien lääkitseminen kuukausien tai vuosien ajan on meillä yleistä, Tarja Stenberg pahoittelee.

– Pulmallista se on siksi, että unilääkkeiden pitkäaikaishyödyistä ei ole näyttöä. Sen sijaan tiedetään, että kun käyttöaika pitenee, lääkkeiden haitat alkavat lisääntyä. Valitettavasti myös näihin valmisteisiin liittyvää riippuvuusongelmaa vähätellään yhä.

Lääkkeettömiä hoitokeinoja käyttämällä vältytään lääkkeiden käyttöön liittyviltä haittavaikutuksilta, kirjoittaa myös psykiatri Matti O. Huttunen Duodecim Terveyskirjastossa, mutta jatkaa näin: ”Lääkkeet ovat kuitenkin monelle ainoa toimiva ratkaisu vaikeamman tilannekohtaisen ja pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon.”

Yleisin lääke voi koukuttaa

Riippuvuudesta puhuessaan Tarja Stenberg viittaa eritoten bentsodiatsepiineihin ja bentsodiatsepiinijohdannaisiin, jotka ovat yleisimmin käytettyjä unilääkkeitä. Ne ovat tehokkaita valmisteita, jotka edistävät unentuloa kahdella tapaa: ne vaimentavat vireyden tyyssijan, aivokuoren, toimintaa ja vaikuttavat tyynnyttävästi tunteita sääteleviin aivojen osiin. Lääke siis väsyttää, mutta vie myös pahimman terän unen tuloa häiritsevältä pahalta ololta.

Bentsodiatsepiineja käytetäänkin paitsi uni- myös ahdistuslääkkeenä. Ihminen voi tulla niistä riippuvaiseksi hyvinkin nopeasti. Riippuvuuden ensimerkkejä on sietokyvyn kasvu, jolloin annosta pitää nostaa vaikutuksen saavuttamiseksi.

Unilääkekirjo laajenee

Unilääkkeenä käytetään bentsodiatsepiinien ohessa antihistamiineja, psykoosilääkkeitä, masennuslääkkeitä, melatoniinia ja valeriaanaa.

Valeriaana on rohdosvalmiste, jonka tehosta ei ole vankkaa tutkimustietoa, mutta ellei allergiavaaraa oteta huomioon, siitä ei pitäisi alla haittaakaan.

Melatoniini taas ei ole varsinainen unilääke, vaan aivojen erittämä yö- tai pimeähormoni, joka säätelee ihmisen vuorokausirytmiä. Hormonia erittyy noin kello 21–6 ja eniten keskiyön jälkeisinä tunteina. Ikä, stressi ja alkoholi voivat vähentää luontaista melatonnin eritystä, jolloin sen määrä  ei ehkä riitäkään hyvään yöuneen. Melatoonia saa sekä reseptillä sttä ilman reseptiä apteekista ja luontaistuotekaupoista. Hormonivalmisteen etu on, ettei siihen jää koukkuun eikä sillä ole haittavaikutuksia.

Uusin jo käytössä oleva unilääkeryhmä ovat melatoniiniagonistit, joista puhutaan aikabiologisina unilääkkeinä. Ne ovat valmisteita, jotka käyttäytyvät aivoissa kuten melatoniini. Tarja Stenbergin mukaan melatoniiniagonistit eivät kuitenkaan ole jokamiehen unilääkkeitä.

– On tähdennettävä, että ne tehoavat vain niissä tapauksissa, joissa unettomuus johtuu sekaisin menneestä vuorokausirytmistä. Tällaisen sekaannuksen voi aiheuttaa pitkien lentojen aikaeron rasitus tai vuorotyö.

Seuraavana unilääkearsenaaliin liittynevät oreksiiniantagonistit. Ne vaikuttavat aivojen kemiaan hillitsemällä yhtä vireyttä säätelevistä peptideistä. Tällaisia vireys-peptidejä tunnetaan yhteensä viisi.

Tekouni luomua huonompaa

Unilääkkeillä aikaansaatu uni ei ole luonnollisen unen veroista. Näin on varsinkin silloin, kun unilääkkeenä käytetään bentsodiatsepiineja. Bentson voimalla nukkuvan aivosähkökäyrässä näkyy vähemmän syvän unen vaiheita sekä unennäköä eli REM-unta ja enemmän keveää unta.

– Ero on selvä. Lääkkeen käyttäjän aivosähkökäyrässä näkyy bentsodiatsepiini-sormenjäljestä, Tarja Stenberg toteaa.

Edesmenneen poptähti Michael Jacksonin kerrotaan kärsineen unettomuudesta, jota olisi loppu vaiheessa hoidettu myös nukutus- eli anestesialääkkein.

– Nukutuslääke on harhaanjohtava nimitys, koska niillä ei saada aikaan unta vaan tajuttomuus. Se on aivan eri asia, Tarja Stenberg toteaa.

Nukahtamislääke samaa ainetta

Nukahtamislääke on nimitys, joka saattaa antaa kuvan, että kyse on jotenkin ”kevyemmistä” unilääkkeistä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan nukahtamislääkkeiden vaikuttavat aineet ovat samoja bentsodiatsepiineja kuin unilääkkeissä. Erona on vain se, että nukahtamislääkkeet on tehty koostumukseltaan nopeasti vaikuttavaksi ja hajoaviksi. Lääke siis imeytyy nopeasti, mutta myös sen vaikutus loppuu nopeammin kuin tavallisen unilääkkeen.

Osastonylilääkäri, lääketieteen tohtori Maaria Seppälä Turun kaupunginsairaalasta sanoo, että varsinkin ikäihmisillä nukahtamislääke voi tehdä tepposet nopeutensa vuoksi.

– Lääkkeen vaikutuksen ollessa huipussaan ihminen saattaa tehdä jotain hölmöä, jota hän ei sitten lainkaan muista lääkkeen vaikutuksen haihduttua, hän valottaa.

Tokkuraa ja unohtelua

Kaikilla unilääkkeillä on sivuvaikutuksia. Suurimpaan ääneen niistä puhutaan usein vanhuksilla, koska heillä bentsodiatsepiinit ja muut lääkeaineet aiheuttavat tavallista enemmän haittoja. Maaria Seppälä muistuttaa, että haitat koskevat myös työikäistä lääkkeen käyttäjää.

– Sivuvaikutuksia voi tulla myös lyhytvaikutteisista nukahtamislääkkeistä, sillä kunkin ihmisen elimistö hajottaa lääkkeitä omaan tahtiinsa ja reagoi niihin yksilöllisesti. 

Unilääkkeiden yleisimmät sivuvaikutukset ovat päiväväsymys, aamutokkuraisuus, muistihäiriöt, sekavuus ja tasapainohäiriöt. Päiväväsymys on unettomalle ansa, sillä se saattaa johtaa torkahteluun, joka taas häiritsee yöunta.

– Unilääkkeillä ei juuri ole yhteisvaikutuksia työikäisten käyttämien verenpaine-, kolesteroli- tai sokerilääkkeiden kanssa. Yhteisvaikutusvaara pitää sen sijaan ottaa heti huomioon, jos ihmisellä on käytössä joku muu keskushermostoon vaikuttava lääke, Seppälä varottaa.

Vuosikausia jatkuvan unilääkkeiden käyttö ei ole hyväksi aivoille.

– On syytä epäillä, että se vaikuttaa älyllisiin toimintoihin. On varsin yleistä, että kun esimerkiksi vanhus pystyy lopettamaan tai häneltä lopetetaan unilääkkeen käyttö, hän muuttuu virkeämmäksi ja muistihäiriöt vähenevät.

Ei automaattista unilääkitystä

Unilääke saattaakin olla syynä moneen niistä omaisten kertomuksista, jossa laitoshoitoon joutunut kirkkaasti ajatteleva vanhus muuttuu jähmeäksi, sekavaksi ja väsyneeksi.

Tarja Stenberg sanoo, että vanhusten uneen lääkitseminen kertoo paljolti siitä, ettei ikääntyvän ihmisen unta tunneta riittävästi. Varmaan tietoa ei ole edes siitä, eikö vanhus pysty nukkumaan samaa määrää kuin ennen vai eikö hän tarvitse niin paljon unta kuin nuorempana.

Unitutkimus on kallistumassa vähenevän unen tarpeen kannalle. Vanhuksen unia voi vähentää myös liian yksitoikkoinen elämä ja vähäinen liikkuminen eli yleinen epäaktiivisuus. Nuoremmilla unta taas tärvelee stressi, jota tulee liiasta tekemisestä, yrittämisestä ja tapahtumisesta.

Maaria Seppälä kehottaa vanhusten omaisia ja kaikkia sairaalahoidosta kotiin palaavia olemaan tarkkana, ettei unilääke jää turhaan päälle.

– Voi olla, että sairaalassa tai laitoksessa unilääke on ollut tarpeen, mutta tarvitaanko sitä enää kotona, se pitää miettiä tarkkaan, Seppälä muistuttaa.

Enemmän uniklinikoita!

Unilääkkeen satunnaisen käyttäjän ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, vaan hän voi ottaa leponsa lääkkeen avittamana, tästä ovat sekä Maaria Seppälä että Tarja Stenberg yhtä mieltä.

Valvominen on mielelle ja elimistölle rasitus, minkä kuka tahansa voi huomata jo muutaman huonosti nukutun yön jälkeen.

Entä jos unettomuus jatkuu ja unipillerit on käytetty loppuun? Ei ainakaan kannata tarttua pulloon. Alkoholi on tehokas rentouttaja, ja yksi yömyssy voi edistää unen tuloa. Aineen ongelma on annostus. Sietokyky alkoholiin kehittyy nopeasti, ja kun annosta täytyy nostaa, haihtuvat alkoholin hyvät vaikutukset. Humalaisen uni on erittäin huonoa ja alkoholisteilla unen laatu on jatkuvasti heikkoa. Ironista kyllä, moni alkoholisti käyttää viinaa unettomuuden hoitoon.

Mutta mitä siis jää jäljelle, jos lääkkeet eivät enää käy?

– Tässä me aina alamme puhua niin sanotuista kognitiivisista eli oppimiseen perustuvista unettomuuden hoitomenetelmistä. Kun potilas sitten kysyy, mistä sitä hoitoa saisi, tuleekin ongelmia, Maaria Seppälä sanoo harmissaan.

Oppimalla unen päästä kiinni

Uniklinikoilla potilaan valvomisongelman purkaminen alkaa selvittämällä, olisiko hänellä joku lääketieteellinen ongelma. Sellainen voi olla esimerkiksi uniapnea-tauti, levottomat jalat, masennus, hampaiden narskuttelu, REM-unikäyttäytymishäiriö tai narkolepsia.

Usein tarvitaan myös niin sanottu unipolygrafiaa eli nukkuvalle tehtyä tutkimusta, jossa seurataan muun muassa hänen aivosähkökäyräänsä.

– Kun potilas on tutkittu ja haastateltu, sen jälkeen tiedetään, mitä ryhdytään hoitamaan, Tarja Stenberg toteaa.

Jos unettomuuden syynä ei ole mikään sairaus, potilasta ryhdytään kädestä pitäen opettamaan nukkumaan. Uneton on voinut esimerkiksi ehdollistua pelkäämään omaa sänkyään, sitä kuinka tuskaisan yön hän taas siinä viettääkään. Näistä ajatuksista voi oppia pois.

Potilaalle, tai yleensä potilasryhmille, opetetaan myös unihygieniaa, joilla tarkoitetaan sellaisten asioiden muuttamista, joiden tiedetään yleisesti häiritsevän unta. Unihygenian tärkeitä sääntöjä on esimerkiksi mennä nukkumaan vasta kun väsyttää ja säätää makuuhuoneen lämpötilan sopivan matalaksi. Hoito-ohjelmaan voi myös kuulua eri rentoutuskeinojen opettelua.

– Uniklinikoiden antama hoito on monipuolista ja vie aikaa. Ymmärrän hyvin, että terveyskeskuksissa helpoin ja ehkä ainoa mahdollinen tapa auttaa potilasta on kirjoittaa unilääkeresepti, Tarja Stenberg huokaisee.

Jäinkö koukkuun?

Laita rasti, jos väite pätee.
[ ] Olen käyttänyt unilääkettä enemmän kuin kaksi viikkoa yhtä mittaa.
[ ] Olen käyttänyt unilääkettä, joka on bentsodiatsepiini, kolme kuukautta.
[ ] Käytän nyt suurempaa annosta kuin aluksi.
[ ] Olen uusinut reseptin käymättä lääkärissä.
[ ] Työterveyslääkärini ei enää kirjoittanut minulle lääkettä, mutta yksityislääkäriltä sain 50 tabletin reseptin.
[ ] En usko, että pystyn nukkumaan ilman lääkettä.
[ ] Yritin lopettaa lääkkeen, mutta siitä tuli niin kamala olo, etten voinutkaan. Hikoilin, vapisin ja sydän hakkaisi ja lisäksi unettomuus ja ahdistus palasivat.

Mitä useamman kohdan rastit, sitä suuremmalla todennäköisyydellä olet kehittänyt jonkin asteen riippuvuuden unilääkkeeseen. Neuvottele lääkärin kanssa lääkkeestä luopumisesta, joka täytyy tehdä erittäin hitaasti ja asteittain lääkettä vähentämällä. Saatat myös tarvita jonkin muun lääkkeen korvaamaan riippuvuutta aiheuttaneen valmisteen.

Jos ei nukuta, pohdi näitä

  1. Paljonko tarvitset unta ja nukutko yleensä tarpeeksi? Unen tarve vaihtelee paljon: yhdelle riittää neljä tuntia yössä, toinen tarvitsee vähintään yhdeksän tuntia höyhensaarilla. Luontaista unentarvettaan ei voi muuttaa. Uni on ollut riittävää, jos heräät aamulla vaivatta.
  2. Onko sinulla päivärytmi ja iltarutiinit? Jos olet huono nukkuja, parasta olisi pitää kiinni tietystä nukkumaanmenoajasta myös viikonloppuisin. Samat toimet ennen vuoteeseen menoa rauhoittavat ja valmistavat nukkumaan. Korosta talvella päivän ja yön eroa kunnon päivävalaistuksella, kesällä pimennä huone.
  3. Voisivatko kahvi, colajuomat tai alkoholi häiritä untasi? Kahvin ja cola-juomien kofeiini virkistää ja ehkä ei riitä, että vältät niitä vain illalla.  Kova humala vaikuttaa rajusti aivojen välittäjäaineisiin ja viikonloppukänni voi sekoittaa unen moneksi yöksi. Juoneena heräät joka tapauksessa viimeistään aamuyöstä, kun on pakko mennä pissalle.
  4. Nukutko iltapäiväunia? Päivä- ja iltapäiväunet vähentävät unipainetta eli ne voivat häiritä yöunta. Älä nuku 20 minuuttia pidempiä päiväunia.
  5. Kuorsaako joku vieressäsi? Melu on yleinen unen häiritsijä ja kova kuorsaus voi hyvinkin yltää melun tasolle.
  6. Liittyykö uneton yöt tai yöt kuukautiskiertoosi? Moni nainen nukkuu huonommin tai ainakin kevyemmin kuukautisten tienoilla. Unihäiriöt saattavat liittyä myös vaihdevuosiin. Kysy gynekologilta, voisiko hormonikorvaushoito tasata unta.
  7. Voisitko hyväksyä tai sietää unettomuutta? Tilapäinen unettomuus on tavallista, se kuuluu elämään, ei ole sairaus, eikä siihen kuole. Totea, että tänä yönä ei näköjään nukuta, mutta ensi yönä jo sitten varmasti väsyttää.
  8. Arvostatko unta? Mikä on sinulle tärkeää; mennä ajoissa nukkumaan, vai katsoa uusin tv-sarja, roikkua netissä, kuunnella musiikkia tai puhua puhelimessa? Uni pitää valita.

Lue lisää unirytmistä.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.