Oikea kalkkipitoisuus on tärkeä ärsykkeen siirymiselle hermosolusta toiseen tai hermosolusta lihakseen, useiden entsyymien häiriöttömälle toiminnalle ja muillekin elintärkeille tapahtumille. Tästä syystä elimistön kalkkitasapainoa kuvastava veren kalkkipitoisuus vaihtelee normaalisti varsin vähän.

Ihmiselimistössä on kalkkia (kalsiumia) kaikkiaan noin kilo. Siitä 99 % on luustossa ja loput pehmeiden kudosten soluissa ja elimistön nesteissä solujen ulkopuolella, esimerkiksi veressä. Veren kalkkipitoisuutta säätelevät ensi sijassa lisäkilpirauhashormoni ja D-vitamiini.

Veressä kalkki on kolmessa eri muodossa. Hiukan vajaa puolet on sitoutuneena valkuaisaineisiin, ensi sijassa albumiiniin, ja kymmenkunta prosenttia on erilaisina suoloina. Noin puolet on vapaana sähköisesti varautuneena ionisoituneena kalkkina, joka on biologisesti tärkeintä.

Veren kokonaiskalkki voidaan mitata helposti, ja sen määritys kuuluukin kuta kuinkin kaikkien terveydenhuollon laboratorioiden valikoimaan. Tieto kalkin kokonaispitoisuudesta riittää usein, mutta mikäli kalkkitasapainosta halutaan saada oikein tarkka kuva, mitataan myös ionisoitunut kalkki.

Terveillä ihmisillä kalkin kokonaispitoisuus on 2,25–2,65 mmol/l. Tuloksen tarkka tulkinta edellyttää tietoa veren albumiinipitoisuudesta, johon kalkkipitoisuus on sidoksissa. Ionisoitunutta kalkkia terveillä on 1,16–1,30 mmol/l.

Väsymystä liiasta kalkista

Liian suuren kalkkipitoisuuden oireita ovat muun muassa refleksien hidastuminen, sekavuus, väsymys, pahoinvointi, oksentelu ja munuaiskivet.

Suuri pitoisuus voi

  • johtua lisäkilpirauhasen liikatoiminnasta
  • tulla D-vitamiinin liikasaannista
  • olla syövän aiheuttama, sillä pahanlaatuisilla kasvaimilla on etenkin etäpesäkkeitä lähettäessään taipumuksena hajottaa luuta

Luu hajoaa myös luukadon, osteoporoosin syntyessä vaihdevuosien jälkeen, mutta niin hitaasti, että kalkkimääritys ei sitä yleensä paljasta.

Kramppeja liian vähästä kalkista

Liian pienen kalkkipitoisuuden oireita ovat muun muassa sormien ja varpaiden harhatuntemukset, refleksien kiihtyminen, lihaskrampit ja kouristukset. Pieni kalkkipitoisuus voi aiheuttaa myös psyykkisiä oireita, kuten masennusta ja ärtyisyyttä.

Pieni kalkkiarvo voi johtua

  • D-vitamiinin puutteesta, mikä saattaa lapsilla aiheuttaa riisitaudiksi kutsutun luun kehityshäiriön
  • lisäkilpirauhashormonin puutteesta
  • munuaisten toiminnanvajauksesta
  • kalkin imeytymishäiriöistä
  • pitkäaikaisesta epilepsiahoidosta

Lievä tai hitaasti syntynyt kalkkipitoisuuden muutos saattaa pysyä hyvin vähäoireisena. Tästä syystä monet lääkärit otattavat kalkkitutkimuksen usein myös tavanomaisia vaivoja, kuten päänsärkyä, väsymystä tai ummetusta valittavilta. Joskus poikkeava kalkkipitoisuus löytyy sattumalta terveystarkastusten yhteydessä.

Kalkki siis vaikuttaa monin tavoin elimistössämme. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä verisuonten kalkkiutumiseksi usein kutsutun ateroskleroosin kanssa. Verisuonten kalkkiutumisen aiheuttavat rasvat, ennen muuta kolesteroli.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun verensokeri on pysyvästi koholla, olet sairastunut tyypin 2 diabetekseen. Mikä siihen johtaa, miten sitä voi välttää?

Millaisia ovat alkavan tyypin 2 diabeteksen oireet?

Erityisesti syömisen jälkeen saattaa vähän väsyttää ja raukaista. Suu tuntuu kuivalta ja janottaa, voi ilmetä keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta, näön sumentumista sekä jalkojen puutumista ja pistelyä.

Kun verenkierrossa on paljon ylimääräistä glukoosia, sitä alkaa erittyä myös virtsaan, jolloin virtsaamistarve voimistuu.

Aiemmin puhuttiin vanhuustyypin diabeteksesta, mutta termi on vanhentunut, sillä osa sairastuneista on nuoria. Yhdysvalloissa ja Englannissa sairastuneiden joukossa on myös lapsia ja teiniikäisiä.

Onko löytynyt uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen?

Diabeteksen puhkeamisessa on vielä paljon tuntematonta, mutta ylipainon, vähäisen liikkumisen ja perintötekijöiden lisäksi yksi vähemmän tunnettu riskitekijä on pitkään jatkunut univaje. Jo yksi huonosti nukuttu yö voi pistää verensokeritasot hetkeksi hyrskyn myrskyn. Unen puute kääntää hormonitoiminnan sellaiseksi, että ruokahalu voimistuu, kylläisyyden tunne vähenee ja insuliinin toimintaa heikkenee.

Myös ympäristömyrkyt, kuten raskasmetallit ja torjunta-aineet muuttavat hormonien ja geenien toimintaa. Ympäristömyrkkyjä on esimerkiksi elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, hygieniatuotteissa, muoveissa ja kaloissa.

Voiko sairastaa tietämättään?

Voi, jopa vuosia tai vuosikymmeniä, sillä tyypin 2 diabetes on usein petollisen vähäoireinen tai oireeton.

Ei ole lainkaan tavatonta, että silmälääkäri huomaa taudin ensimmäisenä. Liika sokeri verenkierrossa saa silmänpohjan pienet verisuonet ratkeilemaan ja vuotamaan.

Joskus äkillisen sydäninfarktin takaa paljastuu tyypin 2 diabetes.

Miksi huomaamaton tautikin on vaarallinen?

Pitkään jatkuessaan korkea verensokeri vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa.

Silmänpohjan verisuonten vaurioituminen voi jopa sokeuttaa. Jos munuaisten verisuonet vaurioituvat, ihminen voi joutua keinomunuaishoitoon tai elinsiirtoon.

Hermovauriot taas aiheuttavat erimuotoisia tuntohäiriöitä, kuten puutumista, pistelyä ja lämpötunnon vaihtelua raajoissa. Hermojen vaurioituminen voi tehdä myös sen, että ihminen ei tunne esimerkiksi kengässään hiertävää kiveä, jolloin jalat voivat haavautua.

Diabeetikoita myös ientulehdukset piinaavat terveitä enemmän.

Jopa 60–70 prosenttia aikuisiän diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonitauteihin.

Voiko diabeteksesta parantua?

Tyypin 2 diabetesta pidetään elämänmittaisena sairautena, mutta sen voi hoitaa erinomaiseen tasapainoon syömällä terveellisesti, nukkumalla hyvin ja liikkumalla tarpeeksi.

Osa pääsee lihavuusleikkauksen jälkeen eroon diabeteslääkkeistä. Leikkaus parantaa insuliinin toimintaa ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Voidaan ajatella, että jos verensokeri on pysynyt vuoden normaalina ilman lääkitystä, on parantunut.


Mikä on tehokkainta tyypin 2 diabetesta hoitoa?

Tärkeintä on painonpudotus. Tutkimusten mukaan tyypin 2 diabeetikoilla laihduttaminen on kuitenkin terveitä vaikeampaa. Silloin, kun laihtumisesta olisi eniten hyötyä, elimistö pistää kaikin keinoin hanttiin.

Taivaita ei kuitenkaan tarvitse tavoitella, sillä jo pieni, noin viiden prosentin painonpudotus voi saada ihmeitä aikaan.

Lääkehoidossa pyritään valitsemaan valmisteita, jotka eivät lihota tai altista hypoglykemioille ja jotka jopa auttavat laihtumaan. SGLT2-estäjäryhmän lääkkeet poistavat myös glukoosia virtsaan, ja osa diabeetikoista saattaa keventyä sen vaikutuksesta jopa parikymmentä kiloa.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Lue lisää tyypin 2 diabeteksesta Käypä hoito -suosituksesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti