Verenpaineen mittaus kotona kaikessa rauhassa voi innostaa elämäntapojen muutokseen. Kun voi itse nähdä selvinä lukuina, kuinka jo suolan vähentäminen laskee paineita.

Pelkkä lääkärin läsnäolo voi aiheuttaa verenpaineen nousua. Niin sanottu valkotakkihypertensio voi pahimmassa
tapauksessa johtaa turhaan verenpainelääkitykseen. Epäily valkotakkiverenpaineesta on yksi hyvä syy kotikäyttöisen
verenpainemittarin kokeiluun. Jos verenpaine kotona mitattuna pysyy normaalina ja nousee vain ”toimistomittauksessa”, on diagnoosi helpotus. Valkotakkihypertensiota kun ei tarvitse hoitaa.

Välimittaukset kotona

Verenpaineen toimistomittauksessa terveydenhoitaja tai lääkäri mittaa verenpaineen ammattikäyttöön tarkoitetulla elohopeamittarilla tai luotettavalla automaattimittarilla. Paine mitataan neljänä päivänä, kunakin päivänä kaksi kertaa. Kahden mittauksen välillä pidetään minuutin tauko. Verenpaineen taso on näiden neljänä päivänä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvo.

Kun käytössä on tutkittu ja hyväksi todettu kotimittari ja sitä myös opetellaan käyttämään oikein, saadaan myös kotimittauksesta luotettavat tulokset. Mittaus tehdään samoin kuin terveyskeskuksessakin eli kahteen kertaan neljänä päivänä. Kotona mitattu verenpaine on yleensä 5 mmHg alempi kuin terveydenhuollossa mitattu, juuri valkotakkien puutteen vuoksi.

Joidenkin tutkimusten mukaan omaehtoinen verenpaineen mittaaminen kotona saattaa lisätä sitoutumista hoitoon. Onhan kannustavaa, jos lääkityksen vaikutusta voi seurata itse, kunnes tavoitepaineet on saavutettu. Senkin jälkeen on hyvä tarkkailla, ettei verenpaine lähde uuteen nousuun.

Verenpaineen aleneminen suunnitelmien mukaan on ensiarvoista aivohalvauksen välttämiseksi. Uusien tutkimusten mukaan äkkikuoleman estämisessä ei ratkaise se, mitä lääkettä käytetään. Parhaiten suojaa se, että verenpaine saadaan tavoitetasolle.

Ajoissa seurantaan

Suomen verenpaineyhdistyksen puheenjohtaja, dosentti Ilkka Kantola Turun yliopistollisesta keskussairaalasta suosittelee verenpaineen kotimittausta kaikille, jotka ovat kiinnostuneet verenpaineensa kehityksestä. Tiedetään, että verenpaineella on taipumus nousta iän myötä. Siksi olisi syytä reagoida jo siinä vaiheessa, kun nousu alkaa, vaikka varsinaista verenpainetautia ei vielä olisikaan.

– Tilannetta voi alkaa seurata harvakseltaan, kun verenpaine ylittää normaalin eli kotimittauksissa tason 125/80 tai terveydenhuollossa mitattuna tason 130/85. On helpompaa koettaa estää verenpaineen nousu kuin yrittää saada sitä laskemaan.

Ei elämäntehtäväksi

Kovin herkästi hermostuville tyypeille Ilkka Kantola ei kotimittausta suosittele. Pelkkä pelko paineen nousuista voi nostaa arvot korkealle, ja sitten alkaa pelko seurauksista. Pahimmassa tapauksessa kotimittaukseen tulee riippuvuus, ja jokaista paineen liikahdusta aletaan tulkita pahimman mukaan.

– Eihän ole tarkoitus, että verenpaineen mittauksesta tulisi elämäntehtävä. Päivittäisen verenpaineen vaihteluista ei myöskään saa tehdä yksinkertaisia johtopäätöksiä. Verenpaine vaihtelee luonnostaan eri vuorokauden aikojen mukaan, Ilkka Kantola muistuttaa.

Jos haluaa seurata elämäntapojen tai lääkityksen vaikutusta verenpaineeseen, yksi kaksoismittaus kotona vaikkapa kerran kuukaudessa riittää. Ennen lääkärin kontrollia voi tehdä perusteelliset neljän päivän kaksoismittaukset.

Olkavarresta luotettavasti

Verenpaineen kotimittausta varten tarvitaan kunnon laite. Markkinoilla on useita eri hintaista kotimittaria. Niistä osa on validoitu, toisin sanoen ne on tutkittu ja hyväksi havaittu brittiläisen tai amerikkalaisen standardin mukaisesti.

Verenpaine mitataan oikeaoppisesti niin, että mansetti asetetaan istuessa olkavarteen. Mansetin alaosan ja kyynärvarren tulee olla sydämen alaosan korkeudella, joka vastaa noin neljännen kylkiluun tasoa. Käsivarsi voi levätä esimerkiksi pöydällä, jolloin se asettuu luonnollisesti sopivalle korkeudelle. Mittauksen aikana täytyy istua viisi minuuttia ihan hiljaa.

Jos mittauksen aikana puhelee niitä näitä tai selailee lehteä, näyttää mittari korkeampaa lukemaa. Virheen voi aiheuttaa myös toiseen suuntaan. Jos käsivarren heilauttaa suoraksi ylös, näyttää mittari todellisuutta alhaisempia lukemia.

Ylilääkäri Antti Jula muistuttaa oikeankokoisen mansetin merkityksestä. Liian pieni puristaa liikaa, ja paine nousee todellista korkeammaksi. Liian leveä mansetti puolestaan antaa liian alhaisen tuloksen. Mittarien mukana tuleva mansetti on vääränkokoinen, jos henkilö on kovin lihava ja olkavarsi erityisen paksu.

– Mansetin koko on syytä tarkistaa jo siinä vaiheessa, kun ostaa laitteen, eikä vasta myöhemmin, hän opastaa.

Mittari tarkistuskäynnille

Hyväkään verenpainemittari ei toimi moitteettomasti ikuisesti. Siksi se vaatii tarkistusta kahden vuoden välein. Mittari voidaan tarkistaa joko myymälässä, josta laite on hankittu, tai terveyskeskuksessa, jossa mittarin antamaa tulosta verrataan terveyskeskuksen elohopeamittarin tulokseen. Vain hyvin pienet erot hyväksytään.

– Valitettavasti kotikäyttöisiä mittareita ei voi korjata, jos tulokset alkavat heittää. Täytyy vaan ostaa uusi laite, Jula sanoo.

Uutta laitetta tärkeämpää on kuitenkin elämäntapojen kriittinen arviointi ja muuttaminen tarpeen mukaan. Runsas vihannesten ja hedelmien nauttiminen auttaa alentamaan verenpainetta, sillä niissä on kaliumia, suolan natriumin
vastavaikuttajaa. Verenpaineen lasku jää kuitenkin pysyväksi vain jos myös uusi, terveellinen ruokavalio jää voimaan.

Verenpaine on

  • ihanteellinen alle 120/80 mmHg kotimittarilla 115/75 mmHg
  • normaali alle 130/85 mmHg kotimittarilla 125/80 mmHg
  • kohonnut yli 140/90 mmHg kotimittarilla 135/85 mmHg

Kun mittaat verenpainetta kotona

  • ei tupakkaa, kahvia tai colajuomia puoleen tuntiin ennen mittausta
  • vältä fyysistä ponnistelua ennen mittausta
  • istu ennen mittausta rauhallisesti viiden minuutin ajan mansetti paikallaan
  • vältä tulehduskipulääkkeitä, jos sinulla on verenpainelääkitys.

Verenpainemittaria ostaessasi varmista, että

  • myymälässä saa asiantuntevan käytön opastuksen
  • verenpainemittarilla on riittävä takuuaika
  • laitteen voi toimittaa myymälään tarkistettavaksi parin vuoden välein
  • laite on puolueettomassa teknisessä ja kliinisessä testissä hyväksi havaittu
  • laitteen näyttö on riittävän kokoinen
  • laite on helppokäyttöinen
  • mansetti on sopivan kokoinen mutta ei liukas tai liian jäykkä.
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.