Verenpaineen mittaus kotona kaikessa rauhassa voi innostaa elämäntapojen muutokseen. Kun voi itse nähdä selvinä lukuina, kuinka jo suolan vähentäminen laskee paineita.

Pelkkä lääkärin läsnäolo voi aiheuttaa verenpaineen nousua. Niin sanottu valkotakkihypertensio voi pahimmassa
tapauksessa johtaa turhaan verenpainelääkitykseen. Epäily valkotakkiverenpaineesta on yksi hyvä syy kotikäyttöisen
verenpainemittarin kokeiluun. Jos verenpaine kotona mitattuna pysyy normaalina ja nousee vain ”toimistomittauksessa”, on diagnoosi helpotus. Valkotakkihypertensiota kun ei tarvitse hoitaa.

Välimittaukset kotona

Verenpaineen toimistomittauksessa terveydenhoitaja tai lääkäri mittaa verenpaineen ammattikäyttöön tarkoitetulla elohopeamittarilla tai luotettavalla automaattimittarilla. Paine mitataan neljänä päivänä, kunakin päivänä kaksi kertaa. Kahden mittauksen välillä pidetään minuutin tauko. Verenpaineen taso on näiden neljänä päivänä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvo.

Kun käytössä on tutkittu ja hyväksi todettu kotimittari ja sitä myös opetellaan käyttämään oikein, saadaan myös kotimittauksesta luotettavat tulokset. Mittaus tehdään samoin kuin terveyskeskuksessakin eli kahteen kertaan neljänä päivänä. Kotona mitattu verenpaine on yleensä 5 mmHg alempi kuin terveydenhuollossa mitattu, juuri valkotakkien puutteen vuoksi.

Joidenkin tutkimusten mukaan omaehtoinen verenpaineen mittaaminen kotona saattaa lisätä sitoutumista hoitoon. Onhan kannustavaa, jos lääkityksen vaikutusta voi seurata itse, kunnes tavoitepaineet on saavutettu. Senkin jälkeen on hyvä tarkkailla, ettei verenpaine lähde uuteen nousuun.

Verenpaineen aleneminen suunnitelmien mukaan on ensiarvoista aivohalvauksen välttämiseksi. Uusien tutkimusten mukaan äkkikuoleman estämisessä ei ratkaise se, mitä lääkettä käytetään. Parhaiten suojaa se, että verenpaine saadaan tavoitetasolle.

Ajoissa seurantaan

Suomen verenpaineyhdistyksen puheenjohtaja, dosentti Ilkka Kantola Turun yliopistollisesta keskussairaalasta suosittelee verenpaineen kotimittausta kaikille, jotka ovat kiinnostuneet verenpaineensa kehityksestä. Tiedetään, että verenpaineella on taipumus nousta iän myötä. Siksi olisi syytä reagoida jo siinä vaiheessa, kun nousu alkaa, vaikka varsinaista verenpainetautia ei vielä olisikaan.

– Tilannetta voi alkaa seurata harvakseltaan, kun verenpaine ylittää normaalin eli kotimittauksissa tason 125/80 tai terveydenhuollossa mitattuna tason 130/85. On helpompaa koettaa estää verenpaineen nousu kuin yrittää saada sitä laskemaan.

Ei elämäntehtäväksi

Kovin herkästi hermostuville tyypeille Ilkka Kantola ei kotimittausta suosittele. Pelkkä pelko paineen nousuista voi nostaa arvot korkealle, ja sitten alkaa pelko seurauksista. Pahimmassa tapauksessa kotimittaukseen tulee riippuvuus, ja jokaista paineen liikahdusta aletaan tulkita pahimman mukaan.

– Eihän ole tarkoitus, että verenpaineen mittauksesta tulisi elämäntehtävä. Päivittäisen verenpaineen vaihteluista ei myöskään saa tehdä yksinkertaisia johtopäätöksiä. Verenpaine vaihtelee luonnostaan eri vuorokauden aikojen mukaan, Ilkka Kantola muistuttaa.

Jos haluaa seurata elämäntapojen tai lääkityksen vaikutusta verenpaineeseen, yksi kaksoismittaus kotona vaikkapa kerran kuukaudessa riittää. Ennen lääkärin kontrollia voi tehdä perusteelliset neljän päivän kaksoismittaukset.

Olkavarresta luotettavasti

Verenpaineen kotimittausta varten tarvitaan kunnon laite. Markkinoilla on useita eri hintaista kotimittaria. Niistä osa on validoitu, toisin sanoen ne on tutkittu ja hyväksi havaittu brittiläisen tai amerikkalaisen standardin mukaisesti.

Verenpaine mitataan oikeaoppisesti niin, että mansetti asetetaan istuessa olkavarteen. Mansetin alaosan ja kyynärvarren tulee olla sydämen alaosan korkeudella, joka vastaa noin neljännen kylkiluun tasoa. Käsivarsi voi levätä esimerkiksi pöydällä, jolloin se asettuu luonnollisesti sopivalle korkeudelle. Mittauksen aikana täytyy istua viisi minuuttia ihan hiljaa.

Jos mittauksen aikana puhelee niitä näitä tai selailee lehteä, näyttää mittari korkeampaa lukemaa. Virheen voi aiheuttaa myös toiseen suuntaan. Jos käsivarren heilauttaa suoraksi ylös, näyttää mittari todellisuutta alhaisempia lukemia.

Ylilääkäri Antti Jula muistuttaa oikeankokoisen mansetin merkityksestä. Liian pieni puristaa liikaa, ja paine nousee todellista korkeammaksi. Liian leveä mansetti puolestaan antaa liian alhaisen tuloksen. Mittarien mukana tuleva mansetti on vääränkokoinen, jos henkilö on kovin lihava ja olkavarsi erityisen paksu.

– Mansetin koko on syytä tarkistaa jo siinä vaiheessa, kun ostaa laitteen, eikä vasta myöhemmin, hän opastaa.

Mittari tarkistuskäynnille

Hyväkään verenpainemittari ei toimi moitteettomasti ikuisesti. Siksi se vaatii tarkistusta kahden vuoden välein. Mittari voidaan tarkistaa joko myymälässä, josta laite on hankittu, tai terveyskeskuksessa, jossa mittarin antamaa tulosta verrataan terveyskeskuksen elohopeamittarin tulokseen. Vain hyvin pienet erot hyväksytään.

– Valitettavasti kotikäyttöisiä mittareita ei voi korjata, jos tulokset alkavat heittää. Täytyy vaan ostaa uusi laite, Jula sanoo.

Uutta laitetta tärkeämpää on kuitenkin elämäntapojen kriittinen arviointi ja muuttaminen tarpeen mukaan. Runsas vihannesten ja hedelmien nauttiminen auttaa alentamaan verenpainetta, sillä niissä on kaliumia, suolan natriumin
vastavaikuttajaa. Verenpaineen lasku jää kuitenkin pysyväksi vain jos myös uusi, terveellinen ruokavalio jää voimaan.

Verenpaine on

  • ihanteellinen alle 120/80 mmHg kotimittarilla 115/75 mmHg
  • normaali alle 130/85 mmHg kotimittarilla 125/80 mmHg
  • kohonnut yli 140/90 mmHg kotimittarilla 135/85 mmHg

Kun mittaat verenpainetta kotona

  • ei tupakkaa, kahvia tai colajuomia puoleen tuntiin ennen mittausta
  • vältä fyysistä ponnistelua ennen mittausta
  • istu ennen mittausta rauhallisesti viiden minuutin ajan mansetti paikallaan
  • vältä tulehduskipulääkkeitä, jos sinulla on verenpainelääkitys.

Verenpainemittaria ostaessasi varmista, että

  • myymälässä saa asiantuntevan käytön opastuksen
  • verenpainemittarilla on riittävä takuuaika
  • laitteen voi toimittaa myymälään tarkistettavaksi parin vuoden välein
  • laite on puolueettomassa teknisessä ja kliinisessä testissä hyväksi havaittu
  • laitteen näyttö on riittävän kokoinen
  • laite on helppokäyttöinen
  • mansetti on sopivan kokoinen mutta ei liukas tai liian jäykkä.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.