Pojan ylivilkkaus oli tehdä perheen hulluksi, mutta apua onneksi löytyi.

Pojat ovat poikia, lohduttivat tuttavat, kun perheen ainoan pojan käytös oli leikki-iässä päätöntä. Maito meni tölkistä kaataessa pöydälle eikä lasiin. Palapelit ja palikkaleikit vaativat liikaa keskittymistä. Pukeminen ja riisuminen oli niin hidasta, että pissa ehti lirahtaa housuun ennen kuin ulkohaalarit oli riisuttu. Tavaroita hukkui. Jos ulkona oli mukana pallo ja polkupyörä, toinen aina unohtui johonkin. Kengätkin saattoivat jäädä pihamaalle. Poika oppi kymmenkuisena kävelemään, mutta puhe viivästyi. Vielä reilusti yli kolmivuotiaana hän ei puhunut kunnolla.

Tunnistaminen tärkeää

10-vuotiaana pojalla diagnosoitiin ADHD, mikä merkitsee neurologista ylivilkkaushäiriötä. Kirjainlyhenne tulee englanninkielisistä sanoista attention defict hyperactivity disorder.

Se tarkoittaa, että lapsella on tarkkaavaisuuden ylläpitämisen ongelmia, ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Kyse on neurobiologisesta aivotoiminnan häiriöstä, jota esiintyy neljästä seitsemään prosentilla lapsista. Pojilla se on lähes kolme kertaa yleisempää kuin tytöillä. Oireyhtymän on todettu jonkin verran periytyvän.

Lastenlääkäri Katarina Michelsson on 1970-luvulta asti tutkinut ja hoitanut lapsia, joilla on erilaisia oppimis- ja tarkkaavaisuushäiriöitä. Hän ottaa vastaan potilaita Helsingissä ADHD-keskuksessa. Michelssonin mukaan hänen potilaillaan ei läheskään aina ole aivotoiminnan häiriötä, mutta oikean diagnoosin tekeminen on hyvin tärkeää.

Michelssonin mielestä neuropsykologiset ja -biologiset syyt pitäisi aina ainakin tutkia, vaikka perhe- ja muut ympäristöolot olisivat vaikeita.Ylivilkkaus jää valitettavan usein diagnosoimatta, jos lapsella ei ole muita oppimiseen liittyviä ongelmia, kuten häiriöitä nähdyn tai kuullun hahmottamisessa tai motoriikassa.

Ylivilkasta voidaan auttaa

Neuvolan viisivuotistarkastuksessa äiti kysyi, voisiko poika olla MBDlapsi. Vastaus oli ei, sillä lapsi pystyi katsomaan Muumi-videon keskittyneesti ja leikkimään kymmenisen minuuttia häiriintymättä. Pojalla ei ollut motorisia ongelmia eikä muitakaan lievään aivotoiminnan häiriöön viittaavia liitännäisoireita, kuten pakkoliikkeitä tai hahmotushäiriöitä. Kun poika vihdoin alkoi puhua, hän teki sen täydellä teholla: hän karjui. Hän halusi tulla kuulluksi, vaati joka hetki huomiota.

Katarina Michelsson myöntää, että rajanveto ylivilkkaan, temperamenttisen ja hankalista oloista tulevan lapsen välillä on vaikeaa. Arki kun on koko ajan vaativampaa. Jo päiväkodissa on käyttäydyttävä ja osattava odottaa vuoroaan.

Kun ylivilkkaus haittaa selvästi yhdessäoloa ja oppimista, se on ongelma. Jos lapsi on levoton ja rähjää kaikille, eikä vain vanhemmilleen, ja sitä on kestänyt ainakin puoli vuotta, on syitä hyvä tutkia. Vanhempien on tärkeää tietää, mitä he voivat tehdä, jotta päiväkodin ja kodin rutiinit sujuisivat. Kyse ei välttämättä ole suurista muutoksista ja konsultaatio käytösterapeutin kanssa voi jo auttaa. Levoton lapsi on usein epävarma itsestään, ja tarvitsee aikuisilta paljon myönteistä kannustusta.

Tilanne vain paheni

Pojan kaksi ensimmäistä luokkaa sujuivat kohtalaisesti levottomuusongelmista huolimatta. Suhde opettajaan oli hyvä, ja poika oppi lukemaan. Kolmannella luokalla opettaja vaihtui ja ongelmat lisääntyivät. Poika saattoi laukoa kommentteja luokassa lupaa kysymättä ja puhua muiden päälle, tai hän poistui kesken kaiken paikaltaan pesemään käsiään. Ensimmäinen vieras kieli tuotti vaikeuksia. Koulusta tuli jatkuvasti kielteisiä terveisiä.

Levottomuus lisääntyi kotonakin. Poika kiroili ja sai hirveitä raivokohtauksia, ja lopulta perhe hakeutui perheneuvolaan. Perheterapiassa istui välillä koko kuusihenkinen perhe. Siellä haluttiin selvittää, miten poikaa on kasvatettu.

– Meitä kehotettiin luomaan perheeseen selkeät säännöt ja kuri, jota olisi noudatettava, äiti kertoo. Mutta tiukkuus toi vain lisäuhmakkuutta.

Pojan raivokohtaukset alkoivat olla jokapäiväisiä. Kiinnipitely ei auttanut. Yhdeksänvuotias isokokoinen poika osasi hyvin pitää puolensa. Mummo, joka vahti poikaa iltapäivisin, ei enää pärjännyt. Äiti jäi pois töistä. Hän oppi, ettei puhunut puhelimessa, jos poika oli kotona. Kaiken huomion piti kohdistua poikaan. Kaikkien hermot olivat riekaleina. Perhe linnoittautui kotiin. Pojasta tuntui, että hän teki kaiken aina väärin ja masentui. Itsetunto laski. Poika alkoi syödä pahaan oloonsa ja lihoi. Pulleus lisäsi itseinhoa.

Vahvistusta itseluottamukselle

Katarina Michelsson muistuttaa, että lapsen itsetuntoa pitäisi pyrkiä vahvistamaan kehumalla ja kiittämällä. Mutta sitä ennen on selvitettävä, mitä lapselta voidaan vaatia. Jos lapsella on neurologinen tarkkaavaisuushäiriö, ei tavallinen kurinpito ehkä auta. Levottoman lapsen vanhemmat tarvitsevat tukea. Usein auttaa jo tieto siitä, etteivät ongelmat ole vanhempien syytä.

Michelsson korostaa, että koulu olisi aina saatava mukaan tarkkaavaisuushäiriöiden oikeanlaiseen hoitoon. Olisi hyvä, jos kaikki ADHD-lapset pystyisivät käymään normaaliluokalla, jossa heille tarvittaessa annettaisiin tukea ja erityisopetusta. Jos normaaliluokalla tilanne kärjistyy, ja ylivilkkaasta lapsesta tulee kaikkien silmätikku, siirto erityisluokalle on aiheellinen.

Kun mikään ei tahdo sujua, myös lapsen itseluottamus laskee. Se taas lisää uhmakkuutta. Koko ajan häiritsevää oppilasta syrjitään helposti kaveriporukoissa.

– Joskus syy voi olla niinkin yksinkertainen, että huonosti kuulemaansa hahmottava lapsi istuu luokan takaosassa eikä pysty seuraamaan opetusta. Ilman muuta hänestä tulee levoton.

Yksinkertaisen kykyprofiilin tekemällä voi selvittää lapsen yksilöllisiä kykyjä, ja vahvistaa taitoja, joissa hän on hyvä. Kun lapsi oppii omat hyvät puolensa, itseluottamus säilyy ja levottomuus vähenee.

Lääkkeitä arkaillaan turhaan

Katarina Michelsson on sitä mieltä, että aivotoiminnan häiriöistä johtuvaa ylivilkkautta hoidetaan Suomessa liian vähän lääkkeillä. Kaikki eivät tietenkään lääkkeitä tarvitse. Michelssonin mukaan lääkkeistä on selvästi apua, jos aivosolujen välittäjäaineissa on puutosta.

Lääkärit kuitenkin arkailevat lääkkeiden määräämistä lapsille. Lisäksi metyylifenidaattia tai amfetamiinia sisältävän lääkkeen määräämiseen tarvitaan erikoislupa, jonka tarvittaessa myöntää Lääkelaitos. Pelkoa aiheuttavat myös tarinat Yhdysvalloista, jossa lääkkeitä käyttää noin 3,5 miljoona lasta. Huhutaan, että yksityislääkärit määräävät lääkkeitä surutta ilman tarkkaa diagnoosia.

Suomessa ei Michelssonin mukaan ole väärinkäytön vaaraa. Ylivilkkaan lapsen tilanteen arviointiin osallistuu aina monta ihmistä: vanhemmat, opettajat, terveydenhoitaja, lääkäri, psykologi ja mahdollisesti myös sosiaalityöntekijä. Michelsson korostaa kuitenkin, ettei lääke koskaan yksin riitä.

– Terapian tai kuntoutuksen ohella siitä voi saada ison avun, vaikka lääkkeet eivät koskaan tuo ihmepelastusta.

Kaksi tablettia päivässä

Isä luki Lapsemme-lehdestä artikkelin, jossa kuvattiin AD/HD-lasta. Kuvaus tuntui tutulta. Hän hankki lisää kirjallisuutta aiheesta. Sen jälkeen perhe hakeutui pojan kanssa lääkärille, jossa tarkkaavaisuutta ja impulsiivisuutta tutkittiin aluksi kysymyspatteriston avulla. Poika täytti kaikki AD/HD-määritelmän kriteerit.

Hänet lähetettiin neuropsykologisiin tutkimuksiin, jossa oppimisen todettiin olevan ikää vastaavalla tasolla. Perhe turvautui sekä neurologiaan että psykologiaan. Pojan henkilökohtaisen psykoterapian lisäksi he sopivat psykiatrin kanssa lääkekokeilun aloittamisesta. Koulupäiviä oli jo opettajan suosituksesta lyhennetty kolmituntisiksi.

– Kokeilu alkoi kahdeksan viikon kokeilujaksolla. Välillä oli viikko ilman lääkettä, isä kertoo. Aluksi vaikutus oli hyvin lievä ja lääkäri suositti lääkityksen lopettamista. Perhe halusi vielä kokeilla, ja päivittäisannosta nostettiin. Nykyisin poika ottaa yhden tabletin aamulla ja toisen lounasaikaan. Vaikutus kestää noin neljä tuntia kerrallaan.

Psykoterapian ja lääkityksen ansiosta poika jo kesällä istuskeli ongella kaikessa rauhassa, vaikkei kalaa tullut. Sitä hän ei ollut tehnyt ikinä elämässään. Koulun alettua poika jaksoi keskittyä läksyjen tekoon ja koulutyö alkoi sujua. Itsetunto koheni. Kun poika rauhoittui, alkoi ruokahalukin vähetä. Paino putosi syksyyn mennessä kymmenisen kiloa. Laihtuminen lisäsi omanarvontuntoa.

Myönteisen palautteen antaminenkin on nyt vanhempien mukaan mahdollista, kun monet jutut onnistuvat. Poika tuntuu äidin mukaan myös nauttivan asioista, joihin hänellä ei nuorempana ollut keskittymiskykyä. Äiti on myös ensimmäisiä kertoja voinut pelata korttia ja jutella rauhassa poikansa kanssa. Vanhemmilla on aikaa myös itselleen.

Katarina Michelssonin mukaan ylivilkkaus rauhoittuu tavallisesti murrosiän jälkeen.

– Tietty impulsiivisuus on ylivilkkaan lapsen luonteessa aikuisenakin, mutta suurimmalla osalla oireet muuttuvat huomaamattomiksi. Varsinkin, jos tarkkaavaisuushäiriötä on hoidettu, aikuinen osaa käyttää hyväkseen omaa impulsiivisuuttaan esimerkiksi ammatinvalinnassa.

Aivotoiminnan häiriöitä

  • MBD (minimal brain dysfunction): lievät aivotoiminnan häiriöt, kuten tarkkaavaisuushäiriöt, motoriset ongelmat, hahmotushäiriöt, oppimisvaikeudet ja kielelliset ongelmat.
  • ADHD (attention defict hyperactivity disorder): lapsella on tarkkaavaisuuden ylläpitämisen ongelmia, ylivilkkautta tai impulsiivisuutta.
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.