Unet auttavat elämässämme tässä ja nyt, mutta niissä on kaikuja myös menneisyydestämme ja ihmislajin alkuhämärästä. Niitä kannattaa siis tutkia.

Yksi tuntee unissaan olevansa kuin elokuvissa, näkee paljon kaikenlaista kiehtovaa. Toisen unet ovat yksitoikkoisia, tuskin niitä muistaakaan.

– Unielämäänsä voi monipuolistaa ja rikastuttaa. Se tapahtuu, kun kiinnostuu itsestään ja muista ihmisistä, inhimillisyydestä yleensä, ja kun hyväksyy sen, että elämässä tapahtuu monenlaista, sanoo psykologi ja psykoanalyytikko Leena Klockars.

Unien vilkastumisen hän selittää johtuvan siitä, että osa päivän tapahtumista tulee uniin niin sanottuina päiväjäänteinä. Oma yksilöllisyys määrää, minkälaisia nämä unien jatkokäsittelyyn siirtyvät tapahtumat ovat. Aina ne kuitenkin ovat tunnepitoisia, mutta tunne voi olla mikä vain mukavasta pelottavaan. Päiväjäänteet voivat myös ilmetä hyvinkin tuntemattomassa muodossa, vaikkapa vain pieninä unen sivujuonteina.

– Kun terapiassa puhutaan unista, yhtymäkohta arkeen löytyy yleensä aina, Klockars sanoo.

Uhat hallintaan

Unennäköä neurotieteen ja kognitiivisen psykologian näkökulmasta tutkiva psykologian professori Antti Revonsuo on osittain samaa mieltä.

– Unien näkeminen kuuluu ilmeisesti ihmisen biologiseen olemukseen, sillä ihmiset näkevät unia kaikissa kulttuureissa ja täysin automaattisesti. Unien näkemistä ei tarvitse lapsille opettaa, hän sanoo.

– Keskustelemme unissa toisten uni-ihmisten kanssa, eikä meillä ole aavistustakaan siitä, mitä he aikovat sanoa tai tehdä, vaikka he ovat oman mielemme tuotteita.

Revonsuon mielestä unissa esiintyvät tunteet ovat enimmäkseen negatiivisia. Näin on, koska unennäkö pohjaa ihmisen evoluutioon. Tämän tutkimiseksi Revonsuo on kehittänyt niin sanotun uhkasimulaatioteorian.

– Unen perimmäisiin tehtäviin kuuluu opettaa selviytymään mahdollisista uhista. Uni treenaa meitä tulevaisuutta varten siltä varalta, että jokin uhista sattuu toteutumaan, hän selittää teoriaansa.

Unista Revonsuon erikoisalaa ovat painajaiset. Niissä yleisintä ainesta ovat takaa-ajo, hyökkäys, kaatuminen, lapsilla yksinjääminen ja eksyminen. Nämä kaikki ovat olleet hengenvaarallisia tilanteita ihmisen alkuhistoriassa, kun vielä elettiin luonnon ehdoilla.

Yliedustettuja unien uhkakuvia ovat putoamiset.

– Ehkä siksi, että ne todennäköisesti ovat vanhempia kuin ihmislaji. Homo sapiensin edeltäjät nukkuivat puissa, koska se oli turvallisinta. Puusta putoaminen tiesi joutumista pimeässä pedon ateriaksi.

Tästä on jäänyt kaikuja nykyihmisenkin reaktioihin. Putoamisunesta säpsähtää nukahtamisvaiheessa herkästi hereille, koska sisäinen apinamme on silloin valppaana.

Tutki unen tunteita

Kun psykoanalyysissa tutkitaan putoamisunia tai unia yleensä, niitä lähestytään yksilön oman elämän ja tunteiden kautta.

– Mietitään, onko kysymyksessä ehkä putoaminen unelmista maan pinnalle. Se voi selvitä, kun vielä muistelee, onko hiljan kokenut vaikkapa pettymyksen, jonka käsittely ajatuksissa ja tunteiden tasolla on kesken, Leena Klockars sanoo.

Kun kuulostelee, minkälainen tunnetila unessa vallitsi, voi oppia ymmärtämään paremmin itseään. Tuoko tuore pettymys ehkä mieleen jotain aiemmin elämässä tapahtunutta ikävää? Toistuiko siinä jokin jo unohtunut, ikävä tunne?

Unien tunnetiloja on Antti Revonsuonkin mielestä hyödyllistä tutkia.

– Unet näyttävät, minkälaista tunnepitoista, tiedostamatontakin ainesta päässä liikkuu. Vain voimakkaimmat tunteet tarttuvat unennäön haaviin.

Unia kannattaa hänen, kuten Leena Klockarsinkin mielestä kirjoittaa muistiin. Silloin alkaa nähdä toistuvia teemoja ja saa selvyyttä siihen, miksi jonain tiettynä aikana pitää katsella tietynlaisia painajaisia.

Vanha pelko palaa

– Painajaiset eivät tule tyhjästä vaan ne nousevat muistiin arkistoituneista peloista. Ne aktivoituvat, jos hiljattain on esimerkiksi tapahtunut jotain, joka on nostanut pintaan vanhan trauman.

Näin voi käydä, jos vaikka raiskattu pitkienkin aikojen kuluttua näkee jotain raiskaajasta muistuttavaa. Painajaisten aktivoitumiseen riittää, että muistijälki vain välähtää mielessä. Se voi tapahtua niin nopeasti, ettei siitä ehdi tulla tietoiseksi. Tämäkin on loogista evoluution kannalta: kun näkyy pienikin vihje vihollisheimosta tai leijonasta, uni käynnistää puolustautumisharjoitukset.

Painajaisten määrä lisääntyy myös stressin alla yleensä. Silloinkin kokee itsensä uhatuksi.

– Kroppa on tilassa, joka tuntuu samalta kuin uhattuna olo, vaikka konkreettista uhkaa ei ehkä oikeasti ole. Tunnemuistista alkaa kuitenkin pulpahdella esiin mahdollisia uhan aiheuttajia.

Luovuutta tulkintaan

Leena Klockars ottaa painajaisen tapaisista, psykoanalyysissa usein puheena olevista unista esimerkin, joissa päällimmäinen tunnetila on häpeä.

– Lähes kaikki ihmiset ovat joskus unissaan vähissä vaatteissa tai alasti katuvilinässä tai muualla, missä se ei ole sopivaa. Usein tällainen vähäpukeisuus on muistuma menneestä elämästä, jostain, mikä on hävettänyt. Samoin kuin se, että unessa ollaan kahdenkeskisessä tilanteessa toisen ihmisen kanssa, mutta paikalla yksityisiä asioita näkemässä on muutakin väkeä.

Kiinnostavia näkymiä saattaa avautua, kun pohtii, miksi tällainen uni tuli uudelleen juuri nykyisessä elämänvaiheessa. Tuntuuko ehkä nytkin olevan jotain häpeämistä? Ja vielä tärkeä jatkokysymys itselle: onko häpeämiseen todella syytä ja mistä tämä häpeä oikein tulee?

Omien unien tulkinnassa Leena Klockars neuvoo muistamaan luovuuden ja vapauden. Niitä voi harjoitella uskaltautumalla miettimään, mitä kaikkea – vaikka nolostuttavaakin – unesta tulee mieleen.

– Tärkeää on antaa ajatuksissaan tilaa sille, että unen symbolisilla elementeillä voi olla monia erilaisia merkityksiä. Niitä ei pitäisi lähestyä tiukan älyllisesti vaan vapaina mielteinä.

Symboleihin ei siis pitäisi suhtautua yksioikoisesti, vaikka unientulkintaoppaat niin neuvovat, Leena Klockars sanoo.

Käärmeen kuuluu pelottaa

– Käärme ei ole unessa aina seksuaalisuuden symboli eivätkä portaat aina tarkoita astumista johonkin uuteen. Merkitykset löytyvät todennäköisemmin unennäkijän oman persoonallisuuden, unen ajankohdan ja siihen liittyvien muiden asioiden mukaan, hän sanoo.

Ihmiskunnan muinaishistorian kannalta katsottuna unen käärme tai vaikka hämähäkki on pelkästään se, miltä näyttää ja mitä reaktioita saa aikaan.

– Myrkylliset otukset merkitsivät muinoin suurta vaaraa. Ihmiskunnasta ovat luonnonvalinnan kautta karsiutuneet ne, jotka eivät niitä pelänneet. Jäljelle jääneillä elämää suojaava pelko vaikuttaa yhä myös unissa.

Joskus uni toteutuu

Sen lisäksi, että unet lisäävät itsetuntemusta, ne aivan järkiperäisestä syystä myös vähän ennustavat.

– Tämä on mahdollista, koska unet pohjaavat muun muassa näkijänsä ajatuksiin ja tunteisiin. Ne taas ainakin jonkin verran ennustavat, mitä hän tulee tekemään, Leena Klockars sanoo.

Totta kognitiivisen psykologiankin näkökulmasta. Uni ottaa aineksensa muistista. Usein aineksiin liittyy negatiivisia latauksia, joiden ympärille uni kehittyy.

– Kun on itse lähdössä lentomatkalle, näkee herkästi unta lento-onnettomuudesta, jos sellainen on samoihin aikoihin tapahtunut. Tässäkin uni esittää uhat äärimuodossa. Se opettaa valmistautumaan pahimpaan mahdolliseen, Revonsuo sanoo.

Mutta ei uni ole väylä tulevaisuuden tapahtumiin.

– Koska unia nähdään paljon, jokin niistä toteutuu tilastollisen todennäköisyyden mukaisesti, kuten lottovoitto. Silloin voi tulla voimakas tunne, että uni tiesi jotain, Revonsuo sanoo.

Näin unet koostuvat

  • uniminä, unennäkijä itse, on 90 prosentissa unista
  • lisäksi pari kolme muuta elollista hahmoa
  • miesten unet tapahtuvat useimmiten ulkoilmaympäristössä, naisten sisätiloissa tai kotona
  • seksiä on miesten unista kymmenessä prosentissa, naisten unista viidessä prosentissa
  • näköaistimuksia on lähes kaikissa unissa
  • kehoon liittyviä aistimuksia, kuten kosketusta, noin yhdessä unessa kymmenestä
  • haju- ja makuaistimuksia yhdessä unessa sadasta
  • unet ovat harvoin utuisia, eivätkä koskaan täysin epäselviä tai kaoottisia

Kun tutkit uniasi

  1. opit ymmärtämään itseäsi. Kuulostele, minkälainen tunnetila unessa vallitsi.
  2. kirjoita unet muistiin, niin alat nähdä niissä toistuvia teemoja.
  3. mieti miksi tietty uni tuli uudelleen. Onko jokin vanha vaikea tunne taas ajankohtainen.
  4. tulkitse unia luovasti, päästä mieleen niistä nousevat nolotkin ajatukset.
  5. älä ota unien symboleita liian vakavasti. Ne merkitsevät eri ihmisille erilaisia asioita.
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.