Tabletin parissa vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Uuden tutkimuksen mukaan yli tunti ruutuaikaa päivässä voi jo vaikuttaa haitallisesti lapsen keskittymiskykyyn. Kuva: iStockphoto
Tabletin parissa vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Uuden tutkimuksen mukaan yli tunti ruutuaikaa päivässä voi jo vaikuttaa haitallisesti lapsen keskittymiskykyyn. Kuva: iStockphoto

Suurimmat haitat liiallisesta ruutuajasta havaittiin teini-ikäisillä. 

Lapset ja nuoret, jotka käyttävät digilaitteita enemmän kuin tunnin päivässä, kärsivät muita enemmän masentuneisuudesta ja käytöshäiriöistä, kertoo tuore tutkimus.

Näillä lapsilla ja nuorilla esiintyi tutkimuksessa muun muassa alakuloisuutta, keskittymishäiriöitä ja itsehillinnän puutetta. Masentuneisuutta esiintyi erityisesti teini-ikäisillä. Älylaitteita paljon käyttävät esikouluikäiset puolestaan menettivät malttinsa ikätovereitaan herkemmin, ja heidän oli myös vaikeampi rauhoittua.

Tutkimuksen tehneet psykologian professorit analysoivat aineiston, jossa yli 40 000 vanhempaa kertoi 2–17-vuotiaiden lapsiensa ruutuajasta ja käytöksestä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Somen vaikutus on suurempi kuin televisio-ohjelmien.

Suurimmat haitat liiallisesta ruutuajasta havaittiin teini-ikäisillä. Tutkijat selittävät vaikutuksen sillä, että teinit ovat ruudun ääressä enemmän kuin nuoremmat lapset ja käyttävät enemmän erilaisia sovelluksia. Pienten lasten ruutuaika on usein television katsomista, eikä sen todettu vaikuttavan käytökseen yhtä rajusti kuin pelien tai sosiaalisen median. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimusta johtaneet psykologit ehdottavat, että 2–5 vuotiaat lapset viettäisivät ruudun parissa enintään tunnin päivässä ja koululaiset enintään kaksi tuntia päivässä. 

THL suosittaa, että alle kolmevuotias ei viettäisi aikaansa ruudun parissa ollenkaan. 

Suomessa THL on samoilla linjoilla. Se suosittaa, että kouluikäinen lapsi saisi ruutuaikaa päivässä enintään kaksi tuntia. Alle kolmevuotiaan ei THL:n suositusten mukaan tarvitse katsoa televisiota tai pelata digipelejä ollenkaan. 

Kuitenkin ruutuajan rajoittamista tärkeämpää olisi seurata, miten lapsi käyttäytyy katsottuaan televisiota tai pelattuaan kännykkäpeliä, sillä lapsi addiktoituu peli- ja televisiomaailmaan todella helposti.

Jos näyttää siltä, että lapsi ei saa iloa muusta kun kuvitteellisesta pelimaailmasta, tai ruutuaika estää aikuisen ja lapsen yhteisen tekemisen, on hyvä arvioida uudestaan lapselle sopivan ruutuajan määrä. 

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla