Äidit ja isät kertovat, miten Suomesta tulisi entistä parempi maa lapsiperheille.
Vanhempien vastauksissa korostuivat arkipäiväiset asiat: kunpa lapset olisivat aina tervetulleita ravintoloihin, ja lapset saisivat kuulua ja näkyä arjessa muutenkin.
1. Työelämä joustavammaksi perheille
Töissä on palaveri iltapäivällä puoli neljä, mutta on sinun vuorosi hakea lapsi päiväkodista. Kuulostaako tutulta? Monet Vauva.fin kyselyyn vastanneet vanhemmat kaipasivat joustoa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.
Työpaikoille voisi tehdä pelisäännöt, jotka kannustaisivat työn ja perhe-elämän luontevaan tasapainoon. Palaverit voisi pyrkiä järjestämään kello 9:n ja 15:n välillä, jotta lapsen ehtisi viedä tai hakea päiväkodista inhimilliseen aikaan.
Mitä jos synnytystalkoiden sijasta panostettaisiin vanhemmuustalkoisiin?
Pitäisi kehittää joku laki, joka takaisi pienten lasten vanhemmille liukuvan työajan ja pidemmät lomat. Vanhemmat ovat ihan kamalassa puristuksessa lasten sairasteluiden ja työelämän paineessa. Niin ei pitäisi olla.
Synnytystalkoot voidaan unohtaa ja järjestää vanhemmuustalkoot tilalle: jos vanhemmilla olisi parempi mahdollisuus toimia hyvinä vanhempina, yhä useampi alkaisi puhua vanhemmuudesta positiivisesti, ja sitten ehkä yhä useampi haluaisi tehdä lapsia.
2. Lapset saavat näkyä ja kuulua
Kun lapsi aloittaa kiukkuhuudon täydessä ruuhkabussissa, tuomitseva katse on viimeinen asia, jonka lapsen vanhempi tarvitsee.
Tuntemattomat vanhemmat voisivat hymyillä toisilleen. Mulkoilla ei tarvitsisi, vaikka vauva tai lapset huutaisivat, oli paikka sitten kauppa tai ravintola.
Lasten näkymisen ravintoloissa ja kahviloissa pitäisi olla tavallinen asia.
Olisi tärkeää uskaltaa lähteä lasten kanssa ravintolaan tai kahviloihin. Monesti lapsia ei näy mukana, joten ihmiset muistavat vain sen yhden kerran, kun jossain ravintolassa oli itkevä pikkulapsi. Siihen perustuu koko näkemys.
3. Vauvan ruokkiminen on luonnollinen asia
Alle puolivuotiaan vauvan pääasiallinen ravinto on maito, joko rinnasta tai pullosta. Vauvaa pitää voida ruokkia juuri siellä, missä sillä hetkellä on tarve. Ja juuri sillä tavalla, joka vauvalle ja vanhemmille sopii – ja se ei ole ulkopuolisten asia.
Julkisissa tiloissa työskentelevien asenteesta se lähtee. Suomalaisten pitäisi olla rennompia eikä niin tosikkoja. Imetyksen sallimisen ei pitäisi edes olla puheenaiheena, vaan sen pitäisi olla vauvan perusoikeus: saada ruokaa silloin, kun on nälkä!
Itse imetän lastani, enkä ole kiinnostunut muiden ajatuksista siihen, missä on soveliasta imettää.
Vauvaa saa syöttää missä tahansa, mutta osa vanhemmista kaipaa julkisiin tiloihin rauhallisia paikkoja, joissa lapsen syöttämisen voi hoitaa rauhassa. Kenenkään ei tarvitse mennä imettämään vessakoppiin rauhaa saadakseen.
Julkiset tilat voisi rakentaa niin, että tiloissa myös lapset tuntisivat olonsa tervetulleeksi ja voisivat olla ilman paheksuvia katseita.
4. Vanhemmat ansaitsevat vertaistukea
Kun vauva syntyy, se tuo mukanaan monta mullistusta vanhempien elämään. Jokainen tuore vanhempi ansaitsee jonkun, jonka puoleen kääntyä.
Tuoreet vanhemmat tarvitsisivat tukea pienen esikoisen ensimmäisinä viikkoina, jotta pientä nyyttiä osaisi hoitaa. Vauvadoula?
On aika lopettaa se äiti on äidille susi -hokema. Ei ole.
Kun vauvadoulaa ei – ainakaan vielä – ole saatavilla, paras tuki löytyy usein muilta vanhemmilta.
Pitäisi lopettaa se äiti on äidille susi -hokema tai sellainen äidit ovat hirviöitä -puhe. Eivät ole! Olen saanut eniten tukea vanhemmuuteeni toisilta naisilta. Sitä pitäisi korostaa aina kun mahdollista: hyvä lisää hyvää!
5. Huolehditaan lapsista yhdessä
Arkea ei tarvitse jaksaa yksin. Yhteisöllisyyden lisääminen lastenhoidossa tarkoittaa, että yhä useampi uskaltaa pyytää ja tarjota apua. Niin vanhemmuus tuntuu stressittömämmältä.
Pienet teot ovat suurimpia: vaikka se, että kysyy, mitä toiselle kuuluu.
Voisimme olla enemmän tekemisissä naapureiden ja sukulaisten kanssa. Annettaisiin heidänkin olla mukana lasten ja perheiden arjessa. Eikä aina vain juostaisi harrastuksista toiseen ja äkkiä kotiin.
Vanhemmuutta tulisi tukea eikä jättää perhettä yksin. Pienet teot ovat suurimpia: kuulumisten kysyminen tai lyhyt lastenhoitotuokio. Avun ei tarvitse olla suurta ja hienoa, vaan kannustavaa yhteen hiileen puhaltamisen meininkiä.
6. Sallitaan erilaisuus, niin lasten kuin vanhempienkin kesken
Se mikä toimii toiselle vauvalle, ei toimi toiselle. Se on hyvä muistaa, kun tekee mieli arvostella toisen vanhemman tapaa ja valintoja.
Olisi ihanaa, jos kukaan ei tulisi komentamaan ja neuvomaan äitiä väärällä asenteella.
Lakataan vertaamasta lapsia toisiinsa ja annetaan jokaiselle kasvurauha. Lakataan myös arvostelemasta vanhempia, ja hyväksytään erilaiset tavat kasvattaa.
Kursivoidut lainaukset on poimittu Vauva.fin kyselyyn tulleista vastauksista.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
