Lapsilukuun vaikuttaa muun muassa asumisen kalleus.
Vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli poikkeuksellinen maa: täällä perheisiin toivottiin muita Pohjoismaita useammin kolme tai neljäkin lasta.
Enää suurperhettä ei tavoitella. Kelan tutkija Anneli Miettinen kertoo, että tällä hetkellä toivottu lapsiluku jää noin kahteen lapseen. Se näkyy myös tuoreessa väestöennusteessa, jossa kokonaishedelmällisyysluvun ennustetaan putoavan entisestään ja olevan tänä vuonna 1,43.
Syitä perhekoon pienenemiseen on monta.
– Yksi syy on mahdollisesti se, että nuoret aikuiset haluavat jäädä asumaan kaupunkialueille, joissa asumisen kustannukset hipovat pilviä. Voi olla, että silloin tyydytään helposti yhteen tai kahteen lapseen, koska asumismukavuudesta ei haluta tinkiä. Asumisen vaikutuksesta lasten hankintaan tiedetään kuitenkin vähän.
Vanhemmat saattavat puntaroida sitä, onko toiseen lapseen varaa.
Syitä löytyy Miettisen mukaan myös perhepolitiikasta. Usein ensimmäisen lapsen jälkeen vanhemmat vasta käsittävät, miten lapsi konkreettisesti vaikuttaa talouteen tai muuhun elämään. Vanhemmat saattavat puntaroida tarkkaan sitä, onko toiseen lapseen varaa, tai mitä toinen perhevapaa tekee taloudelle, kun elätettävänä on jo yksi lapsi.
Myös perheen perustamisen lykkääminen voi osaltaan vaikuttaa siihen, että perheeseen syntyy vähemmän lapsia. Jos perheen esikoinen syntyy vanhemmalla iällä, voi olla että toista tai kolmatta lasta ei enää iän puolesta ehdi tai halua hankkia.
Suomessa myös opiskellaan pidempään kuin muissa maissa. Sekin vaikuttaa osaltaan lapsilukuun.
– Opiskeluaikaista vanhemmuutta voisi mielestäni tukea nykyistä enemmän, jotta opiskelu ei olisi este perheen perustamiselle, Miettinen pohtii.
”Nuoret aikuiset ottavat vanhemmuuden vakavasti.”
Ei ole uutta, että perheen ja työn yhteensovittamisessa koetaan valtavasti hankaluuksia, ja niitä pohditaan usein jo ennen kuin perheeseen on syntynyt ensimmäistäkään lasta.
– Nuoret aikuiset ottavat vanhemmuuden vakavasti, joka on hyvä asia. Mutta samalla se lisää paineita, sillä he haluavat olla samanaikaisesti sekä hyviä vanhempia että hyviä työntekijöitä.
Ajattelumallien muutos yhteiskunnallisella tasolla olisi tärkeää. Miettinen toivoo työelämään asennemuutosta: että on sallittua keskittyä lapsiin silloin kun he ovat pieniä.
– Tällä hetkellä puhe syntyvyydestä on usein syyllistävää etenkin naisia kohtaan. Olisi tärkeää miettiä sitä, miten puhe saataisiin kohdistumaan enemmänkin päättäjien suuntaan, Miettinen summaa.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
