Kani joka tahtoi nukahtaa -kirjan kirjoittaja paljastaa menetelmän salat – seuraavaksi hän neuvoo, miten käsitellä lapsen pelkoja

Ruotsalainen käyttäytymistieteilijä ja NLP-valmentaja Carl-Johan Forssén Ehrlin tunnetaan lapsiperheissä meditatiivisista nukutussaduista. Ne ovat lasten näkökulmasta satuja, mutta pohjautuvat käyttäytymistieteiden ja henkisen valmennuksen oppeihin. Bisnes- ja yliopistomaailmassa Forssén Ehrlin luennoi ja opettaa muun muassa johtajuutta ja esiintymistaitoja.

Vuonna 2015 ilmestynyt Kani joka tahtoi nukahtaa syntyi yli kahden vuoden kirjoitustyön tuloksena. Forssén-Ehrlin keksi idean nukutussatuun elämäntilanteessa, jossa hänellä itsellään ei vielä ollut lapsia. Hän hioi tekstiä pitkään, mietti jokaisen lauseen sanajärjestystä ja paikkaa ja luetutti kirjoittamaansa perheellisillä tutuilla.

Ruotsalaiset kustantamot eivät innostuneet, mutta kirjasta tuli silti hitti. Nukutussatu ilmestyi omakustanteena, ja nyt sitä on käännetty jo 56 kielelle ja myyty yli 2,5 miljoona kappaletta. Kustantamoille kirjan konsepti oli liian vieras, Forssén Ehrlin arvelee.

– Tällaista ei oltu tehty aiemmin. Toivon kyllä, että kustantamoja nyt kaduttaa.

Nukutussatu on saanut myös kaksi jatko-osaa. Norsu joka tahtoi nukahtaa ilmestyi suomeksi viime vuonna. Kolmannessa osassa pääroolissa seikkailee väsynyt traktori.

Muista päämäärä

Nukutuskirja perustuu samoihin menetelmiin kuin vaikkapa urheilijoiden valmennuksessa käytetty mielikuvaharjoittelu. Lisäksi tarvitaan tarina, joka auttaa lasta rauhoittumaan sadun kuuntelemiseen.

Nukutustilanteissa ensimmäinen ongelma on se, miten saisi lapsen keskittymään rauhoittumiseen.

– Meilläkin kotona toistuu tuttu kaava: kun tulee aika mennä nukkumaan, lapsi haluaisi leikkiä, hän pyytää juomista ja touhuaa kaikenlaista. Ensimmäinen ongelma on se, miten saisi lapsen keskittymään rauhoittumiseen. Kehystarina auttaa siinä, Forssén Ehrlin kertoo.

Tarinan juoni on pyritty rakentamaan juuri sopivan kiinnostavaksi, jotta lapsi ei harhaudu muihin puuhiin – ja samalla riittävän pitkäveteiseksi, jotta lasta alkaisi nukuttaa.

Urheiluvalmennuksessa urheilijaa opetetaan visualisoimaan onnistunut suoritus mielessään ja käymään se läpi. Nukutussadussa taas tähdätään onnistumiseen eläytymällä nukahtamisen hetkeen uudestaan ja uudestaan.

– Käytän sanoja, jotka auttavat pitämään tavoitteen mielessä: väsyminen, rentoutuminen, rauhoittuminen, nukkuminen. Neuvon myös lukemaan ne sanat painokkaammin ja hitaammin, jotta vaikutus tehostuu.

Eläydy ja tunnelmoi

Lukutavalla on onnistumisen kannalta merkitystä. Esimerkiksi eräässä perheessä nukutussatu toimi hienosti äidin lukemana, mutta isän lukemana ei, Forssén Ehrlin kertoo.

– Neuvon vanhempia pitämään hauskaa, leikkimään ja kokeilemaan erilaisia äänenpainoja. Siten voi löytää lapselleen sopivimman tavan.

Vauvatkin oppivat yhdistämään tutun äänimaailman nukahtamiseen.

Forssén Ehrlinin esikoispoika on kuunnellut satua jo raskausaikana, jolloin perhe soitti sitä äänikirjana. Ihan pienimmät eivät tietenkään ymmärrä sadun sisältöä, mutta hekin osaavat eläytyä sanojen rytmiin ja oppivat yhdistämään tutun äänimaailman nukahtamiseen, kirjailija sanoo.

Entä kun myös lukevaa vanhempaa alkaa väsyttää? Tarkoitushan on saada lapset nukahtamaan, jotta voisi sen jälkeen puuhastella omia juttuja. Tähänkin voi käyttää mielenhallintaa, kirjailija vinkkaa.

– Kun luet, käännä mielessäsi sanat yhdistymään virkeyteen ja energisyyteen. Vaikka luet lapselle, että ”alat tuntea itsesi väsyneemmäksi ja väsyneemmäksi”, ajattele itse, että ”alat tuntea itsesi energisemmäksi ja energisemmäksi”. Ja aina voi tietysti kokeilla myös äänikirjaa!

Taklaa vaikeat tunteet

Carl-Johan Forssén Ehrlinin uutuuskirja, vasta ruotsiksi ilmestynyt Modiga Morris, keskittyy vaikeiden tunteiden kuten pelon ja kivun hallintaan. Kirja on tulossa suomeksi Otavalta keväällä 2019 nimellä Rohkean Rikun hulinaviikko.

Kirjan tarinassa pieni poika joutuu käsittelemään esimerkiksi pelkoa hämähäkkejä kohtaan. Kauhu hälvenee, kun pojan äiti alkaa kertoa tarinaa hämähäkistä ja liittää ötökkään sen avulla sympaattisia mielleyhtymiä.

Ruotsissa kirja on saanut innostuneen vastaanoton, kirjailija sanoo.

Minkä tahansa tuntemuksen voi opetella tulkitsemaan myönteisesti.

Oikeastaan minkä tahansa tuntemuksen voi opetella tulkitsemaan myönteisesti ja hallitsemaan sitä, Forssén Ehrlin kertoo. Kehon tasolla reagoimme esimerkiksi pelkoon ja innostumiseen melko samalla tavalla: adrenaliinitaso kohoaa, pulssi nousee ja hengitys kiihtyy. Kyse on siitä, millaisena tilanteen näkee.

– Haluan auttaa lapsia ja heidän vanhempiaan opettamalla tekniikoita, joiden avulla he oppivat käsittelemään arjen tilanteisiin liittyviä vaikeita tunteita. Toivon, että lapset omaksuvat ne ja opettavat niitä myös toisilleen.