Kuvat
iStock
Toiset lapset reagoivat toisia herkemmin esimerkiksi eläinten äkkinäisiin liikkeisiin.
Toiset lapset reagoivat toisia herkemmin esimerkiksi eläinten äkkinäisiin liikkeisiin.

Lapsi kammoaa kissoja, koiria ja välillä perhosiakin. Mistä eläinpelko kumpuaa, ja mitä sille voi tehdä?

Lapsi pelkää koiria. Olemme jutelleet siitä, että koiria on erilaisia, vilkkaampia ja rauhallisempia, eivätkä ne yleensä tahdo ihmiselle pahaa.
10-vuotiaan pojan vanhempi

Lapsi on kammonnut kaikkia vilkkaasti liikkuvia eläimiä pienestä saakka. Pikkuhiljaa pelko tuntuu hellittäneen, kun kyläilyjä eläinperheissä on kertynyt.
4-vuotiaan tytön isä

Ennen poikamme pelkäsi koiria. Nykyisin meillä on oma koira, ja lapsesta on tullut sen paras leikkikaveri.
7-vuotiaan pojan äiti

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vahvastakin kammosta voi opetella pois, sanoo varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti ja psykologian tohtori Saara Salo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Herkkyyskausi? 

Lapsen kehitykseen kuuluu herkkyyskausia, jotka nostavat esiin myös erilaisia pelkoja. Vaikkapa mielikuvituksen kehittyminen näkyy usein painajaisina.

Ensimmäiset kehitysvaiheisiin kuuluvat pelot ilmaantuvat usein kaksi–kolmevuotiaana. Silloin lapsen kognitiiviset eli tiedolliset taidot ovat kehittyneet jo sen verran, että tämä osaa erottaa pelottavat ja turvalliselta tuntuvat asiat toisistaan. Erityisesti jos omassa perheessä ei ole lemmikkiä, tuttavaperheen haukahteleva karvakaveri saattaa pelästyttää.

Pelot nousevat esiin herkkyyskausien aikaan.

Neli–kuusivuotiaiden kehitykseen voi kuulua ”inhokausia”, jolloin lapsi kertoo, että tietyt ruuat tai vaikka hyönteiset inhottavat ja ällöttävät. Tällaiset reaktiot kumpuavat luultavasti ihmislajin kehityksestä ja menevät usein iän myötä ohi. 

Joskus kammo eläimiä kohtaan on kehittynyt ikävistä kohtaamisista niiden kanssa. Sitkeän pelon taustalla voi olla myös varovainen temperamentti. Toiset ovat yksinkertaisesti muita herkempiä reagoimaan esimerkiksi eläinten äkkinäisiin liikkeisiin tai ääniin. Jotkut lapset kammoavat perhosia tai muita hyönteisiä, koska kasvojen lähelle tulevat pörriäiset tuntuvat heistä fyysisesti epämiellyttäviltä.

”Onpas kiva koira!”

Lapselle on aina hyvä opettaa tervettä varovaisuutta vieraiden eläinten suhteen: jos haluaa silittää kadulla koiraa, omistajalta on kysyttävä lupa. Toisaalta yhtä tärkeää olisi auttaa eläimiä jännittävää lasta suhtautumaan niihin mahdollisimman avoimesti. Erityisesti jos aikuinen tunnistaa itsessään pelkoa tai vastenmielisyyttä eläimiä kohtaan, on viisasta kiinnittää huomiota omaan käytökseensä. Aikuisen pelot vahvistavat helposti lapsen orastavia pelkoja.

Aikuisen pelot vahvistavat lapsen orastavia pelkoja.

Jos siis ei itse juurikaan pidä esimerkiksi koirista, joita lapsikin herkästi kavahtaa, lapselle kannattaa tietoisesti puhua kadulla kulkevista karvaturreista myönteiseen sävyyn ja kehua vaikka kivaa turkin väriä.

Kissavideot käyttöön 

Monet lapset samastuvat saduissa ja tarinoissa mieluummin eläin- kuin ihmishahmoihin. Lapsen kiinnostusta kirjojen eläimiin kannattaa käyttää hyödyksi pelon suitsimisessa. Lainatkaa kirjastosta iltasatukirja lempeästä koirasta tai neuvokkaasta kissasta.

Eläimiä jännittävä lapsi pelkää monesti niiden äkkinäisiä liikkeitä. Lapsi on lyhyempänä lähempänä eläintä kuin aikuinen, ja hänen näkökulmastaan liikkeet voivat vaikuttaa arvaamattomilta, jopa hallitsemattomilta. Lapsi ei myöskään osaa tulkita eläimen käytöstä aikuisen tavoin eikä siksi ehkä ymmärrä, mitä eläin viestittää liikkeillään. Niinpä esimerkiksi kissan säntäily voi hämmentää, vaikka tämä yrittäisi vain kutsua lapsen leikkimään.

Lapsi ei osaa tulkita, mitä eläin tarkoittaa käytöksellään.

Liikkuviin karvakavereihin voi tutustua turvallisesti katsomalla netistä eläinvideoita yhdessä aikuisen kanssa. Lapselle kannattaa kertoa, että vaikka eläimet voivat vaikuttaa arvaamattomilta, usein niiden tarkoitus ei ole satuttaa. Lasta voi opettaa lukemaan eläimen käyttäytymistä: Miten kissa käyttäytyy, jos se tykkää silityksistä? Miten se viestittää, että ei tykkää tavasta, jolla sitä paijataan? 

Totuttelu kannattaa

Pelkäävän ihmisen aivot ovat syystä tai toisesta oppineet reagoimaan herkästi esimerkiksi eläimeen, vaikka se ei aiheuttaisikaan välitöntä uhkaa. Erityisesti hyvin voimakkaat pelot voivat alkaa ennen pitkää rajoittaa elämää. Siksi niihin kannattaa puuttua. Hyvä uutinen onkin, että peloista voi opetella pois.

Lempeä totuttelu kannattaa aloittaa varhain, koska lapsen aivot oppivat nopeasti.

Lapsen aivot oppivat uusia asioita aikuisen aivoja nopeammin. Lempeä totuttelu eläimiin kannattaa siksi aloittaa varhain. Totuttelun voi hoitaa esimerkiksi niin, että kyläilee lapsen kanssa tutun koiraperheen luona esimerkiksi viisi tai kuusi kertaa lyhyen ajan sisällä. 

Aluksi riittää, että lapsi uskaltaa olla samassa huoneessa eläimen kanssa. Seuraavilla kerroilla tätä voi rohkaista taputtamaan tai silittämään. Vastahakoista lasta ei kuitenkaan saa koskaan pakottaa koskettamaan eläintä.

Ei rakkauspakkoa

Aikuisen ei kannata heijastaa lapseen omia pelkojaan – muttei myöskään omia toiveitaan. Jos itsellä on ollut lapsuudessa läheinen koiraystävä, oman lapsen pelokkuus koirien seurassa saattaa harmittaa. On kuitenkin tärkeää hyväksyä se, etteivät kaikki lapset ole samalla tavalla eläinrakkaita. Mikäli lapsen arkuus eläinten läheisyydessä ei haittaa arkea, asiaan ei ole tietenkään ole välttämätöntä puuttua.
 

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla