Moni tärkeä taito jää kehittymättä, jos lapset viettävät välitunnit kännykällä, sanoo Jukka Mäkelä. Kuva: Sami Lamberg
Moni tärkeä taito jää kehittymättä, jos lapset viettävät välitunnit kännykällä, sanoo Jukka Mäkelä. Kuva: Sami Lamberg

Lasten ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet ovat yleistyneet. Koulujen ja kotien pitäisi sopia, ettei kännyköitä käytetä koulupäivän aikana, sanoo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä.

Montako tykkäystä päivitykseni kerää? Pääsenköhän tänään pelissä uudelle tasolle? Vaikka koululaisen puhelin olisi oppituntien ajan äänettömällä, se on kuitenkin läsnä. Lapsi miettii puhelimeen tulevia viestejä ja sisältöjä, mikä hajottaa hänen huomiotaan. Osalle lapsista tästä on muita enemmän haittaa. Siksi kännykkä ei mielestäni kuulu kouluun, ei välitunneillekaan.

Älylaitteiden sälä saa mielen harhailemaan.

Lasten ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet ovat yleistyneet. Yksi syy tähän voi olla älylaitteissa. Niiden suoltama sirpaleinen sälä saa mielen harhailemaan. Se muovaa aivoja ja voimistaa niissä tahattomaan tarkkaavaisuuteen liittyviä alueita. Samalla itsesäätelyyn osallistuvat aivoalueet jäävät kehittymättä. Keskittymisestä tulee yhä vaikeampaa.

Myös sosiaaliset taidot kärsivät. Välitunneilla puhelinta ripirinnan näpräävät koululaiset ovat surullinen näky. He hallitsevat digilaitteet, mutteivät välttämättä kehollisia sosiaalisia suhteitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ihmisaivot tarkkailevat koko ajan ympäröivää sosiaalista verkostoa. Äänet, ilmeet ja kehon viestit kertovat, kuka hyväksyy ja kuka torjuu meidät, mihin porukkaan kuulumme. Sosiaalisen median viestit ovat suppeita kommunikoinnin välineitä. Ne eivät välitä reaaliaikaista tietoa siitä, millainen ihminen on sanojen takana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Taito aistia sosiaalisia tilanteita voi jäädä harjaantumatta.

Jos kaverisuhteita hoidetaan enimmäkseen ruudun välityksellä, taito aistia sosiaalisia tilanteita nopeasti ja hienovaraisesti voi jäädä harjaantumatta. Se taito kehittyy huomaamatta, kun lapset leikkivät tai vaikka vain oleskelevat keskenään välitunneilla – seuraten toistensa ilmeitä, eleitä ja asentoja.

Kouluun tuodut kännykät lisäävät myös eriarvoisuutta ja lasten keskinäistä vertailua. Kaikilla ei ole mahdollisuutta hankkia kalleimpia ja uusimpia puhelimia.

Ulkoilu ja liikunta vahvistavat aivojen kykyä oppia. Myös silmät hyötyvät levosta, jonka tarkkuuspisteen vaihtaminen välillä kauas antaa. Siksikin välitunneilla kannattaisi juosta ja leikkiä, ei näprätä kännykkää. Se tukee keskittymistä seuraavilla oppitunneilla. 

Ranskassa kouluihin asetettiin kännykkäkielto, mutta luotan, että Suomessa asiat voitaisiin sopia hienovaraisemminkin.

Kotien ja koulujen pitäisi yhdessä pyrkiä vähentämään lasten puhelinaikaa. Lapsensa parasta ajattelevat vanhemmat voisivat sopia koulun kanssa, etteivät kännykät ole kouluaikana auki. Jos lasten ja vanhempien pitää saada toisiinsa yhteys kouluaikana, koulun henkilökunta auttaa. Siihen ei tarvita omia puhelimia.

Nopea, liikkuva ja värikäs kuva koukuttaa aina riippuvuuteen asti. Koulupäivän kestävä kännykkätauko auttaisi laitteista irrottautumisessa.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella lasten myönteisen kasvatuksen ja kaltoinkohtelun vastaisen työn erityisasiantuntijana.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla