Hän ei ole ainoa: ihmisillä on ylipäätään taipumus painottaa kielteisiä asioita. Piirre on ollut selviytymisen  kannalta hyödyllinen. Kuva: <span class="photographer">iStockphoto</span>

Miksi lapsen lasi tuntuu olevan aina puoliksi tyhjä? Voiko optimismia opettaa?

Ei mennä mihinkään uuteen puistoon. Siellä on varmasti ihan tyhmää, lapsi nurisee epäluuloisesti. Vartin ulkoilun jälkeen kaikki on muutenkin huonosti: hihan ja rukkasen välistä pääsee kylmää sisään ja kiinnostavin keinu on varattu.

Sisko taas säntää reippaasti kohti uusia asioita. Räntäsateessa hän huutaa ”lunta!” ja heittäytyy maahan kastumisesta piittaamatta. Jos joku vie lelun nenän edestä, hän keksii vielä paremman leikin sillä, joka jää käteen.

Miksi toiset lapset tuntuvat olevan aina vähän peruspessimistejä ja tyytymättömiä, kun taas toiset näkevät jokaisessa pilvessä kultareunan?

Ihmisillä on ylipäätään taipumus painottaa uhkia ja kielteisiä asioita. Piirteestä on ollut hyötyä selviytymisen kannalta. Siksi se on säilynyt evoluutiossa. Jotkut ovat synnynnäisesti vielä muita taipuvaisempia huolestumaan.

Näe hyvä lapsessa

– Jotkut ovat jo pienestä asti ulospäin suuntautuneita, toiset vetäytyvämpiä ja empivämpiä, sanoo positiiviseen kasvatukseen perehtynyt erityispedagogiikan dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaara Helsingin yliopistosta.

Aurinkoisuuden vaikutelmaan vaikuttaa sekin, miten helposti tyyntyvä lapsi on. Jotkut ovat jo vauvoina enimmäkseen tyytyväisiä ja helppoja rauhoittaa. Toiset taas ovat pienestä saakka vaikeammin tyynnyteltäviä.

Joskus puhutaan vaativasta temperamentista, joskus negatiivisesta emotionaalisuudesta. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei mikään piirre itsessään ole toista huonompi.

Pientä lasta ei vielä voi varsinaisesti edes sanoa pessimistiksi. Hän on vain varovainen.

– On väärin yrittää muuttaa lapsen synnynnäistä temperamenttia. Sen sijaan lasta voi kyllä ohjata niin, että hän pystyy temperamentistaan riippumatta sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin, Uusitalo-Malmivaara sanoo.

Pientä lasta ei vielä voi varsinaisesti edes sanoa pessimistiksi. Hän on ennemminkin vain varovainen, Uusitalo-Malmivaara huomauttaa. Optimismi ja toiveikkuus ovat luonteenpiirteitä, jotka kehittyvät iän myötä.

Tapa reagoida asioihin juontaa temperamentista, mutta se ei yksin määritä ihmisen persoonallisuutta. Ajattelumalleja muovaavat myös ympäristö, elämänkokemukset ja muilta saatu tuki. Varautuneesta lapsesta ei siis väistämättä kasva negatiivista aikuista.

Nyrpeästi uusiin ehdotuksiin suhtautuvalle lapselle kannattaa antaa aikaa.

– Toiset todella tarvitsevat sitä enemmän lämmetäkseen.

Tärkeintä on hyväksyvä ja salliva ilmapiiri, jossa lapsen perusturvallisuus säilyy.

Kovin ylivarovaista ja huolestunutta lasta voi toki lempeästi kannustaa ja rohkaista lähestymään myös uusia asioita. Tärkeintä on hyväksyvä ja salliva ilmapiiri, jossa lapsen perusturvallisuus säilyy.

Jos taas lapsi on yltiöoptimisti siihen pisteeseen asti, ettei hän näe ilmiselviä riskejä, häntä on ehkä syytä hiukan suitsia ja toppuutella.

Älä suutu lapsen mielipahasta

On joulujuhla, ja pienet lumihiutaleet tanssivat lavalla. Eskarilainen manaa jo etukäteen mokaavansa. Lähes täydellisen suorituksen jälkeen hän jää murehtimaan yhtä harha-askelta – vaikka muut eivät ole törmäilyistään moksiskaan.

Aivan kuten jotkut aikuisetkin, jotkut lapset tarttuvat herkästi kielteisiin kokemuksiin ja tunteisiin. Lapsen tunteita ja ajatuksia ei pidä torjua moittimalla, että mitä sinä nyt tuostakin taas mariset. Enemmän lasta auttaa, kun hänen mielipahansa otetaan vastaan. Samalla aikuinen voi kuitenkin nostaa esiin tilanteiden hyvät puolet: Uskalsit hienosti nousta lavalle!

Omasta asenteestaan on hyvä olla tietoinen: pidänkö lastani hankalana tyyppinä?

Epäluuloisen, marisevan ja pettymyksiin raskaasti suhtautuvan lapsen vanhemman hermot saattavat joutua keskimääräistä kovemmalle koetukselle. Omasta asenteestaan on hyvä olla tietoinen. Pidänkö lastani hankalana tyyppinä? Jaksanko ottaa hänen huolensa ja harmituksensa vastaan?

Vanhemman asenne nimittäin heijastuu kasvatuksen kautta lapsen itsetuntoon ja kehitykseen. Jos vanhempi kokee lapsensa kielteiset tunteet rasittavina ja lapsen temperamentin vaativana, se saattaa tukea lapsen persoonan kehittymistä pessimistiseen suuntaan, kertoo Kati Heinosen väitöstutkimus vuodelta 2004.

Jatkuva epäkohtiin takertuminen voi ärsyttää, mutta elämässä tarvitaan myös kykyä tunnistaa kielteiset asiat ja ennakoida uhkia. Siitä voi Uusitalo-Malmivaaran mukaan välillä antaa kiitosta: Hienoa, että olit tarkkana ja huomasit, että tuossa asiassa on korjattavaa.

Vahvista myönteisyyttä

Myönteinen kasvatus vahvistaa lapsen itsetuntoa, ja hyvä itsetunto tukee toiveikkuutta. Optimistinen elämänasenne puolestaan ennakoi niin parempaa henkistä hyvinvointia kuin fyysistäkin terveyttä.

Myönteinen kasvatus ei tarkoita pakkopositiivisuutta.

Myönteinen kasvatus ei tarkoita pakkopositiivisuutta tai kielteisiksi koettujen tunteiden kieltämistä, vaan kykyä tietoisesti huomata myös hyvät asiat ja antaa niille enemmän painoarvoa. Siinä aikuinen voi itse näyttää mallia. Ja kun lapsi havaitsee jotakin myönteistä tai antaa hyvää palautetta muille, aikuinen vahvistaa: Kiitos, hienoa kun huomasit! Osasitpa sanoa tosi kauniisti.

– Jokaisesta pienestäkin onnistumisesta kannattaa tehdä iso numero, Uusitalo-Malmivaara neuvoo.

Onnellisuustutkijat ovat havainneet, että säännöllinen kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen tekee ihmiselle hyvää. Se vahvistaa myönteisiä tunteita ja hyvien asioiden arvostusta, parantaa ihmissuhteita ja auttaa myös kestämään stressiä ja pettymyksiä.

Lapsiperheessäkin voi tietoisesti vaalia kiitollisuutta. Siitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä turhan muodollista rasitetta päivittäiseen arkeen.

– Hyvä tapa voi olla esimerkiksi viikonloppuisin käyttää hetki yhteistä aikaa sen pohtimiseen, mikä viikossa on ollut hyvää, Uusitalo-Malmivaara vinkkaa.

Arjessa tuppaa usein käymään niinkin päin, että aikuinen vahingossa latistaa lapsen luontaisen riemun ja optimismin. Ethän siis itse lietso valittamisen kulttuuria?

3 neuvoa vanhemmalle

1. Anna aikaa

Anna varautuneelle ja empivälle lapselle aikaa. Tue ja rohkaise lempeästi asioissa, joihin lapsi suhtautuu aluksi torjuvasti.

2. Hyväksy kiukku

Välillä vain kiukuttaa ja kaikki tuntuu tyhmältä – meistä aikuisistakin. Yritä suhtautua lapsen ajoittaiseen marinaan kärsivällisesti. Kaikki tunteet ovat sallittuja, eikä kukaan opi pakolla positiiviseksi.

3. Ruoki iloa

Keskity hyvään, korosta onnistumisia ja viljele myönteistä puhetta. Pysähtykää silloin tällöin juttelemaan ajankohtaisista ilonaiheista. Mikä kaikki on hyvin, ja mistä olette kiitollisia?

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Tältä lapsesta tuntuu hakea hyvää mieltä

”Kun joku asia harmittaa ja haluaa tulla paremmalle mielelle, siinä auttaa, kun lukee vähän aikaa kirjaa. Saa olla yksin.” Aaro, 6

Teksti