Mikä auttaa, jos lapsi ei lue kirjoja? Näytä esimerkkiä ja kysy

1. Aloita aikaisin

Kun vanhempi alkaa lukea lapselle mahdollisimman varhain, muita temppuja ei tarvita. Silloin lapsi on ajettu sisään tarinoiden maailmaan. Kun lapselle luetaan, hän pyytää useimmiten lisää. Pienelle lapselle iltasatu on myös kiireetön hetki, jonka lomassa keskustellaan ja ollaan lähellä.

Myös vanhemman omalla esimerkillä on väliä. Kun lapsi tottuu siihen, että hänen ympärillään luetaan, hän pitää sitä normaalina.

2. Vieläkään ei ole liian myöhäistä

Ihannetilanteessa kirjat ja lukeminen ovat osa lapsen maailmaa vauvaikäisestä saakka. Siten lapsi saa tarinoiden maailmasta eniten hyötyä. Jos näin ei ole, peli ei silti ole menetetty.

Kaikki lapset voivat vielä päästä mukaan kirjojen maailmaan. Ensiapuna on kirjaston henkilökunta. He osaavat aina vinkata, mistä on hyvä aloittaa ja mikä lasta voisi kiinnostaa.

3. Motivoi oikein

Kun kirjat tulevat tutuksi, ne itsessään motivoivat lasta lukemaan. Ennen sitä ulkoinen motivaatio voi olla tarpeen. Vanhempi voi esimerkiksi maksaa lapselleen lukemisesta taskurahaa tai antaa hänen valvoa pidempään, jos seurana on kirja. 

Puhelin ei auta lasta nukahtamaan, mutta kirja tepsii siihenkin.

Vaivan näkeminen kannattaa. Koululuokassa opettaja näkee selvästi jo sen, kenelle lapsista on luettu, kenelle ei. Se näkyy muun muassa siinä, miten lapsi pystyy jäsentämään omia ajatuksiaan, tuottamaan omaa tekstiä, sekä siinä, miten hän keskittyy, ratkaisee ongelmia ja työskentelee sinnikkäästi.

Paitsi ajattelun taitoihin, lukeminen vaikuttaa myös siihen, miten lapsi ottaa toiset huomioon. Tarinat opettavat empatiakykyä ja auttavat ymmärtämään erilaisuutta.

4. Kysy, mikä kiinnostaa

Lapsi ei välttämättä halua lukea isänsä nuoruudensuosikkeja. Lapset ovat erilaisia, joten heiltä kannattaa kysyä. Mikä kiinnostaa? Mistä haluaisit lukea? Ovatko kaverit lukeneet Nörtti-sarjaa, Tapani Baggea tai JP Koskista, kiinnostaisivatko ne?

Minulla oli kymmenen vuotta sitten paljon oppilaita, joiden mielestä lukeminen oli hirveää. Yritin kaikkea: kutsuin luokkaan kirjailijavieraita, vein lapsia kirjastoon, luin heille ääneen. Lopulta pyysin: kertokaa nyt, mistä suostutte lukemaan? Vastaus oli, että kirjassa pitäisi olla heidän ikäisiään nuoria, huumoria ja mopoja. Kirjastossa ei tällaisia kirjoja löytynyt. Lupasin oppilaille kirjoittaa sellaisen kirjan itse. Niin alkoi Shell’s Angels -kirjasarja.

Kun lapsi löytää häntä kiinnostavan kirjan, tulos ei välttämättä näy välittömästi, mutta suhtautuminen lukemiseen muuttuu. Enää kirjallisuus ei ole pakko. Se on väylä, jota pitkin pääsee sukeltamaan kiinnostuksen kohteeseen.

Jyri Paretskoi on iisalmelainen kirjailija ja opettaja, jonka uusin kirja K15 ilmestyi tänä syksynä.