Syömishäiriöt ovat tytöillä tavallisempia. Pojilla pakonomainen tarve kontrolloida kehoa voi näkyä esimerkiksi liian tiheinä punttisalitreeneinä. Kuva: iStockphoto
Syömishäiriöt ovat tytöillä tavallisempia. Pojilla pakonomainen tarve kontrolloida kehoa voi näkyä esimerkiksi liian tiheinä punttisalitreeneinä. Kuva: iStockphoto

Yksi syö vain puolikkaan omenan, toinen liikkuu vimmatusti, kolmas ahmii salaa. Onko lapsella syömishäiriö? Mistä sen tunnistaa ja mitä vanhempi voi tehdä?

”Oli sää mikä tahansa, tytär lähti lenkille – myös väsyneenä ja iltamyöhään.”

”Hän alkoi pukeutua väljiin vaatteisiin ja pitää useita kerroksia päällekkäin.”

”Nuoren oma roskis oli yhtäkkiä täynnä suklaapapereita.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Näin vanhemmat kuvaavat syömishäiriöön sairastuneiden lastensa muuttunutta käytöstä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä tehdä, jos epäilee lapsensa suhteen syömiseen menneen jotenkin solmuun? Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier neuvoo puuttumaan asiaan mahdollisimman varhain.

Vanhemman kannattaa kuunnella vaistoaan, jos huomaa nuoren käytöksen muuttuneen.

1. Ota oireet vakavasti

Syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia, jotka jatkuessaan vaurioittavat kehoa. Anoreksiaan sairastunut karsii syömisiään laihtuakseen ja voi pahimmillaan vaarantaa henkensä. Ahmintahäiriössä ja bulimiassa sairastunut syö ylettömästi, ja bulimiassa taudinkuvaan kuuluu lisäksi oksentaminen. Oksennuksen mukana elimistöstä poistuu elintärkeitä suoloja, joiden epätasapaino voi aiheuttaa rytmihäiriöitä. Sairaus aiheuttaa myös sitkeitä vatsavaivoja ja hammasvaurioita.

Ortoreksiaa eli terveellisen syömisen pakkomiellettä ei luokitella sairaudeksi, mutta se haittaa hyvinvointia kapeuttamalla nuoren elämää. Hän voi vältellä epäterveellisinä pitämiensä ruokien lisäksi yhteisiä ruoka-aikoja, kyläilyjä tai ulkona syömistä. Urheilijan anoreksiasta taas puhutaan, kun nuori säätelee syömistään ollakseen mahdollisimman hyvä urheilija.

2. Huomaa muutos

Mitä pidempään syömishäiriö jatkuu, sitä vaikeampi siitä on parantua. Vanhemman kannattaa kuunnella vaistoaan, jos huomaa nuoren käytöksen muuttuneen. Varhaisessa vaiheessa häiriö ei välttämättä muuta nuoren ulkonäköä tai haittaa koulua ja harrastuksia.

Bulimiaan sairastunut saattaa viihtyä entistä pidempään suihkussa, joka peittää oksentamisen äänet.

Syömishäiriöön kuuluu oireiden salaaminen. Anoreksiaan sairastunut voi syödä illalla perheen kanssa, mutta paastota muun ajan ja liikkua vimmatusti. Ahmintahäiriössä kaapit tyhjenevät salaperäisesti, sillä ahmintakohtaus iskee tyypillisesti yksin ollessa. Bulimiaan sairastunut siirtyy usein ruokapöydästä suoraan vessaan tai ulos. Hän saattaa viihtyä entistä pidempään suihkussa, joka peittää oksentamisen äänet.

Syömishäiriöt ovat tytöillä tavallisempia kuin pojilla. Tilanne, joka voi laukaista tytöllä syömishäiriön, saattaa tehdä pojasta pakonomaisen punttisalilla kävijän ja proteiinin tankkaajan.

Olennaista on seurata, liittyykö nuoren muuttuneeseen käytökseen ahdistuneisuutta, kiukkuisuutta tai jäykkiä sääntöjä. Jos ruokaan liittyvät tilanteet ja keskustelut muuttuvat riitaisiksi, tilanteeseen kannattaa puuttua nopeasti.

3. Puhu kunnioittavasti

Nuoren on vaikea puhua syömishäiriöstään. Kun keskustelun tunnelma on lempeä ja arvostava, puhuminen helpottuu. Älä anna oman hätäännyksesi purkautua syyttelyksi. Kerro sen sijaan rauhallisesti huolesi: Olen huomannut, että vietät nykyään ruoan jälkeen pitkiä aikoja vessassa. Tämä on hieman huolestuttanut minua ja halusin kysyä, onko kaikki hyvin. Voisinko jotenkin auttaa?

Jos nuori torjuu huolesi, ota aikalisä ja palaa asiaan viikon päästä.

Vanhempien on syytä järjestää menonsa niin, että ainakin toinen syö yhdessä nuoren kanssa.

4. Auta lasta syömään

Syöminen on nyt tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, ja nuori tarvitsee siihen vanhempiensa tukea. Huijaaminen kuuluu tähän sairauteen, ja siksi nuoren lupauksiin huolehtia syömisistään itse ei kannata luottaa. Vanhempien on syytä järjestää menonsa niin, että ainakin toinen syö yhdessä nuoren kanssa.

Tee nuorelle selväksi, että selviätte tästä yhdessä. Voitte miettiä yhdessä ratkaisuja, jotka voisivat helpottaa nuoren syömistä. Annostellaanko ateriat nuorelle? Osallistuuko hän ruoanlaittoon?

Jos liikuntaharrastus estää tasapainoon pääsyn, se laitetaan tauolle. Tauko jatkuu, kunnes nuori pystyy syömään niin, että energiaa riittää liikkumiseen.

5. Älä pelkää nuoren vihaa

Maailmaan mahtuu ääntä ja kiukkua, joita turvallinen vanhempi ei pelkää. Jos lautanen lentää seinään, kata tilalle toinen. Kerro nuorelle, ettet rajoita tai aseta sääntöjä ilkeyttäsi. Haluat suojella häntä – tarvittaessa ammattilaisten kanssa.

Jos syömisistä tulee ylivoimainen ja tulokseton tappelu, nuori on todennäköisesti niin sairas, ettei pelkkä vanhempien tuki riitä. Apua kannattaa hakea kouluterveydenhuollosta, josta voidaan tarvittaessa ohjata nuori erikoissairaanhoitoon. Kerro syömishäiriöstä lähipiirin aikuisille: opettajille ja valmentajille. Koulut tukevat yleensä hyvin syömishäiriöön sairastunutta.

Syömishäiriö on mielen keino säädellä ahdistusta.

6. Syyllisyys on turhaa

Miksi lapseni sairastui? Mitä tein väärin? Kun lapsi oireilee syömisellään, vanhempi saattaa syyttää asiasta itseään. Syyllisten etsimisen sijaan kannattaa kuitenkin keskittyä etsimään ratkaisuja.

Syömishäiriö on mielen keino säädellä ahdistusta. Taustalta löytyy usein itsetunto-ongelmia ja kelpaamattomuuden tunteita. Elämä voi tuntua nuoresta liian haastavalta, ja syömisen kontrollointi saattaa olla keino, jolla hän koettaa selvitä tilanteesta.

Yleensä yhtä laukaisevaa tekijää ei kuitenkaan ole. Perimä voi altistaa syömishäiriöille, mutta geeneilleen ei kukaan voi mitään.

Asiantuntijana psykologi, Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla