Helka Beltin Lapsellinen ero -kirja ilmestyi tällä viikolla. Kuva: <span class="photographer">Meri Björn</span>
Helka Beltin Lapsellinen ero -kirja ilmestyi tällä viikolla. Kuva: Meri Björn

”Kirjani pyrkii siihen, että vanhemmat ymmärtäisivät katkaista negatiivisen kierteen”, Helka Belt sanoo.

Lapsellinen ero -kirjan kirjoittanut ja etä-äitiydestä bloggaava Helka Belt koki omien vanhempiensa erossa, kuinka huonosti hoidettu ero ja toimimaton etävanhemmuus vaikuttavat lapseen: on asioita, joita hän joutuu parantelemaan itsessään vielä aikuisenakin.

– Koin, että vanhempani käyttivät erotessaan lapsia riitakapulana. Tuntuu, etten pysty omien vanhempieni eron takia pitämään parisuhteitani kasassa.

Helka on itse eronnut useasti, ja hänellä on lapsi kahden eri miehen kanssa. Hän epäileekin, että erolapsista tulee aika usein myös erovanhempia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– On vanhempien vastuulla tehdä töitä sen eteen, ettei niin käy. Huonon eron vaikutus lapseen on elämän mittainen. Toivoisin, että kirjani auttaa lukijaa sivuuttamaan omat katkeruuden ja vihan tunteensa ja ajattelemaan lasta, lapsen etua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsen identiteetti on kiinni mielikuvassa omista vanhemmistaan. Siksi on tärkeää, että vanhemmat eivät hauku toisiaan.

Belt on koonnut kirjaansa 20 erilaisen perheen tarinat erotilanteista.

Lapsen identiteetti on kiinni mielikuvassa omista vanhemmistaan, Belt sanoo. Jos eronneet vanhemmat haukkuvat toisiaan lapsen kuulleen, lapsen mielikuva vanhemmasta vääristyy.

– Samalla vääristyy myös lapsen oma mielikuva itsestä: ”Olen samanlainen kuin vanhempi, olen myös laiska, tyhmä ja saamaton petturi”. Siitä on enää lyhyt matka siihen, että lapsi syyttää itseään vanhempien erosta: ”Olen ollut niin kamala, että omasta vanhemmastanikin on tullut kamala”.

Belt muistuttaa, ettei ero ole aina katastrofi lapsen kannalta. Se edellyttää, että vanhempi on valmis käsittelemään omia surun, katkeruuden ja riidanhalun tunteitaan ja yrittää hoitaa vanhemmuuttaan yhdessä ex-puolisonsa kanssa asiallisesti. Silloin lapsi oppii, että ero ei ole hänen vikansa, siitä selviää.

– Kirjani pyrkii siihen, että vanhemmat ymmärtäisivät katkaista negatiivisen kierteen. Toivon, että eroavalle ihmiselle tulisi kirjasta mieleen kysymys, haluanko todella omalle lapselleni tällaista.

Belt painottaa, että etävanhemmuus voi olla toimivaa vanhemmuutta, vaikka etä- ei näkisi lapsiaan yhtä paljon kuin lähivanhempi.

– Koen olevani erittäin hyvä vanhempi ja etävanhemmuuteni on toimivaa, vaikka en näe esikoistani yhtä usein kuin hänen isänsä, jonka kanssa lapseni asuu, Belt sanoo.

Mitä kuuluu toimivaan etävanhemmuuteen?

Ero kohtaa karkeasti joka toista suhdetta. Avioerotilanteessa, jossa perheessä on lapsia, tulee toisesta vanhemmasta aina lähivanhempi, toisesta etävanhempi – näin silloinkin, kun lapset asuvat tasapuolisesti molemmilla vanhemmilla. Lähivanhemmalla on aina suhteessa enemmän oikeuksia lapseen kuin etävanhemmalla.

Helka Beltin vinkit vanhemmuuteen eron jälkeen:

  • Lähivanhempi ja etävanhempi pitävät aktiivisesti yhteyttä lapseen liittyvissä asioissa tavallisenkin arjen keskellä, ei vain kriisitilanteissa. Tärkeää on myös, että lähivanhemman puoliso hyväksyy yhteydenpidon etävanhemman kanssa.
  • Vanhemmat eivät riitele rahasta, esimerkiksi elatustuista ja lapsilisistä.
  • Etävanhempaa ei vieraannuteta lapsesta.
  • Vanhemmat pohtivat, kumman luona lapsella on käytännön arjen kannalta ja esimerkiksi taloudelliselta kannalta suotuisampaa asua. Vaikka vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus, lapselle voi olla eduksi asua toisen vanhemman kanssa enemmän kuin toisen.
  • Sisaruksia ei eroteta toisistaan vain siksi, että molemmille vanhemmille jäisi lapsi.
  • Keskusteluyhteys ja asioista sopiminen on neutraalia. Arkisiin asioihin, kuten kuskaamisiin ja vaatteisiin liittyvät asiat hoidetaan asiallisesti ja tasapuolisesti, lapsen etua ajatellen.
  • Lapsen syntymäpäivät ja muut lapsen juhlat, päiväkodin vasu-keskustelut, koulun vanhempainkeskustelut ja muut tapahtumat lapsen elämässä pystytään hoitamaan niin, että molemmat vanhemmat ovat paikalla.
  • Molemmat vanhemmat hyväksyvät uudet ihmiset lapsen ympärillä eivätkä mustamaalaa heitä lapselle. Aikuisten väliset katkeruudet ja vaikeudet eivät kuulu lapselle, eikä lapsen asioita saa jättää hoitamatta kostaakseen ex-puolisolle tai hänen uudelle kumppanilleen.
  • Kun on kykyä ja viisautta ajatella omaa napaa ja tätä päivää pidemmälle, jaksaa haastavissakin kohdissa ajatella lapsen etua: ero vaikuttaa aina lapsen koko elämään, usein vielä aikuisenakin.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla