Veera Salmen Puluboi ja Poni -kirjasarjaan perustuva elokuva saa ensi-iltansa elokuun alussa. Kuva: <span class="photographer">Juha Salminen</span>
Veera Salmen Puluboi ja Poni -kirjasarjaan perustuva elokuva saa ensi-iltansa elokuun alussa. Kuva: Juha Salminen

Puluboi ja Poni -kirjojen tekijällä Veera Salmella on tärkeä muistutus jokaiselle vanhemmalle: muista olla armollinen.

On ihan ok lahjoa lapsi lukemaan

”Meillä lukeminen toimii valuuttana. Tyttäreni aloittaa toisen luokan, ja hänellä on rutiinina lukea joka ilta 20 minuuttia ennen nukkumaanmenoa. Koska myöhään valvominen on parhaita asioita mitä hän tietää, hän saa valvoa tavallista pidempään, jos käyttää sen ajan lukemiseen.

14-vuotias poikani mieluummin imuroi kuin tarttuu kirjaan. Siksi hän saa rahaa jokaisesta lukemastaan sivusta. Kotitöistä emme maksa, niitä lapset tekevät muutenkin, mutta lukemalla hän on koko ajan lähempänä kallista iPhonea, josta hän haaveilee.

Kirjoitin nuortenkirjani Saari omaa poikaani ajatellen ja yritin suunnitella sen niin, että se imaisisi mukaan ensimmäiseltä sivulta asti. Hänelle se ei toiminut ollenkaan! Välillä poika tarttuu kirjaan hetkeksi minua miellyttääkseen. Äidin kirjan sijaan hän lukee dokumentaarisia jalkapallomaailmaan sijoittuvia teoksia, sillä futis on hänen suuri intohimonsa. Lisäksi Aleksi Delikourasin Nörtti-sarja toimii hänelle tosi hyvin, se on helppolukuinen ja katu-uskottava. Niitä poika on vaihdellut kavereidensa kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Luen yhä tokaluokkalaiselle ääneen ja toivon, ettei se ikinä loppuisi.

Olen jutellut lukemisesta paljon ystävieni kanssa, ja monilla lapsilla tuntuu olevan sama: kirja on viimeinen vaihtoehto. Se vaatii keskittymiskykyä, jota ei oikein muusta tekemisestä saa. Kirjaan uppoutuminen vaatii työtä ennen kuin siitä tulee nautinto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tokaluokkalaiselle luen yhä ääneen ja toivon, ettei se ikinä loppuisi. Se on ihana hetki illassa, joka antaa todella paljon. Olen lukenut molemmille lapsilleni lastenkirjoja, jotka kiinnostavat minua itseäni. Nyt meillä on meneillään toinen kierros Harry Pottereita. Pitääkö minun alkaa lukea yksin, kun lapset eivät enää ole kuuntelemassa?”

Puloboin ja Ponin leffassa Ponia näyttelee Jenni Lausi (kuvassa selin). Veera Salmi nähdään pienessä roolissa eskarin opettajana. Taustalla Ponin vanhempia näyttelevät Anna-Maija Tuokko ja Santtu Karvonen. Kuva: Timo Heinänen
Puloboin ja Ponin leffassa Ponia näyttelee Jenni Lausi (kuvassa selin). Veera Salmi nähdään pienessä roolissa eskarin opettajana. Taustalla Ponin vanhempia näyttelevät Anna-Maija Tuokko ja Santtu Karvonen. Kuva: Timo Heinänen

Tärkeintä arjessa on armollisuus

”Olen toiselta ammatiltani lastentarhanopettaja, mutta opettajuus ei ole ikinä läsnä kotielämässä.

Tänä aamuna tappelin uimakoulusta tyttäreni kanssa. Hän inhoaa sitä yli kaiken, ja huusi minulle, kuinka vihaa uimakoulua, maailmaa ja minua, kun pakotan hänet sinne. Huusin hänelle takaisin inhoavani samoja asioita.

Sitten kävelimme hiljaisuuden vallitessa kauppaan ostamaan aamiaissämpylöitä ja pidimme toisiamme kädestä. Olin hurjan onnellinen siitä hetkestä, vaikka olin mokannut ja sanonut tyhmästi.

Minusta perhe-elämässä tärkeintä onkin armollisuus. Ei aina tarvitse olla taitava. Mitä useammin voi olla onnellinen epäonnistuneistakin hetkistä, sen parempi. En usko ollenkaan upeaan Instagram-kuvaelämään, vaan toivon osaavani tallentaa muistoja aivoihini, en kameraan. Haluan olla onnellinen hetkestä enkä hienosta valokuvasta. Lapsi kasvaa joka päivä eikä enää pitkään kävele kanssani käsi kädessä. Perheen arki on elämää, ei jatkuvaa kasvatusta. Kannustan nauttimaan enkä miettimään jatkuvasti, teenkö oikein vai väärin.

Perheen arki on elämää, ei jatkuvaa kasvatusta.

Opetan lapsilleni, että elämässä pääsee kyllä yli epämukavista hetkistä. Tyttärelläni on selektiivinen mutismi, eli valikoiva puhumattomuus. Se ilmeni aiemmin niin, ettei hän puhunut esimerkiksi kaksivuotiaana päiväkodissa mitään. Silloin se tietenkin aiheutti huolta: Pääseekö hän vessaan? Saako hän vettä, kun on janoinen?

Koulun alkaessa tavoitteena oli, että lapsi pystyy sanomaan yhden sanan. Silloin hän pystyisi vastaamaan moniin kysymyksiin ja näin ollen osallistumaan. Se oli iso muutos. Nyt hän pystyy puhumaan lauseillakin vieraiden kanssa, muttei tee sitä mielellään eikä missään nimessä aloita keskusteluja. Toisaalta se ei eroa hirveästi ujoudesta. Tyttärelläni on iloinen elämä, paljon ystäviä ja harrastuksia.”

Lapsi ei tarvitse aikuista leikkiinsä

”Puluboi ja Poni -kirjoissa ja elokuvassa Ponin äiti on ihan pihalla tyttärensä mielikuvitusmaailmasta. Se ei välttämättä haittaa mitään, sillä mielikuvitusmaailma on lasta varten. Siellä ei tarvita aikuista. Mielikuvitusmaailman tarkoitus on harjoitella taitoja oikeaa elämää varten ikätasoonsa sopivilla tavoilla, ja aikuinen voi harjoitella palavereja pomonsa kanssa omassa mielikuvitusmaailmassaan.

Mielikuvitusmaailma on lasta varten. Siellä ei tarvita aikuista.

Minusta on älyttömän kiinnostavaa tietää, mitä lapsi mielessään prosessoi. Omat lapseni ovat käsitelleet leikeissään esimerkiksi kuolemanpelkoa – Barbie-raukat kuolivat yksi toisensa jälkeen – tulipaloja ja hyvin pitkän synnytysvaiheen. Tyttäreni käy hyvin huolellisesti läpi ajatuksiaan, sillä sama leikki on voinut kestää vuodenkin.

Kaikki lapset taas eivät osaa leikkiä. Poikani järjesti pienenä autot samaan järjestykseen yhä uudelleen. Menimme katsomaan yhdessä Autot-elokuvan, minkä jälkeen leikki monipuolistui: autot menivät välillä nukkumaan ja niille kehittyi luonteita.

Leikin teemoja ei tarvitse välttämättä käsitellä yhdessä lapsen kanssa. Niitä kannattaa kuitenkin seurata sen verran, että tunnistaa, onko leikki iloinen, surullinen tai ahdistava. Kaikki tunteet ovat tärkeitä, mutta ahdistusta aikuinen voi ja hänen kannattaa helpottaa ja auttaa viemään sitä uusille, iloisemmille raiteille.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla