Kuvat
Pia Inberg
Nina Pirhonen antoi lapsena lahjaksi saamansa vaaleanpunaiset asiat siskolleen, koska piti itse sinisestä.
Nina Pirhonen antoi lapsena lahjaksi saamansa vaaleanpunaiset asiat siskolleen, koska piti itse sinisestä.

Nina Pirhonen tekee lastenkirjoja, joiden kuvamaailma on värikäs ja sukupuoleton. Hänestä lapsen pitää saada valita, mistä kiinnostuu, ilman että aikuinen määrittelee sen esimerkiksi lapsen sukupuolen perusteella.

Missä ovat ilo, leikkisyys ja värit, mietti Nina Pirhonen valitessaan pienelle pojalleen vaatteita kaupoista. Miksi pojille tarjotaan valjun siniharmaata maailmaa?

– On pieniä poikia, jotka rakastavat esimerkiksi vaaleanpunaista, mutta sen väristen vaatteiden löytämiseksi saa tehdä töitä.

Pirhonen, 44, pohtii värejä ja lasten tuotteiden ilmettä työkseen vaatesuunnittelijana ja lastenkirjailijana. Hän vierastaa ajatusta, että vaate tai kirja olisi suunnattu vain tytölle tai pojalle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Lapset ovat monivivahteisia, ja jos heitä ohjataan ulkopuolelta, jotain saattaa rajautua pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pirhonen sanoo olleensa itse lapsena aina ”sininen tyttö” ja antaneensa lahjaksi saamansa vaaleanpunaiset asiat siskolleen. Aikuisten oletus omista mieltymyksistä ärsytti.

Kirjoissaan Pirhonen haluaa antaa lapsille vapauden löytää omanlaisensa olemisen ja kiinnostuksenkohteet. Kuvamaailma on moderni, graafinen, hauska – ja sukupuoleton sekä värikäs. Uusimman kirjan, Leo Leijona sanoo ei (Otava 2019), uhma-aiheisesta tarinasta löytävät itsensä niin lapsi kuin aikuinen. Pirhosesta hyvän lastenkirjan äärellä viihtyvät kumpikin.

– Lapsissa on luontaista elämäniloa ja voimaa, ja on ihanaa, että se heijastuu ympäristöön. Aikuisena ehtii olla vakava.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla