Leena Komulainen toteutti äitiyslomalla unelmansa kirjan kirjoittamisesta. – Kun jäin pois oravanpyörästä, mieleen vapautui tilaa aivan uusille ajatuksille. Kuva: Ninna Lindström
Leena Komulainen toteutti äitiyslomalla unelmansa kirjan kirjoittamisesta. – Kun jäin pois oravanpyörästä, mieleen vapautui tilaa aivan uusille ajatuksille. Kuva: Ninna Lindström

Leena Komulainen yllättyi äidiksi tultuaan siitä, miten ehdotonta vanhemmuuskeskustelu usein on. Neuvoja ja ”ainoita oikeita tapoja” on tarjolla paljon, mutta Leenasta niitä kaikkia ei kannata kuunnella. 

Leena Komulainen sanoo suoraan, ettei ollut juuri valmistautunut vauvan tuloon saadessaan esikoisensa 35-vuotiaana.

– Olin ajatellut, että annan elämänmuutoksen viedä mukanaan ja että opin tarvittavat asiat vauvan kanssa.

Totta puhuen Leena ei ollut halunnut kauheasti ajatella elämänmuutosta etukäteen, sillä äitiyslomalle jääminen pelotti. Työssään mainostoimiston johtajana ja osakkaana hän oli tottunut saamaan paljon aikaan ja toteuttamaan intohimojaan. Työpäivät olivat hektisiä ja vaativia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Olen suorituskeskeinen ihminen ja mietin, tylsistynkö ja turhaudunko vauvan kanssa kotona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanakirja vanhemmuuteen

Vauva osoittautui vauhdikkaaksi tapaukseksi, joka ei malttanut nukkua kuin pienissä pätkissä. Lisäksi alkuaikaa hankaloitti koliikki.

Leena päätti kysyä kanssaäideiltä neuvoa netin keskustelupalstalla.

Oletko ID:llä, joku kysyi.

Leenalla ei ollut harmainta aavistusta, millä ID:llä.

– Vanhemmuudessa tuli jatkuvasti vastaan sanoja ja lyhenteitä, joista en ollut koskaan kuullutkaan, kuten tämä imetysdieetti, Leena naurahtaa.

– Olisin kaivannut sanakirjaa.

Koska sellaista ei ollut, Leena päätti kirjoittaa sen itse.

Vauvan kanssa palavereissa

Mikä ihmeen mahakipsi? Vauva-arjen aakkoset ilmestyy huhtikuussa (Avain-kustantamo). Kirja selittää uuteen maailmaan astuneelle a:stä ö:hön muun muassa, mitä ovat aquarakkulat, mitä tarkoittaa niskakakka ja palautuvatko äitiaivot normaaleiksi (kyllä, ainakin melkein).

Rivien välistä nousee lempeä viesti, että kaikkea ei tarvitse tietää ja apua saa pyytää.

Kun vauvan koliikki loppui, Leena huomasi saaneensa energiansa takaisin. Vauva nukkuessa päiväunia Leena istahti kirjoittamaan. Kirjaprojekti ja palvelumuotoilun opiskelu parina iltana viikossa äitiyslomaan tervetullutta sisältöä, sillä Leena huomasi saaneensa hidastamisesta nopeasti tarpeekseen.

Välillä hän kävi Onneli-tyttärensä kanssa myös työpalavereissa.

– Minusta oma aika äitiyslomalla on tärkeää käyttää siihen, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Katsoa sarjat tai lukea kirjat, jotka on aina halunnut, opetella kokkaamaan tai vain nautiskella. Itse olisin tullut hulluksi, ellen olisi oppinut uutta äitiyslomankin aikana.

Leenan mielestä äitiyden ei tarvitse antaa rajoittaa itseään.

– Hyvä vanhempi voi olla, vaikka kaipaisi elämäänsä muutakin kuin vauvan.

Aineistoa kirjaan kertyi etenkin Leenan omista kokemuksista esikoisen äitinä, mutta hän kyseli aiheita myös ystäväpiiristään ja poimi keskustelupalstoilta.

Samalla hahmottui, ettei vauvanhoito tänä päivänä olekaan ihan niin suoraviivaista kuin hän oli etukäteen ajatellut.

Neuvot saa suodattaa

– Ennen lapsen saamista ajattelin, että lapset kasvatetaan ennen kaikkea huolenpidolla ja rakkaudella. Kun tutustuin vauvamaailmaan, huomasin, että siellä onkin mieletön maailma ideologioita ja suuntauksia esimerkiksi siitä, miten vauvaansa ruokkii tai kuljettaa.

Leena yllättyi siitä, miten ponnekkaasti vanhemmat suhtautuvat itse valitsemaansa tapaan ainoana oikeana.

– Toivoisin vanhempien väliseen keskusteluun armollisuutta ja solidaarisuutta muita kohtaan. Kaikki varmasti yrittävät parhaansa.

Leena itse sanoo pitävänsä lapsenhoidossa positiiviset lasit silmillään: hän tuntee oman lapsensa parhaiten ja luottaa siksi tekevänsä valintoja, jotka ovat juuri hänen lapselleen hyväksi.

– Lapsenhoidosta ei tarvitse tehdä rakettitiedettä, jos ei halua. Kaikkia neuvoja ei tarvitse kuunnella.

Pikkulapsivaiheen ihanuus ja kamaluus

Leenan tytär on nyt 1,5-vuotias, ja Leena on palannut töihin. Hän ihmettelee, miksi lapsiperhearjesta puhutaan usein vastakkainasettelun kautta: joko vaihe on hirveän rankka ja kamala tai aivan mahtava, upea ja voimaannuttava.

Hänen mielestään olisi tervettä keskustella siitä, että pikkulapsivaihekin on vain elämää, ei sen kummempaa.

– Vaihe on kuormittava, se on selvä, mutta harvoin elämässä saa asioita ilman, että niistä pitää maksaa jotain, Leena toteaa.

Hän itse kokee jäävänsä ehdottomasti plussan puolelle.

– Elämäni on täyttynyt lapsen myötä, hyvässä ja pahassa. Ei ole vapaa-ajan ongelmia, mutta toisaalta ei myöskään tarvetta olla missään muualla kuin oman perheen kanssa silloin, kun on sen aika, Leena miettii.

– On kliseistä sanoa, että lapsi tuo merkitystä elämään, mutta kyllä se tuo – ja pakahduttaa sydämen aina välillä ihan täysin.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla