Aviokriisin ja eron jälkeen Nanna Karalahti päätti, että stressaamisen on loputtava. Se teki hänestä myös rennomman äidin.
Syy myöhästymiseen on suloinen: Nanna Karalahden 3-vuotias Jax on kaivannut hellyyttä. Samasta syystä äiti myöhästyy melko usein aamutapaamisista.
– En koskaan jätä Jaxia päiväkotiin itkuisena. Jään mieluummin viideksi minuutiksi halimaan silläkin uhalla, että myöhästyn palaverista. Tärkeämpää on se, että poika jää päiväkotiin hyvällä mielellä, Nanna sanoo.
Nannan ja hänen miehensä, ex-jääkiekkoilija ja yrittäjä Jere Karalahden nuorimmainen, 1-vuotias Alexia, on ollut vielä kotihoidossa. Isän hoitopäivänä Jere on lähtenyt Alexian kanssa Nannan äidin luo leikkimään. Mummi sekä Nannan kaksi siskoa ja veli perheineen asuvat kaikki Keravalla. He pitävät yhteyttä päivittäin.
Sillä aikaa kun Jere ja Alexia puuhastelevat omiaan, Nanna on töissä. Hän pyörittää kuutta yritystään, joiden ohessa on valmistunut hyvinvointiin ja itsensä motivoimiseen pureutuva kirja nimeltä Sinä pystyt (WSOY).
Miten Nanna itse pystyy kaikkeen?
Nanna Karalahti
- Yrittäjä Nanna Karalahti, 31, asuu miehensä Jere Karalahden, 46, kanssa Keravalla.
- Pariskunnalla on kaksi lasta, 3-vuotias Jax ja 1-vuotias Alexia.
- Jerellä on edellisestä liitostaan jo täysi-ikäinen tytär Ronja.
Nettivalmennuksia treenaamisesta ja hyvinvoinnista. Somevaikuttamista 100 000 seuraajalle. Aito-päiväkodin liiketoimintaa, terveyskahvila Good Mood, treenileirejä Espanjassa Martina Aitolehden kanssa. Wellness-mallikilpailun järjestämistä sekä monitoimikahvilakeskuksen suunnittelua.
Lista Nannan bisneksistä on hengästyttävän pitkä, mutta hän suhtautuu kaikkeen intohimoisesti.
– Minulta kysytään todella usein, miten handlaan koko paketin. Koko jutun avain on se, että äitiyden myötä olen oppinut todella tehokkaaksi, koska asioita on pakko saada aikaan vähemmässä ajassa kuin ennen.
Fitness-mallina aloittanut Nanna on perustanut lähes kaikki yrityksensä sen jälkeen, kun hänestä tuli äiti.
– Ennen lapsia pyörittelin mielessäni tavoitteita ja unelmia, mutta en ollut valmis tekemään mitään niiden eteen.
”Vasta lasten jälkeen ymmärsin, ettei mitään tapahdu, jos en tee asioita itse. Haahuilu on jäänyt pois.”
Nanna on opetellut delegoimaan esimerkiksi kirjanpitoa ja muita paperitöitä. Työpäivä alkaa aamuisin palavereilla, joita on ripoteltu pitkin päivää ympäri pääkaupunkiseutua. Iltapäivällä viiden jälkeen hän palailee kotiin.
– Olen palkannut työntekijöitä hoitamaan niitä asioita, joista en itse pidä. Vaikka se on aina pois omista rahoistani, haluan tehdä asioita, joista nautin. Olisin onneton, jos joutuisin istumaan koko ajan tietokoneella.
Järjestelyjen ansiosta työnteko ei tunnu raskaalta.
– Minulle on tärkeää toteuttaa omia juttujani, jotta en perusta koko minuuttani äitiyteen. Teen töitä intohimosta, en rahan vuoksi.
Joka perjantai aamupalaksi tarjoillaan terveellisiä banaanilettuja, Jaxin suosikkeja. Lähes päivittäin päiväkodin oma kokki surauttaa marjasmoothien.
Nannan ja Jeren viime syksynä kotikaupunkiinsa Keravalle perustamassa Aito-päiväkodissa vaalitaan samoja elämäntapoja, joita he noudattavat omassa arjessaan: kun syö kasvispitoista ja terveellistä ruokaa ja liikkuu paljon, uni on laadukasta ja virtaa riittää.
Päiväkodin ruokalistalta löytyy paljon kasviksia, ja ruuanlaitossa käytetään puhtaita raaka-aineita. Jokaiseen päivään on aikataulutettu ammattilaisen suunnittelema liikuntatuokio. Käytännössä lasten urheilu voi tarkoittaa metsäretkiä, jalkapalloa, sählyä, uimista tai luistelua. Myös sisätilat houkuttelevat liikkumaan, koska seinät ovat täynnä puolapuita, ja isoja jumppamattoja sekä lasten nyrkkeilysäkkejä löytyy eri paikoista. Tänä syksynä jokainen lapsi saa oman aktiivisuusrannekkeen.
Jax aloitti oman päiväkotitaipaleensa vuosi sitten ja on viihtynyt erinomaisesti. Hänen mielipuuhaansa on askartelu, mutta Nanna arvelee erityisesti Alexian nauttivan liikuntamahdollisuuksista myöhemmin, kun pikkusiskon päiväkotiura alkaa.
”Jax on lapsistamme selvästi rauhallisempi, mutta Alexia on todella vilkas. Uskon, että tytöstä tulee aikamoinen rämäpää.”
Nanna ja Jere ovat jakaneet työpäivät keskenään tasan: molemmat ovat vuorotellen Alexian kanssa kotona kaksi päivää viikossa. Viikon muut päivät sumplitaan kummankin tarpeiden mukaan. Kuvio on onnistunut hyvin, koska Nannan harmiksi Alexian imetys lakkasi, kun tämä oli puolivuotias, sillä tyttö tykästyi pulloruokintaan. Jaxia Nanna imetti lähes kaksivuotiaaksi.
– Imetyksen varhainen lopettaminen mahdollisti sen, että Jere on pystynyt viettämään Alexian kanssa enemmän vauva-aikaa eikä hän koe itseään tarpeettomaksi. Voimme olla yhdessä täysin tasavertaisia vanhempia. Minusta on ihanaa, että Alexia on voinut luoda meidän molempien kanssa yhtä vahvan siteen jo alusta lähtien.
Jaxin vauva-aika sen sijaan suisti perheen kriisiin.
Pikkuinen Jax huusi koliikkiaan yötä päivää. Nanna oli liimaantunut vauvaan, joka hamusi rintaa jatkuvasti. Kesä 2016 oli kaukana pumpulisista kuvitelmista, mitä Nanna oli ajatellut vauva-ajan olevan.
– Olin todella kiinni Jaxissa, imetin häntä vuorokauden ympäri. Katkeroiduin siitä, etten saanut nukkua tai käydä edes suihkussa rauhassa. Hermoni olivat riekaleina.
Vauvavuoden aikana Nannan ja Jeren vuonna 2015 solmima avioliitto ajautui umpikujaan. Jere lopetti samaan aikaan kiekkouransa, ja muutoksia tuli yhdellä kerralla liikaa. Eropäätöksen jälkeen keväällä 2017 Nanna ja Jere muuttivat eri osoitteisiin.
– Heti eromme jälkeen tajusin, että tämä peli ei vetele. En voi uhriutua äitiyden haasteista enkä halua elää näin enää koskaan. Ymmärsin, että minun pitää kääntää kelkka ja olla kiitollinen, jos pääsen joskus rauhassa suihkuun, treenaamaan tai töihin.
Vaikka Nannan herätykseen tarvittiin raju kokemus liiton hetkellisestä päättymisestä, hän pitää koko prosessia myönteisenä.
– Olen kiitollinen siitä, että erosimme. Se on yksi parhaista asioista, mitä minulle on tapahtunut. Ero pakotti minua kasvamaan henkisesti ja muuttamaan ajatteluani.
”Luovuin kontrolloimisen tarpeesta ja itsekkäästä ajatuksesta, että kaikki pitäisi tehdä oman pillini mukaan.”
Aiemmin Nannalle oli tärkeää pitää ohjia omissa käsissään ja määritellä perheen aikataulut tarkkaan: milloin syödään ja missä, ja kumpi vanhemmista pääsee treenaamaan mihinkin aikaan. Asiat tehtiin niin kuin hän tahtoi. Koti oli aina tiptop-siisti ja tavarat paikoillaan.
– Olin tottunut siihen, että treenaan, nukun ja teen töitä silloin kun minusta tuntuu. Oli kova paikka sopeutua siihen, että kaikki ei mene niin kuin olin suunnitellut: jos lapsi herää yöllä, ei sille voi sanoa, että ole hiljaa.
Puolen vuoden eron aikana Nanna ja Jere lakkasivat syyttelemästä toisiaan liiton epäkohdista ja paneutuivat omiin käytösmalleihinsa. Mitä itse olisi voinut tehdä toisin, jotta liitto olisi toiminut?
Vaikka päätös avioerosta tehtiin, kumpikaan ei koskaan toimittanut papereita maistraattiin.
Syksyllä 2017 pari ajautui takaisin yhteen.
– Niin vain pikkuhiljaa tapahtui. Meillä säilyi koko ajan hyvä keskusteluyhteys, ja jossain vaiheessa lakkasimme syyttelemästä toisiamme omasta pahasta olostamme.
Yksi tärkeä syy oli silloin vasta haaveissa ollut Alexia.
”Halusimme Jaxille sisaruksen. Olen suuresta perheestä ja toivoin sellaisesta myös meille.”
Pian Nanna rupesi odottamaan toista lasta, ja Alexia syntyi kesällä 2018.
– Meistä kumpikaan ei ole helppo persoona. Olen haastava, mutta Jere on sitä potenssiin sata. Tänä päivänä tiedän, että Jere on yksi parhaista tuntemistani isistä. Se ei ole velvollisuutta vaan halua olla läsnä omien lasten kanssa ja ottaa vastuuta kaikesta.
Jaxilla oli kaksi vaihtoehtoa: joko poika menisi autoon alasti tai vaatteet päällä. Valinta oli lapsen, mutta autoon mentäisiin joka tapauksessa. Pian pieni tahtoikäinen taipui pukemaan vaatteet ylleen.
Eron aikana muuttuneen ajatusmaailman ansioista Nanna tekee joka päivä valinnan: hän ei halua stressata mistään asiasta.
– En halua enää kuormittaa itseäni hermojen menetyksellä. Kaikki hoituu lapsen kanssa, kun antaa vaihtoehtoja ja pysyy itse rauhallisena eikä huuda, vaan juttelee lapselle nätisti, Nanna sanoo.
– Stressi on ihmisen pahin uuvuttaja. Negatiivisuus ja kiukuttelu syövät voimavaroja turhaan. Vältän niitä ja valitsen ajatukseni niin, että yritän tehdä kaiken hyvällä fiiliksellä.
Aiemmin Nanna menetti helposti hermonsa, jos lapsi sotki tai itki. Nyt hän näkee, että lapsi tarvitsee hänen esimerkkiään.
”Nykyään ymmärrän paremmin, että lapsi hakee rajojaan ja minä olen se, joka häntä opettaa tekemään oikein.”
Myös arkiaskareissa Nanna pyrkii ottamaan iisisti.
– Olen nyt henkisesti vapaampi kuin koskaan aiemmin. Nyt meillä on kotona kaksi pientä lasta, jotka määräävät elämän tahdin. Siihen sopeutuminen on vapauttanut minut.
Nykyisin Nanna tuntee olonsa välillä ”hippiäidiksi”. Ennen nukkumaanmenoajat ja ruokarytmit olivat tiukat, mutta tänä päivänä suhtautuminen niihin on rennompaa. Jos Jaxilla on hyvät leikit menossa iltayhdeksältä, entinen Nanna pakottaisi pojan petiin väkisin. Nyt hän saattaa antaa pojan puuhastella parikin tuntia ekstraa, jos edessä ei ole aikaista herätystä.
”Haluan, että lapsillamme on joka päivässä valtavasti naurua, pelleilyä ja hauskanpitoa. Toivon, että heille kasvaa hyvä itseluottamus.”
Hölmöily ja hassuttelu on Karalahtien kotona aina sallittua. Sen seurauksena perheen kylpyhuone on joskus ääriään myöten täynnä kylpyvaahtoa. Joskus Nanna saattaa löytää Jaxin ja Jeren piirtelemässä yhdessä tussilla uusia kuvioita pojan paitaan.
– Välillä voi olla vähän villi. Tärkeintä on muistaa, että elämä ei ole liian vakavaa.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
