"Minulle voi soittaa vaikka yöllä", sanoo sairaan lapsen vanhempia tukeva Marit

Sanoin kerran Annelle, että Selina syntyi juuri heidän perheeseensä, koska hän sai äidin ja isän, jotka ymmärtävät ja osaavat hoitaa häntä. Elämänohjeeni on, että asiat menevät elämässä niin kuin on tarkoitettu, eikä kannata surra sellaista, mitä ei voi muuttaa.

Tapasimme ensi kerran vuonna 2010, kun ostimme tontin Annen ja hänen miehensä Petrin naapurista Kuopiosta. Meillä synkkasi heti, ja tajusimme olevamme sielunsisaria. Anne ymmärsi oitis, että minulle voi puhua mistä tahansa ja tyhjentää vaikka koko sisäisen roskapussinsa, jos on paha olla. Anne tietää, että asiat jäävät meidän välisiksemme. 

Toivon, että olen kylvänyt perheeseen ajatuksen kosketuksesta.

Tykkään halata ja pussailla Annea ja hänen perheenjäseniään. Olen asunut puolisoni kanssa Ranskassa jo 30 vuotta, viime vuosina vain talvet. Sikäläisessä kulttuurissa poskisuukot ovat ystävien kesken tavallisia. Toivon, että olen kylvänyt perheeseen ajatuksen kosketuksesta. Läheisyys oli keinoni luoda yhteys myös Selinaan, kun tutustuimme. Hän oli kömpelö, joten pidin häntä paljon kädestä. Selina ei myöskään aluksi puhunut minulle juuri lainkaan, mutta luin hänelle paljon satuja ja kyselin asioista. Siten sain hänet avautumaan. Kuunteleminen on tärkeä taito.

Ranskan lisäksi olen asunut esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja Itävallassa. Eri kulttuureihin sopeutuminen on opettanut minulle nöyryyttä ja sitä, että kaikesta selviää. Siitä muistutan Anneakin.

Selinan sairaus ei ole minulle vaikea puheenaihe.

Selinan sairaus ei ole koskaan tuntunut minusta vaikealta puheenaiheelta. Olemme monet kerrat istuneet puolisoidemme kanssa meillä kotona ja pohtineet, miten toimia seuraavaksi Selinan suhteen. Muistutan Annea ja Petriä siitä, etteivät he missään nimessä saa syyllistää itseään. Sanon, että menemme yhdessä eteenpäin.

Anne ja Marit pitävät yhteyttä silloinkin, kun Marit on Ranskassa.

Kun olen Suomessa, kyläilemme toistemme luona ja joskus olemme tehneet esimerkiksi retken läheiselle laavulle. Anne on viherpeukalo, ja käymme yhdessä puutarhakaupoissa. Pari kesää sitten Annen perhe oli luonamme Ranskassa. Tuntuu, että se oli heille ikimuistoinen matka. Yritimme keksiä asioita, jotka olisivat Selinasta erityisen mukavia, ja kävimme esimerkiksi eläintarhassa.

Joskus minulla on huono omatunto, kun en pysty olemaan fyysisesti lähellä Annen apuna.

Joskus minulla on huono omatunto, kun en pysty olemaan fyysisesti lähellä Annen apuna. Olen kuitenkin aina WhatsApp-viestin päässä ja sitä kautta läsnä perheen arjessa. Esimerkiksi kevätjuhlien jälkeen sain kuvat tyttöjen todistuksista. Minulle saa soittaa vaikka keskellä yötä, jos tulee tarve puhua.

Vaikka olen kiireinen, en koe uupuvani. Tuntuu hyvältä, kun voin auttaa muita. Tiedän kuitenkin, että tulee päivä, kun pitää olla itsekäs ja levätä. Muuten ei jaksa olla muiden tukena.