Kun perhe-elämässä on tilanne päällä, eniten auttaa myötätunto. Ja ehkä ajatus siitä, että kaikki hyvä ei lopu pikkulapsiaikaan.
Löysin varastoa siivotessani vanhan päiväkirjan ja samalla autenttisen ajankuvauksen lomareissulta kolme vuotta täyttävän esikoisen kanssa.
Hämmennyin lukemastani. Muistoissani 12 vuoden takainen Kreikan-matka oli yhtä seikkailua ja auringonpaistetta. Päiväkirjan sivuilta luin kuitenkin uhmaraivareista, nukkumistaistelusta ja pissavahingoista kesken ravintolaillan.
Ihmisen muisti toimii niin, että menneisyyden näkee myönteisemmässä valossa kuin käsillä olevan hetken.
Tutkitusti ihmisen muisti toimii niin, että menneisyyden näkee paljon myönteisemmässä valossa kuin käsillä olevan hetken. Tämäkö selittää maailman ärsyttävimmän tokaisun: ”Nauti nyt, lapset ovat vain hetken pieniä!” (Tilanteessa, jossa kaipaisi lähinnä vertaistukea ja on ehkä vaikea kuvitella edes muutaman kuukauden päähän.) Tämän hyväntahtoisen mutta hyödyttömän ohjeen kuulin monta kertaa vanhemmilta ihmisiltä tilanteen ollessa niin sanotusti päällä pienten lasten kanssa.
Sanoisinko nyt itsekin samoin vuosien takaiselle itselleni?
En muuten sanoisi. Sen sijaan kysyisin, voinko auttaa jotenkin. Ainakin rohkaisisin: se on vain vaihe, hyvin te vedätte, matkustatte vielä maailman ääriin yhdessä!
Hyvällä tuurilla lapsista voi iloita vielä aikuisenakin.
Sitten kuiskaisin salaisuuden: se vain paranee, kun lapset kasvavat. Hyvällä tuurilla niistä voi iloita vielä aikuisenakin, mikäli omia vanhempiani on uskominen.
Olemme lähdössä reissuun jälleen, nyt 15-vuotiaan ja 10-vuotiaan kanssa. Itseni tuntien päiväkirjan sivuille saattaa ilmestyä muutakin kuin aurinkoa ja seikkailuja, mutta siitä ei ole epäilystäkään, ettenkö nauttisi. Ehkä jopa enemmän kuin muistojeni Kreikassa.
Meidän Perhe -lehden pääkirjoitus 7/2019.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
