Janina haki unelmatyötään, kun Elia-vauva oli vasta muutamia viikkoja vanha. Imetyksen jatkuminenkin onnistui.  

Elia oli vasta muutaman viikon vanha, kun äiti Janina kuuli unelmiensa työpaikan olevan auki.

– Olin jo pitkään haaveillut työstä it-alalla ja sanonut kavereilleni, että jos teillä aukeaa paikka, kerrotte minulle heti, Janina kertoo.

Ennen äitiyslomaansa Janina oli työskennellyt määräaikaisessa työsuhteessa, jolle ei olisi ollut jatkoa enää äitiysloman jälkeen. Muutenkin mielessä oli poltellut, miten mahtavaa olisi päästä it-alalle etsimään ja palkkaamaan koodareita.

Niinpä Janina rustasi hakemusta synnytyksen jälkeisten hormonien voimalla kolmeen saakka aamuyöllä. Hän kirjasi hakemukseen myös elämäntilanteensa sekä tämän: lastenhoitoratkaisu on jo mietitty, eikä tuore elämäntilanne olisi este unelmatyölle.

Asiat etenivät nopeasti, ja jo ennen Elian kaksikuispäivää äidillä oli työsopimus taskussaan. Oli joulukuun alku, ja Janina sai lykättyä työn aloittamista tammikuun lopulle, jolloin kuopus olisi kolme kuukautta vanha.

– Totta kai epäuskon hetkiä tuli. Itkin ja mietin, voinko ollenkaan jättää niin pientä vauvaa. Asiat kuitenkin etenivät yksi kerrallaan, ja kun päätös oli tehty, en jäänyt vatvomaan.

Joona-isän suhde lapsiin syveni, kun äiti Janina aloitti työt. ”Olen ollut onnekas, kun lasten isä ja päivähoito ovat antaneet minulle tämän mahdollisuuden”, Janina sanoo.
Joona-isän suhde lapsiin syveni, kun äiti Janina aloitti työt. ”Olen ollut onnekas, kun lasten isä ja päivähoito ovat antaneet minulle tämän mahdollisuuden”, Janina sanoo.

Joona-isä jäi isyysvapaalle vaimon palatessa töihin. Janina imetti Elian aamuisin ennen lähtöään ja pumppasi maitoa töissä.

– Ensimmäisinä päivinä en edes tajunnut laittaa pumppaushuoneen ovea lukkoon, ja työkaverini yllätti minut, hän kertoo.

Tuore esimies arvosti sitä, että Janina osasi perheellisenä pohtia, miten perhe ja työ voitaisiin työpaikalla sovittaa paremmin yhteen.

Janina ei koe, että äidin ja työntekijän roolien erottaminen toisistaan olisi ollut hänelle hankalaa.

– Olen pyrkinyt siihen, että kun keskityn johonkin, oli se sitten työ tai perhe, keskityn sataprosenttisesti. Olen ollut onnekas, kun lasten isä ja päivähoito ovat antaneet minulle tämän mahdollisuuden. Ja kun olen itse ollut sairaan lapsen kanssa kotona, työnantaja ei odota, että vastailen viesteihin tai korvaan poissaoloni myöhemmin.

”Anoppini mielestä oli hienoa, että hänen poikansa pystyi tarjoamaan vaimolleen tällaisen mahdollisuuden.”

Kun Janina aloitti työt pienen vauvan äitinä, monet miespuoliset tutut ihailivat ja kannustivat. Moni nainen ihmetteli, miten hän pystyi jättämään niin pienen vauvan kotiin.

– Anopiltani tuli ihanan kannustava kommentti: hän ihaili sitä, että saimme arkemme niin hyvin järjestettyä. Hänestä oli hienoa, että hänen poikansa pystyi tarjoamaan vaimolleen tällaisen mahdollisuuden.

Silti ensimmäiset kuukaudet kuluivat sumussa. Janina myöntää, ettei ajasta juuri jäänyt muistikuvia.

– Minua auttoi jaksamaan se, että Elia nukkui onneksi yönsä hyvin. Myös työn imu oli vahva. Minulla oli kova draivi hoitaa hommat kunnolla, Janina sanoo.

– Nytkään en valitsisi toisin. Näin jo paikkaa hakiessani, että tässä työssä pääsen etenemään ja kasvamaan.

Plussapuolelle jää myös se, että isä sai kehittää hyvän suhteen molempiin lapsiin kotona ollessaan. Myöhemmin kaksi palkkapussia toi mahdollisuuden isompaan kotiin. Joona käytti vanhempainvapaan, ja Elia aloitti päivähoidon viikon ennen yksivuotispäiväänsä.

”Kotona oleminenkin tuntuu kevyemmältä, kun saan käydä töissä.”

– Aika lasten kanssa oli todellista laatuaikaa, ja toisen puolen päivästä saan keskittyä aikuisten keskusteluihin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Teksti
Kuvat
Milka Alanen