Omaa aikaa, ihanaa! Vai sittenkin iso ikävä?
”Kun vauvamme oli puolitoista kuukautta, kävimme mieheni kanssa 45 minuutin moottoripyöräajelulla. Sää oli mitä hienoin, ja mieheni nautti suunnattomasti. Itse mietin KOKO AJAN vauvaamme ja teeskentelin, että minulla oli kivaa.”
”Poikani oli muutaman viikon ikäinen, kun hän jäi mummille kaupassa käynnin ajaksi. Hyvin meni. Itse taisin hyssytellä ostoskärryjä monta kertaa.”
”Lähden koiran kanssa lenkille lähimetsään kerran tai kaksi päivässä. Isä hoitaa lasta tämän ajan, ja he pärjäävät hyvin. Lenkillä käydessä saan energiaa ja jaksan taas paljon paremmin.”
”Kauppaan on välillä ihana mennä ilman lapsia.”
”Olimme mieheni kanssa yhden yön Tallinnassa, kun vauvamme oli yhdeksän kuukauden ikäinen. Ensimmäistä kertaa vauvan synnyttyä tuntui siltä, että osaan nauttia mieheni kanssa kahdestaan olosta. Kuitenkin, kun laiva saapui satamaan seuraavana aamupäivänä, matka vauvan luokse tuntui maailman pisimmältä!”
”Vauva oli noin kuusi tuntia isänsä ja isosiskonsa kanssa isomummoloissa. Oli ihanaa olla välillä ilman huolehdittavia ja keskittyä vain itseensä! Nukuin kolmen tunnin päiväunet, söin lämpimän ruuan ja makasin sohvalla katsoen lempisarjaani. Toki oli ikävä lapsia.”
”Palattuani haluan nuuskutella vauvaa, pussata ja pitää sylissä.”
”Vauvamme oli ensimmäistä kertaa yökylässä isovanhemmilla, kun hän oli 11 kuukautta. Jätimme hänet luottavaisin mielin hoitoon, sillä tiesimme hetken olevan hyvä kaikille. Vauva nukkui jo täydet yöt, ja olimme kyläilleet paljon isovanhemmilla.
Yökyläily oli sujunut todella hyvin. Vauva oli nukahtanut vielä aamulla yli tunniksi isovanhempien väliin, mitä ei tapahtunut enää ikinä kotona tuossa vaiheessa.”
”Aloin käydä harrastuksessani, kun vauvamme oli noin 10 kuukautta. Tämä tarkoitti kahta iltanukutusta isälle. Alkuun se tuntui stressaavalta, mutta oli vain hyvä, että minä en ollut ainoa, joka laittoi lapsen nukkumaan. Sain virtaa ja voimaa omasta harrastuksestani.”
”Vauvan luo palaaminen tuntuu aina ihanalta pienenkin erossa olon jälkeen. Erityiseen ihana on huomata, että usein myös vauva on kaivannut minua. Ensimmäinen imetys erossa olon jälkeen saa hänen kasvoilleen hymyn tai hän kikattaa, kun tietää pääsevänsä syömään.”
”Pienen eron jälkeen jaksaa taas paremmin tätä välillä hieman raskasta mutta niin rakasta vauva-arkea!”
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
